Minun Suomeni

Hyvissä ajoin syksyllä saimme kuulla, että Tampereella järjestetään tänä vuonna valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati. Halusimme juhlistaa päivää osallistumalla kyseiseen tapahtumaan. Ei ollut vaikea houkutella nuorinta mukaan ja vanhin, eli humu osallistui Miljan kanssa, jonka äiti reissaa tämän viikonlopun.

Hyvin suunniteltu ei ollut puoliks tehty, vaan jouduimme askeltamaan kiireen vilkkaa, että ehdimme näkemään ohimarssin. Hyvä suunnitelma, viedään auto nuorimman pihaan oli vielä ihan ok, kun vierestä kulkee julkinen. Hetki pysäkillä, nysse pyyhälsi ohitse pysähtymättä. Moni muukin meni kohti kaupunkia. Jasso, tästä tulisi pikamatka, jossa edettiin Miljan askeltaessa juoksujalkaa. Hyvin ehdittiin, mutta hiukan piti "tuulettaa" tytön pipan alusta, kun hiukset liiskantuivat kosteana ja posket punoittivat. Pieni välipala, juomatankkaus ja niin me saimme eturivin paikat Hatanpään valtatieltä, ei Ratinasta, johon mieli varmaan moni muukin. Ne paikat taisi täyttyä jo pari tuntia ennemmin.

Paraatiin osallistui n.1 300 eri joukko-osaston henkilöä. Saimme katsella nopeasti eteneviä rivistöjä, joista osa poikkesi sivutielle hieman ennen paseerauspaikkaamme. Ensinnä ihmettelimme, kun kaikki eivät marssinneet ohitsemme, vaan poikkesivat ilmeisesti poikkikadulta takaisin Ratinan Stadionille.

 Poliisin arvon mukaan paikalle oli saapunut n. 30 000 katsojaa ja me. Kuvakooste lehdistöltä.

 Kadettikoulun osastolta pongasimme nuorimman kaveria.

 Kuvasin koko osaston, kun pyydettiin, ja onnistuin nappaamaan nuoresta kymmenen kuvan sarjan. Samainen nuori nähtiin toistamiseen iltauutisten kuvissa.

 Näimme hekojen ylilennon ja kuulimme suurempien koneiden äänet, mutta näkyvyys oli suorastaan onneton, että olisimme nähneet mitä siellä meni.

 Koska talvi, lumipuku M05.

 Paraatin järjesti Panssariprikaati. Panssarijoukkojen koulutuksen aloittamisesta tuli tänä vuonna 100-vuotta.

 Näiden jyrinä kantautui jo kaukaa ennen kuin näimme yhtäkään.

Modernin panssarikaluston lipuessa ohitsemme haistelimme dieselin katkua.

Viittoilin nuorimmalle, onko tämä siltojen tekijä ja hän nyökkäsi. Massiiviset koneet ja katselmus.

Erikoisuutena ratsuosasto joka kuuluu Tampereen seudun ratsuväen Kilta ry:n.

Viimeiseksi saapui soittokunta. Noin tunnin kestänyt tilaisuus oli alku päivän juhlallisuuksiin, jota jatkoimme yhdessä alkuiltaan.

Olimme suunnitelleen, että saan iltatyöt valmiiksi, menemme nuorimman kanssa syömään. Varasimme pöydän Puistosta. Iloksemme saimme varattua paikat myös humulle ja Miljalle.

Jokainen nautti itse valitsemansa annoksen ja siihen jälkkärin. Kylläisinä ja hiukan uupuneina syömingin mainigeissa siirryimme jälleen kulkemaan läpi Joulutorin.

Päivän kruunasi ilotulitus, jota seurasimme tuhansien muiden mukana. Matalapaineinen ilma painoi savun yleisön päälle, jos oli ahtautunut lähelle esiintymislavaa. Me säästyimme savusumulta, näimme kauniit tulitteet.

Jo lapsuudesta muistan käyneeni katsomassa tulitukset, mutta ohjelmapaikka on vuosien aikana hiukan siirtynyt. Kuitenkin samoilla huudeilla ollaan.

Noin viikkoa aiemmin olimme koolla samalla kokoonpanolla, kun Tampereella oli joulunavaus. Huomaa, lumi peittää maan.

Silloin tapahtumapäivän suurin anti oli tavata Juhlaprinsessa, joka hurmaa erilaisina satuhamoina. Tällä kertaa näimme Frozenista tutut Annan ja Elsan. Sain kunnian olla Miljan saattajana.

Suositut henkilöt, jonoa kymmenittäin ja lunta tulla tuprutti. Tähän satuun on helppo osallistua.