Miäs kävi hakemassa Vennin ja Vanun puolivälistä perjantai-iltana, kun jäin iltakurssia ohjaamaan. Kahden yön hoitokeikka meni joutuin. Kun pääsin töistä, ilmoitettiin vanhimmalle pojalle, että Miljan kyyti voi lähteä. Olimme lähes yhtä aikaa kotonamme.
Tyttöjen päiväpuuhat menivät aika tavalla heidän omien leikkien mukaan. Molempina päivinä aamupalan jälkeen ulkoiltiin. Vaari osallistui tähän sillä aikaa, kun kävin laittamassa kurssilaisten lasitöitä uuniin. Hyvin organisoitua hommaa. Ulkoilun jälkeen hoidettiin ruokailut ja vasta sen jälkeen leivonta. Täysinäiseen vatsaan ei mahtunut siten paljon taikinaa.
Viikonloppu oli tyttöjen mieleen. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut saavani tytöt yhdeksi viikonlopuksi ennen joulua piparitalkoisiin ja tästä tavasta olisi kiva tulla perinne. Näissä kuvissa on Miljan koristelemat piparit.
On sekä äidille, että isälle kotiinviemisiä.
Miljuska 💗
Viikonlopun leipomukset valmistuivat valmistaikinasta. Niin viitteliäs en enää ole, että tekisin itse taikinan. En panostanut gluteenittomaankaan, vaan ostin valmiit piparit, jotka tytöt saivat koristella.
Tässä on Venlan koristelmat piparit. Kuvassa on myös kummisedän Ilves-pipari.
Venni 💗
Nämä on Vanessa koristelemat. Teemana voisi sanoa sydän ja vaaleanpunainen.
Vanu 💗
Täytyy ihailla keskittymisen määrää ja tahtoa tehdä jokaiselle lähimmäiselle oma pipari.
Koristeissa on valinnanvaraa. Osa löytyi omista jemmoista, osan ostin varta vasten.
Jos lauantaina opeteltiin painamaan muotilla taikinan reunaan ja muotin terävä pinta alaspäin, oli oppi mennyt jakeluun, kun sunnuntaina jatkettiin.
Parasta leipomisessa oli taikinan maistelu ja valmiiksi koristellun piparin nautiskelu.
Sunnuntaina saimme noutajat leivonta-avuksi. Nämä hetken pienten kanssa haluamme muistaa pitkän aikaa. Lapsien kanssa on kiva puuhailla ja aika kuluu jouten.
5 kommenttia:
Voi miten kauniita koristeluja. Nämä on niitä hetkiä kun lapset muistaa vielä vuosia.
Kaunis on myös piparkakkutalo itse en ole koskaan tehnyt piparitaloa mutta syönyt olen. 😁
Parasta piparinleipomisessa lapsena oli kuitenkin aina se taikina, jota ei saanut koskaan syödä tarpeeksi. Omien lasteni kohdalla olen korjannut tilanteen, mutta heillä ei selvästikään ole samanlaista piparitaikinasuuta kuin äidillään :)
Mukeloiden kanssa on kiva puuhailla yhdessä. Luoda muistoja ja opetella uusia asioita.
Taikinansyönti on hyvin erilaista eri tyypeillä. Ostan usein miniälle ja nuorimmalle pkt jouluiloa 😅
Ihan parasta tekemistä tuollainen, kun lasten kanssa touhuaa. Hienot on tuotoksetkin.
Ja parasta, kaikki kelpaa. Kiitos Saija.
Lähetä kommentti