Neulonnan ihanuus

 Eilisellä ruokakauppa käynnillä näin kivan neulekirjan. Tiesin odottaa kirjan ilmestymistä, ja ilokseni se olikin laitettu näyttävästi esille. Minulla on ennestään aiemmin ilmestynyt kirja. 
Kirjoja fiilistelyyn; metallilangasta

 ja sisustuksesta. Kävin piipahtamassa Kirjapörssissä, jossa on kivasti tarjolla ammattikirjallisuutta. Ihan muuta menin kyllä katsomaan, mutta nämä kaksi alinta ostin. Etsimäni kirja oli myös tarjolla, mutta lähemmin tarkasteltuna en sitten sitä halunnutkaan.
Ideoita, ajatuksia tuotteiksi tai ihan vain arkea ilahduttamaan.

 Sujuvasti sukkasillaan. Peruskivat villikset Novitan uusista sävyistä. Hyvin arvioin langankulutuksen, kun käytettävissä ollut lanka, 100g, riitti mututuntumalla reilunmittaisiin varsiin ja terään. Lankaa jäi jäljelle vain muutama sentti.

Pää pyörällä

 Olen tehnyt tänä vuonna historiallisen vähän lankaostoja! Tämä on yllättynyt minut, itsehillintäni on kasvanut.
Keväinen opintomatka Jyskiin, 2 kerää Isageria.
Kunnes....

 Kesän lopussa jokin napsahti päässäni. Tai annoin sen vain tapahtua, holtittoman käyttäytymisen lankahyllyjen ääressä. 
Tekosyy, pienet tarvitsevat sukkaa, pipaa, lapasta, kaulahuivia. Se on kyllä hyvä syy ostella kivoja lankoja.
Lankakaupan loppuunmyynti. Ei voi ohittaa.
Tyttären pyytämät kesäiset puuvillasukat. Piti neulomani jo kesällä.
Ruokakaupassa käynti, kierretään lankahyllyn kautta =D
Ihanat valmisneuleet sisustuskaupan vaatemyynnissä. Osaan tehdä itsekin.
Aina jokin selitys löytyy. 
Hyväkin.

 Ensimmäiset aikuisten villasukat ovat jo puikoilla, kun odottelen pikkuväen jalkojen mittoja. Olipa taas mukava ottaa rento neule käteen.
Kesällä ei paljon neuleita ole ehtinyt valmistumaan. Miähen kaksi puseroa ja oman villatakkini kappaleet. Puserothan ovat jo valmiina, takkini pitää kasata.

 Vaikka lankamäärä on taas kasvanut, neulonta-aika ei. Olen hyväksynyt tämän. Viimeksi kuluneella viikolla olen vähentänyt entisestään omaa vapaa-aikaani niin, että nyt alkoi itseäkin jo ajatteluttaa.

 Pidän kuitenkin kaikki langat käsissäni. Vaikka taisinhan minä tässä kuussa jo aiemmin mainita, että puhallan pilliin, jos en jaksa.

 Tunnelmavaloja, nurkkavalot, kynttilät ja tuulen suhina pihalla. Olen niin pirtillä, nostan jalkani tuolille ja nautin neuleestani.

  Telkkuhuoneen kässytuoli jo ootteleekin tyhjänä.
 Ittessein perjantai-iltaa kuulostellen, toivotan teille hyvää viikkonloppua, 

Sisaret, serkut

Kiitos, kiitos kaikille kommentoinnistanne. Ilahduttaa, että blogia selataan, näkyy mittarissa, ja kommentoinnista näen kuka viipyilee kirjoittamassakin. 
Tämä kuvasarja, omat rakkaat pallerot, on otettu viikonloppuna. Olen odottanut tilaisuutta päästä kuvaamaan tytöt yhdessä ja erikseen kasvarin prinsessakatoksessa. Kuvista huomaa kuinka kiinnostavaa se kuvattavana olo onkaan, kun saappaat ja takit riisutaan ja asetellaan jokainen lapsi omalle paikalleen niin, että tämä nuorin ei muksahda kumoon.

Vanessa

Hän on hyvin kuvauksellinen, rauhallinen ja helppo kuvata.

Milja

Neiti on jo lähdössä liikkeelle, vaikka ei vielä ole kuviakaan liiemmin napattu.

Näkösällä on mansikoita.

Vasemmassa reunassa on Venla, joka on jo hipsinyt sängyn etureunalle.

Milja näkee edelleen vain ne mansikat =)

Huvittajat yrittävät saada kaikki tytöt katsomaan samaan suuntaan. Ei onnistu, ei.

Näitkö kuka siellä meni?

Näistä voisi kirjoittaa sarjakuvan, jos jokaiseen kuvaan laittaisi puhekuplan.

Vuoroin jokainen kurkkaa, joko saa mennä.

Jos serkkutytöt siirtyis toisaalle,saatais Miljan kuvat otettua.

Huomaa kuvaan ilmestyvät mansikat. Ilme muuttui heti!

Nams!

Jäikö näitä vielä?

Sisarukset

Eipä kiinnosta...

...jos vaan hissukseen tästä siirtyis sivuun....

...vaikka sitten tältä puolelta, kun äiti seisoi esteenä...
Huomaa Vanessa ennen

ja jälkeen,

kun neiti verhoutuu pitsiin.

Ennen niin kuvauksellinen tyttö on tämän aikakauden lapsi. 
Napsii selfiet ja kodin arjen kuviksi.

Venla

Sisarkuvat jäi vähiin, mutta muutoin kameran kortti tulikin sitten täyteen.