sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Teivo

Olin sitten elämäni enimmäisen kerran raveissa perjantai-iltana. Kröhäys.
Hevosurheilu ja eläimet yleensä eivät kuulu suosikkeihini, mutta ei se haittaa, kun kaikkeen voi totutella. 
Teivon ravirata on hyvin tuttu paikka jo lapsuudesta. Olenhan asunut kulmilla, vaikka en ihan radan läheisyydessä, niin ainahan sinne saattoi porukoiden tietämättä hiippailla katsomaan. 
Läheinen hevostallikin tuli lapsuudessa hyvinkin tutuksi, vaikka ei sinnekään saanut mennä. Oli kamalasti kieltoja.
Kolmostien ylitys oli jo 40 - vuotta sitten vaarallista, jos se on tänä päivänäkin. Mutta yli oli mentävä, jos tallille mieli.
Muistan kerran, kun istuimme raviradan läheisellä rinteellä ja näimme isovanhempieni ajavan kohti Hämeenkyröä. Heillä on ollut kakkosasunto jo 70-luvun alusta kotimme lähellä. 
Siinä me rinteessä istuttiin ja heilutettiin, mutta ei meitä kukaan huomannut.
Muutaman kerran olen ollut paikalla, kun alueella on järjestetty jotain. Ne ajat, kun Pirkan Kylät järjestivät suuret myyjäiset katsomossa. Olin silloin myymässä neuleitani.
Yhdet maaseutunäyttelyt käytiin katsomassa, ostin neulekoneen niiltä messuilta.
Ja yhdet rompepäivät olen ollut paikalla.

Tämän kertaiseen tapahtumaan pääsimme, kun osallistuin Ylöjärven Elon kauppakeskuksen arvontaan ja sain tällä viestilläni liput iltaan.

-Olin 10-vuotias, kun tätä paikkaa alettiin rakentamaan. Lasketeltiin soramontun reunoja, hups, ja käytiin kytiksellä mitä siellä tehtiin. 4 lippua.

Tarjosin liput kaikille nuorilleni, mutta kaikilla oli omat menonsa ja oikeastaan ilmojen vuoksi, ihan hyvä.
Lapselliset olisivat olleet ihan hädissään, kun iltaohjelma alkoi. Itse poistuimme paikalta heti alun kaatosateen jälkeen.
Hevosia kuitenkin näimme useamman lähdön verran.
Samalla mahdollistin nuoren pojan ostohaavetta ostamalla itselleni hänen tekemän kaulakorun.
10-vuotia nuorimies myy korujaan saadakseen uuden hevosen esteratsastukseen. Iso peukku nuorelle yrittäjälle!
Kulunut viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Pikku Milja on käynyt mummilassa kaksi kertaa. Topakan tytön kehitystä on ihana seurata. 
Kiinteän ruuan syöminen on uusi juttu. Mitä kaikkia makuja tulevaisuus tuokaan tullessaan.
Kristiina ja Seija pistäytyivät vierailemaan luonamme. On ilo saada ystävät käymään pitkän matkan takaa.
Olemme tutustuneet vuosia sitten Novitan sivujen kautta. Tehneet yhdessä lankamatkan; Seijan kanssa Tapion kauppaan, Kristiinan kanssa Tallinnaan. Kristiinan kanssa juhlimme myös Novitan pitkää taivalta.
Monilla messuilla on tavattu ja kuulumisia vaihdettu.
Kiitos ihanat, että olette ja tulitte.
Viikolla pääsin käymään myös kesäalessa. Jotain ihan suunnitelmallistakin onnistuin ostamaan, mutta takkia jota niin tarvisin, en onnistunut vieläkään löytämään.
Samalla kaupunkireissulla kävimme miähen kanssa syömässä oikein kahdestaan. Miäs vanheni taas yhden harmaan hiuksen verran.
Nuorin pääsi ensimmäiselle lomalleen perjantaina. Kuulumiset uuden arjen myötä on kiva kuulla. 
Kolmen päivän lomalla ehtii viettämään aikaa tyttöystävän ja kavereiden kanssa, sekä auttelemaan kotihommissakin.
Viikonlopun työlistaan en merkinnyt yhtään mitään. Jos ei sada vettä, olisi kiva käydä katsomassa mustikkamättäät.
Venyin ja vanuin lauantaiaamun, jolloin olisi kyllä ollut hyvä ilma lähteä, mutta en saanut otetta itseeni.
Päivä kääntyi sunnuntaina jo iltapävän puolelle, kun lopulta pienen vesisateen saattelemina lähdimme metsälle. 
Sieltä ei sitten ollut mitään mahdollisuutta lähteä pois, ennen kuin kaikki astiat oli täynnä. Auton perään oli jäänyt yksi laatikko mahdolliseen taimiostoksille käyntiä varten.
Vuorasimme laatikon talouspaperilla ja kaadoimme yhden ämpärin tyhjäksi, että pääsimme takaisin mättäille.
Viikolla uudestaan useamman ämpärin kera =) 
 
p.s kuvien tuotteen tuliaisia vierailtani.

5 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Sinulla on ollut mukavia vieraita. Aiettä raveissakin käynyt. Mä olen ollut yhden kerran hyvin nuorena.(yhden pojan vuoksi) Mustikkaan tekee mieleni,mutta ei mun kipeillä jaloilla ole metsään mitään asiaa.

KristiinaS kirjoitti...

Elokuussa on mulla vuorossa eka kerta raveissa, kiva nähdä mitä se oikein on.
Hyvähän sinne oli tulla kun Seija tarjosi kyydin suurimman osan matkaa. Ja kiva oli käydäkin.
Kiirus viikko sulla on ollu, niinku mullakin oli vaan eiköhän tämä tästä hiljene.
Mustikat, mustikat on niin maukkaita ja paljon niitä taitaa tullakin.

Saija kirjoitti...

Ravit on jääneet kokematta. Siinä on varmasti ihan oma tunnelmansa, ehkä joskus... Suloisia nuo pienet ompelukoneet ym. miniatyyrit :)

ma-te kirjoitti...

Kokonaista yx kertaa olen minäkin raveissa ollut ja totesin ettei oo mun juttu ☺
Kivaa viikon alkua Sinulle TeSa ♥

Sari kirjoitti...

Touhukas viikko, mutta sellaista pitää olla välillä. Sitten välillä taas nauttii hiljaisuudesta.
Minä olen käynyt raveissa joskus pikkutyttönä naapureiden kanssa, mutta en jäänyt koukkuun. En ole koskaan myöskään ollut tallityttö.
Mukavaa viikkoa!