perjantai 13. toukokuuta 2016

Muistiinpanot

Olen huomannut vuoden lopussa etsiessäni vuosiraporttiini kuvia ja tekstiä, että olen tallentanut tosi vähän aloituskuvia yhtään mistään. Vähiten tästä rytöperästä, pihasta, joka syö nyt kaikella tavalla hermonystyröitä.
Taas ollaan sillä rajalla, että ei huvita. Ei nappaa. Ei kiinnosta millään tavalla. 
Iskottelen aloittamisen kanssa, vaikka hyvin tiedän, mitä pidemmälle annan asian olla, sen haastellisempaa siitä tulee.
 Tämä on taas niitä asioita, joille en voi yhtään mitään. Jos pihalla ei olisi yhtään kukkamaata, jälki voisi olla sama. Tai nurmikko olisi vain pienellä alueella, jälki olisi samanlainen.
Olen seurannut kevään mittaan keskustelupalstoja, joissa ruoditaan talven jättämiä tuhoja. Lumeton, kylmä pakkastalvi ei antanut suojaa kasvustoille. 80- luvulla on koettu samanlainen kasvustojen menetys, joka alkaa nyt näkymään sekä ammatinharjoittajilla, että harrastajilla.
Joissakin otsakkeissa näkynyt teksti, taimista tulee olemaan pulaa, laittaa tosiaan miettimään, kuinka haavoittuvainen kasvillisuus onkaan, kun ei sitä lunta sada. 
Itse olen lumen kannalla. Kyllä. Sillä on suojaava vaikutus, se eristää.
Viime vuoden kesäkuun kylmyys ja jatkuva sade haittasi kasvustoja siinä määrin, että ne eivät kestäneet talven yli.
Kasvit eivät ennättäneet valmistautua tulevaan. 
 Vielä on liian aikaista sanoa, onko omilla kukkamailla hävinnyt perennoja. Löin käteni syvälle hupparintaskuihin, kun kiertelin pihamaalla. Aivan turhautunut olo, kun katselee maamyrien talviriehan lopputulosta. Sileällä nurmimatolla on jättimäisiä onkaloita!
 Uusia polkuja kymmeniä metrejä, aivan kuin tästä kulkisi oikopolku. Minne? 
Myyränkoloon.
Pihamme on otollinen paikka myyrille, kun se perustettu kivi kiveltä loivasti viertäväksi pihakummuksi. Entinen kivikkoinen lehmihaka ei ole tasaista kohtaa nähnytkään kuin pirtin alla. 
Hyvänä myyrävuotena olen tietoinen kaikista ihanuuksista, joita nämä myllääjät tontillamme suorittavat.
 Surkuhupaisinta tässä on, että pesäkolo on aivan karkottimen vieressä =D
N. 4 000 m² tontille on vuosittain ripoteltu myyränkarkottimia useampaan eri paikkaan. Viime talvena oli kolme tällaista käytössä.
Se mitä huusin myyränkoloon nähtyäni ensimmäiset kaivannot, on aivan painokelvotonta tekstiä.
Kyllä ottaa taas lujille.
Nurmialue muokkaantuu kesän aikana, ehkä, oikeaan kuosiinsa, mutta etupihasta en ole niinkään varma.
 Se on nimittäin aivan luokattoman kamala. Tässä on oikein juhlittu.
Laitoin viime syksynä ensimmäiset keväthyasintit kasvuun. Juu, ei näy, vaikka kuinka tihrustaisi. Ei näy liiemmin narsissejakaan, joita on tässä etualalla ollut vuosittain aivan keltaisenaan.
Tässä on mennyt kuulkaas puurot ja vellit sekaisin, kun multa on myllätty kivimurskeen päälle ja kaikki viherrys on poissa. On vain hyvin muokattu maa.
 Suuret punalatvat on hukassa, samoin suurin osa vuorenkilpeä, viiruhelpiä, jouluruusu ja poimulehti.
Näin suurta tuhoa en olekaan moneen vuoteen joutunut siivoamaan. Ei tämä yllätä, mutta turhauttaa. 
Yritän aina löytää sen positiivisen vireen joka asiaan. Niin tähänkin. Kun en voi muuta kuin tehdä korjauksen, on tehtävä uudet pohjatyöt ja jätettävä mennyt taakse.
 Poistan loput perennat kukkamaan etuosasta ja heitän myyrää kivellä päähän!
Etsin reunakivet näkyviin ja annan kesän aikaa muutokselle. Jos saan valmiiksi aiemmin, hyvä. Jos siihen menee enemmän aikaa kuin yksi kesä, jatkan seuraavana. 6 x 6 m alue ei ole suuri, mutta se on haastava. Sisääntuloväylä.
 Huokaisen ja iloitsen aurinkoisesta päivästä.
Iloitsen myös puupinosta, jonka miähen veli on ystävällisesti jälleen käynyt sirklaamassa klapeiksi puuliiteriimme.
Minusta ei olisi siihen. Olen näet kovin allerginen puun pölylle. Kuten myös koivun siitepölylle. Joskus myös havujen siitepölyt aiheuttaa melkoista ahdistusta.
 Onneksi koivu on jo näin hyvässä vehreydessä ja viikonlopuksi on luvattu sadetta, joka pesee luontoa.
Sain viikolla sellaisen jysärin töiden jälkeen, etten liiemmin ehtinyt tekemään mitään muuta kuin syömään lämpimän ruuan, kun annoin periksi ja menin nukkumaan jo puoli viisi iltapäivällä. Omin avuin en selvinnyt, onneksi miäs oli kotona.
Seuraavana aamuna heräsin samaan aikaan tekemään eväitä töihin. Josko se jysäri oli siinä, eikä uusisi ihan heti uudestaan.
Hyvää viikonloppua kaikille.
 Voikaatten hyvin, 

 

6 kommenttia:

Irma kirjoitti...

No voi-voi, aikmoista elämää teillä on pidetty:( Näyttää melko hurjalta, tuosta saa jo vaikka minkälaisen päänsäryn ja sanojakin löytyy varmasti monenlaisia!

Päivikki kirjoitti...

Meidän piha on kylmässä notkelmassa, joten kasvit ovat tottuneet viileämpiin olosuhteisiin. Silti miulta hävisi suurin osa keltaisista esikoista, joita miulla oli penkillinen. Meidän pihan kiusana eivät ole myyrät vaan kontiaiset. Mies on niistä ihan raivona, mutta mie tykkään kontiaisista, vaikken olekaan niiden korkeista kekokasoista ihastunut.

Nina kirjoitti...

Voi harmi noita myyriä. Meilläkin niitä on, mutta onneksi ei mitään valtavaa myllerrystä ole saaneet aikaiseksi. Meillä talvi vei aika paljon kasveja ja nyt yritän täytellä aukkoja.

seijap kirjoitti...

Voi kamala. Meilläkin myyrät viettävät aika usein talvibileitä. siinä yksi syy siihen, että en juurikaan saa tuota puutarhaa laitettua komeaan kuntoon. Minulla tulee turhautuminen kun kaikki tehty työ menee hukkaan. Mietin jo josko tekisi pelkän ruukku puutarhan, mutta en kai kuitenkaan.
Toivottavasti viikonloppu on ollut kuitenkin levollinen. Helluntain terveisin.

KristiinaS kirjoitti...

Sanonpa muutaman painokelvottoman sanan ja pari lausettakin sinne sun myyrille. Niih.

TeSa kirjoitti...

Nokka kohti uusia haasteita ja kesää kohti.
Kiitos kaikkien kommenteista.