perjantai 8. tammikuuta 2016

Hyötyä pakkasesta

 Niin joulu joutui jo taas laatikkoon... 
 Olin tukehtumisen partaalla taas kerran aidosta kuusesta. Allergiavaivat ovat ikäviä, kun niitä potee yksinomaan minä, muille ei aito kuusi tee minkäänlaisia oireita. Ei auta lääkitys, ei suuri perhepaketti nenäliinoja. 
Monena vuonna puhuimme lapsille, että ostetaan ennemmin muovikuusi, niin sitä voidaan pitää kauemmin esillä. Mittani tuli täyteen alkuviikosta ja niin lähdimme miähen kanssa aleostoksille ja ostimme suuren muovikuusen. Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa seuraavan vuoden jouluhankintoja.
Samalla ajolla ostimme myös tyttären perheelle muovikuusen.
Hartaudella tyhjensin puun koristeistaan, niiskutin ja pakkasin. Siirsimme lähes kaikki käytössä olleet koristeet tyttären suureen kapiokirstuun (1846) odottamaan uutta joulua. Saimme samalla vaatehuoneeseen lisätilaa muille tavaroille. Lue, minun langoilleni.
 Näkyvin osa joulusta on jo poissa silmistä. Tyynynpäälliset odottavat vielä pesuvuoroaan.
 Keväisemmät päälliset valtasivat jo yhden sohvan.
 Tyynyt olivatkin lähes ainoa punainen väri joulussamme. Suuri perinteinen punainen joulumatto sai minussa käsittämättömän tunteenpurkauksen juuri ennen joulua.
Kaunis sävyltään, ehjä pinnaltaan, mutta mikä mahdoton pölynkerääjä?!
Puolen metrin päässä olevat villapallot hyppivät maton pintaan. Ei! Tätä en laita enää koskaan lattialle!
Yhden päivän etsin uutta mattoa, niin nettimyymälöistä, kuin lähialueen mattoliikkeistä. Ilman mattoahan en joulua aikonut viettää.
Paikallisen mattoliikkeen tarjonta on runsasta ja sieltä löysin heti mieleisen vaihtoehdon. Toki tämä ei ole nähnytkään punaista, kuten minä, mutta ei sen täydykkään olla punainen, jos siinä on oikeat mitat ja hyvä laatu.
 Kun kuusi oli nakattu takaovesta pihalle, matto lensi perässä vähäiseen lumihankeen pärställeen. Kun kaikki tekstuuri pöllytetään, niin oloni alkaisi hiukan paranemaan.
Tyhjentyneeseen nurkkaan valssattiin ontuen yksi klahvilipasto.
 Pirtti on vähiten käyetty tila. Jokainen käpertyy omaan nurkkaansa, eikä tällä liiemmin istuskella. Tosin nuorten kiakkokisojen aikana jokaisella oli oma kanava auki. Kolme telkkua, kolme kisakanavaa =D
Hyvä pojat!!
 Pakkanen on mahdollistanut monena päivänä kodin tekstiilien ulkoilun. Ei liikaa kerralla, ettei koti tunnu illalla pakastearkulta.
Niiskis ja hyvää viikonloppua teille kaikille,

 

4 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Niinpä, aikansa kutakin . . .mulla on kanssa joulu laatikossa. Jouluerho (olkipukit) on tuossa vielä ku en tiedä ostanko siihen jonkun kivan uuden vai laitanko tuon keltaisen mikä siinä on ollut. On se niin vaikeata päättää. Jos ensi viikolla ehtisin kauppaan katsomaan tilannetta.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Meillä on ollut muovikuusi jo monta vuotta, ja ei harmita. On siisti. Joulut lähtivät heti uudenvuodenpäivän jälkeen. Tulkoon kevät!

Saija kirjoitti...

Onneksi muovikuusia on todella aidon näköisiä! Parempi se on kuin niistely. Jippii, kevättä voi jo laittaa huusholliin!

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Kodin laittaminen ja muokkaaminen on ihanaa. Hiukan uutta, jotain vanhaa ja sekoitus toisesta laatikosta.
Samalla tulee kuin huomaamatta järjesteltyä paikkoja.