Lamoherukkaa

 Vähäiseltään viherrys alkaa voimistumaan ja uutta kasvua tulee näkyviin joka puolelta. Mitään yllätystä en ole vielä pongaillut, eli mennään ihan vielä toiveikkaina, että kaikki on ok. Miäs heitteli eilen sammalsyöpöt tämän kesän haastavaan kohteeseen. Myöhemmässä vaiheessa levitetään uutta multaa ja nurmensiemen ja sit ootellaan. Ilmanlämpötila on jo hiukan noussut, eli kevätlannoitteetkin laitettiin samalla kertaa. Nurmi vaatii jälleen haravoinnin, kun tuuli on riepotellut männyistä oksia ja risuja kunnon kerroksen.  

 Minua ilahduttaa tämä näky. Tontin yhdellä reunalla on kevyt riukuaita, jonka tarkoitus on ollut tehdä kehys tälle syrjälle. Oli puhetta, että puretaan aidanne, kun ehditään ja annettaan angervoiden peittää reunus täyteen. Angervoista poistettiin kuivat oksat ja rajoitettiin pahasti valloilleen päässyt kasvu.
Naapurin isäntä antoi luvan siistiä pusikkoitunut raja, jolloinka näkymä muuttui ilmavaksi. Kun oksat ja rungot oli viety pois oli näkymä ihan erilainen.

 Aidanteen tienpuoleista sivua peittää lamoherukka, joka on nopeakasvuinen ja nyt jo kukassa. Herukka saa hyvän otteen kattotiiliaidanteesta. Herukka kasvaa aika nopeasti. Yhdestä taimesta viherrystä riittää monta metriä. Liiemmin tämä alue ei saa meiltä minkäänlaista huomiota. Puutarhapäiville käymme katkomassa joitakin rikkoja, mutta esim.keväällä emme katko liiemmin lamoherukasta yhtään oksaa, eli huoletonta menoa.

 Tiiliaidanne on saanut paikoin paksun sammalpeitteen ja sen uumeniin on kiinnittyneet niin voikukat, sormustikukat kuin vuorenkilvetkin.

 Stalkkasin puskien takaa mitä miäs puuhailee. Paparazzi. 
Pergola näyttää niin pieneltä! Työ etenee himpan verran päivittäin muiden töiden lomassa. Välillä pitää kaivaa kukkamonttua, kärrätä multaa ja pollenpotkua. Ruuvata, kiinnittää, kantaa, nostaa, ottaa kantaa ja sit pitäs olla jo valmistakin!

 Köynnössäleiköt ovat olleet tällä viikolla niin suunnitelmissa, kuin toteutuksessakin. Työtä hidasti jumiutunut tasohöylä joka oli ryytynyt kiinni. Sen korjaaminen vei yhden illan. Seuraavana iltana meni hihna poikki ja uuden osan löytyminen oli monen soiton päässä.

 Onneksi on osaava miäs, joka huoltaa, osaa, ja taitaa. Seuraavaksi pitää miettiä talipallon kiinnitys maahan. Vaikka teline on niin harva kuin se on, tuuli kaataa sen tässä kohtaa mennen tullen. Kaatoi jo. Nyt pitää kehittää kunnollinen kiinnityspinta johon teline saadaan kiinni kunnollisesti. Se pitää saada piilotettua niin, ettei siihen kukaan pääse kompastumaan. Nyt tätä telineen painonvirkaa hoitaa kukkamaani reunakivet. Kovin on epäkäytännölliset ja huomiota herättävät.

 Todellisuudessa pergola on melko suuri. Keinun ja pienen pöytäryhmän lisäksi tähän on suunniteltu tehtävän kaksi Eko rimatuolia.