Kuutamolla

Yhtä hyvin otsikko voisi olla viikon varrelta. Olen taas kerännyt itselleni paljon kaikkea ohjelmaa, etten ennätä istahtaa koneen ääreen laisinkaan viikon varrella. Joitakin asioita voi hoidella puhelimella, mutta päivitykset olen aina halunnut tehdä pöytäkoneella. Minusta on mahtavaa, että vielä on blogeja. Ja se, että niiden päivityksiä aloitetaan ja osa uudelleen hengitetään. 
Saimme viikolla mukavasti lunta, ihan takinkauluksesta sisään ja tuntuman talvesta. Pakkanen huiteli kylmimmillään -14' paikkeilla. Nyt ollaan palaamassa taas normaaliin, eli plussalla mennään ja lumi sulaa pois. Voi hitsi mikä sohjo!

 Päivä on pidentynyt niin, että nautimme päivänvalosta vielä kotiin päästyämme. Ai että. On se valonmäärä ihan mahtavaa. Kun pitkät päivät pakertaa töissä, satunnaisesti hankii itselleen mahdollisuuden hapenottoon lastaussilla, on kuitenkin työ sisällä, eikä sinne ei paljon aurinko pääse paistamaan.

Pikkaisen harmitti noki ja töhnä ikkunoissa, mutta se ei aiheuttanut vielä minkäänlaista siivousintoilua, ehei. Kun en ole töissä iltaisin, olen käynyt työhuoneella nautiskelemassa omien töideni parissa. Voi että! On kyllä nautinnollista päästä tekemään itsekin jotain ja suunnitteillahan on vaikka ja mitä. On aivan eri asia ohjata, kuin tehdä. Nautin suunnattomasti mahdollisuudesta tehdä töitä ohjaajana, kun saimme vielä lisää kurssilaisia kevään tunneille. Mennään hyvällä vauhdilla ja valmiiden töiden määrä alkaa päätä huimaamaan. Niin on vauhdikkaita työiltoja, antoisaa työskentelyä.

Viikolla napattiin laskuriin vuosi lisää häistämme. Onhan sitä liittoamme jo alun alkaen määritelty kestoltaan lyhyeksi, mutta sanonko? No en sano!
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, niin meilläkin. Smak!

Sain näin upean kukkavihon miäheltä, joka oli käynyt tekemässä tilauksen, kun olin illan töissä. Noudon hän teki, kun olin päivällä töissä =D
Hyvin piiloteltuna sain avata kukkapaketin kotiin tultuamme ja niin pirteä kevät paperikääröistä paljastui.
Itse päädyin muistamaan miästä jännityksellä kirjan muodossa. Tylsän rauhallinen meno saa vastapainoa syventyessään kirjan saloihin.

Luottokukittajamme Anu, Sweet Things, Ylöjärvi.

Jouluruusu, keltaiset ruusut, krysanteemi ja kaikki ihanat lisukkeet.

Kukkien seassa oma sammakkoprinssini!

Makeillaan vielä hetki ja nautitaan hyvät kakut Naistenlahden läheisyydessä, Ansarin kahvilassa, jonka kevätkausi alkoi helmikuun alussa.

Viikolla tulee paljon käytyä syömässä ulkona, eikä ne kaikki hetket ole pelkkää makeilua. Pitää syödä kunnolla, että jaksaa tehdä pitkää päivää. 
On löydetty reitiltä hyvät paikat. Siisti ja viihtyisä ympäristö ja nopea palvelu on pelkkää plussaa. Mennään sen mukaan mitä minä pystyn syömään omine rajoitteineni.

Mystiset jäljet suorastaan järkyttivät minut eräänä aamuna. Nousin sängystä ja katselin makuuhuoneen ikkunasta. Mitä?!
Kuka on käynyt meidän ikkunan takana? Yritin herätä, saada järkytyksen tasapainoon ja kävin kysymässä miäheltä onko hän ehtinyt takapihalle jälkiä painamaan. No ei ollut. Pohdimme aamupalalla mitä on kulkijan mielessä, kun on tontilla tallannut ja oikassut kukkamaan poikki. Mitä siinä on vedetty perässä ja kuka tästä on mennyt?

Paljon ei aamulla ehditty jälkeä seuraamaan, mutta naapurit avustivat mystisen jäljen alkuperän selvittelyssä.
Minulle tuli kauhuinen ilme, kun lapsuuden trauma elokuvasta Soittorasia palautui mieleeni välittömästi. Niin myös miähelle, kuten monelle muulle ikäisellemme. Hui mikä kohtaus!

Onneksi kukaan kaksijalkainen ei ole hiippaillut ikkunan takana, vaan lähinaapurista oli poni lähtenyt karkuteille pelästyttyään jotain. Olemme olleet yhteydessä omistajaan. Poni oli löydetty aika nopeasti ja minäkin sain pätevän selityksen oudoille jäljille.

Jos meidän vuosipäiväämme kilahti vuosi lisää on sitä tullut kummitytöllemmekin. Hänellä ja himpan vanhemmalla kaksoisveljellään on alkanut ikimuistettava luku taipaleellaan, rippikoulu.
Saimme kutsun kummien ominaisuudessa osallistua tänään vietettyyn jumalanpalvelukseen Tyrvään kirkkoon, jossa oli tämän vuoden rippikoululaiset koolla.

Olimme varanneet tämän päivän oman nuoremme tapaamiseen ja tehtävänantoon, jossa muistelimme nuoren omaa kastepäivää, kastepäivän merkitystä ja tulevaa rippikoulua jonne hän osallistuu veljensä kanssa Viron leirillä.
Saimme samalla päivittää koulun tapahtumia, tulevaisuuden suunnitelmia ja mietteitä tulevasta rippikoulusta.