Eläke

 Olin varannut sunnuntain aamupäivän kortteiluun, kun miäs kysyi haluaisinko tehdä eläköityvälle työkaverille kortin.
No minähän halusin. Nappasin radion soimaan ja keräilin askarteluvälineeni hollille. 
Öh. Idea?
Olin liikekannalla hyvän tovin, kun selasin nettiä, että mitä laitetaan. Millaisia kortteiluja eläköityville tehdään? Minulla ei ollut yhden ainoaa sopivaa leimasinta, saati kuvapohjaa miäshenkilölle. Lupasinko siis liian helposti suorituvani tästä hommasta? 
Laatikostani löytyy kyllä seuraavan kymmenen vuoden tarpeet joulukortteiluun. Joo lähtenyt lapasesta tämäkin homma.
Lapsellisia, söpöjä, imeliä ja kiiltäviä paperiarkkeja lukuisia lehtiöitä, mutta ei mitään miehekästä.
Sain päänsäryn.

Päätin rauhoittua. Ilmassa leijailee ihana tuoksu, joka on ostamani muisto taannoiselta Madeidan matkalta. Kuuntelen edelleen musiikkia ja selaan vielä uudestaan paperilehtiöni.
Jostain vaaleanpunaisten ja joulutähtien välistä pilkottaa nippu musta-valkoisia papereita, joista innostun niin etten kuule, enkä välitä yhä kovenevasta päänsärystä.
Otan esille kolme värikynälaatikkoani ja aloitan keskittyneen värittämisen.

 Punainen ruusu on aina helppo valinta. Jos en tiedä toisen lempiväriä, niin punainen on hyvä. Taustalle jotain poikkeavaa. Keltaista, oranssia ja ruskeaa. Lehtiin vihreää ja sitten vettä peliin.
Käytin pienen pientä posliinivärisivellintä ja tasoittelin värin.

 Pyyhkäisin pensselin puhtaaksi paperin valkoiselle taustalle ja annoin työn kuivua.
Leikkasin kuvan sopivaksi ja valitsin kuvalle kaksiosaisen pohjan. Taustan tyhjään tilaan leikkasin pastellisävyisen raidotetun arkin ja leimailin tekstin eläkeläiselle.

 Kiepautin vielä narun kukan ympärille ja liimasin napit päällekkäin. Kortin sisään laitoin muutaman tyhjän arkin työkavereiden tervehdyksiä varten.

 Siinäpä se. Kuulemma kelpaa.