Opiskelijaboxi

Remonttien myötä on oppinut olemaan stressaamatta asioista, jos kaikki on kunnossa, vain aika tuntuu mataavan hiljaksiin. Kodin pinnoista on viimeisen kuuden vuoden aikana käyty lävitse kaikki muut huoneet ja tilat, paitsi keittiö. Tässä kohtaa en puhu vieläkään lattioista, jotka olisi pitänyt uusia jo vuosia sitten. Olen oppinut olemaan kärsivällinen ja pystyn kääntämään selän kaikelle epäjärjestykselle. Sitä oppii elämään keskellä remonttia, mukautuu aika nopeastikin hetkellisille puutteille ja luo uuden järjestyksen melko nopeasti korvaamaan entistä.

Hormin kylkiä on rapsuteltu ja vanhoista laatoista on jätetty paikoilleen vain hellan päältä pari riviä. Nyt näyttää ankealta. Ihan vain omana mielipiteenäni, ketään loukkaamatta, en pysty ajattelemaan meille harmaita, saatika mustia pintoja. Jo tuon harmaan muurin katsominen tuottaa ällötyksen tunteen. Tämä vaihe on nyt nähty ja päätös pitää, vain vaaleita sävyjä meidän talouteen. Puu-uuni ja -hella maalataan valkoiseksi Muurimaalilla. Hormin uutta pinnoitusta on mietitty kauan. Siihen on syynä vahan laatoituksen saumojen halkeilu. On haettu ja saatu tietoa materiaalista, joka (jonka) pitäisi kestää uudelleen pinnoitus. Laattojen valinnan suhteen mennään maltillisella linjalla, mutta ei nyt ihan peruslaatoilla. Itse pidän Metrolaatoista, mutta en nyt osannut nähdä sitä meillä, kun sitä näkee niin monessa päivityksessä. Haluan jotain muuta, ja sitä on jo varastossa odottamassa. Oman kodin kanssa voi leikitellä, kokeilla, eikä minun täydy selittää mitään. Voin kertoa valinnoistani, olla rohkea tai maltillinen. Pääasia, että molemmat pidämme valituista materiaaleista ja niiden hinnat mahtuvat budjettiimme.

Jos raha ei ole este, mitä tekisin toisin, vai tekisinkö mitään eri tavalla? Kyllä voisin pyytää ammattilaisen mittaamaan ja kuuntelemaan ne arkipäivän tarpeet ja luomaan mittanauhan kanssa unelmia. En kyllä lupaisi viihtyä keittiössä tämän enempää, mutta saattaisin laittaa ostohousut jalkaani ja suunnata uusien ihanuuksien jäljille. Puhua pälpätän omia haaveitani ja ajatuksia ja miäs torppaa sen kun saa suunvuoron. Tässä esimerkkinä kattovalaisin, jonka haluan laittaa jo kiertoon. Tein 2000-luvun alussa hartiavoimin töitä, että sain sen meidän keittiöön ja nyt voin sanoa, että en halua sitä sinne takaisin. Nuorinkin älähti, lamppu kattoon, se ei mene vaihtoon. Otin aikalisän.

Koska keittiön vesipiste on poissa käytöstä, kulku pesuhuoneeseen on jatkuvaa. Tuntuu, että on koko ajan janokin. Kun tarvitsen jonkin ruoka-aineen, kävelen "kaapiston" eteen vanhastaan ja palaan laatikkoelämään etsimään tarvittavan. Olen jo täyttänyt uudet keittiönkaapit ja -laatikot moneen kertaan. Juurikin mietin, että miten me suunniteltiinkaan meidän tarpeet. Tehtiinkö oikeat ratkaisut ja riittääkö puolet lyhyempi kaappitila? Jossain vaiheessa sanoin, että meille riittäisi huomattavasti pienempi kotikin. Ihan jo tosissani olen tätä miettinyt, enkä pelkästään keväällä miähelle tapahtuneen tapaturman myötä. Mehän voisimme alkaa vuokraamaan huoneita. Kun tässä ruokapöydässä istumme ääripäässä toisiamme, tuntuu välistämme puuttuvan vain viisihaarainen kynttelikkö. Se vaihtoehto piti kuulemma hylätä.

Istun vakipaikallani neulomassa ja näen tämän verran telkkarihuoneesta pirtin kautta keittiöön. On ollut odottava olo, että näen keittiökaton muuttavan väriään hyvin pinttyneestä mäntypinnasta valkoiseen. Katto on kohonnut korkeuksiin ja valon määrä tuplaantui heittämällä, vaikka päivä olisi ollut pilvinenkin.

Katto on pesty kolme kertaa ja maalattu neljä. Nyt se on peittävä valkoinen, ei heti läpäise tummia oksanjälkiä. Tämäkin vaihe on nähty, ei enää mäntypintoja. Vaikka muoti muuttuisi, niin auta armia, etten tee tätä valintaa koskaan uudestaan!

Kun nurkassa nököttää vain sähköhella- Ella ja köökin pöytä, lisää ankeutta saadaan pahvilautasista. Ja katossa roikkuvista hehkulampuista. Tässä kohtaa opiskeljaboxitkin ovat todella kauniita ja ajatuksella sisustettuja. Ihailen nuorten rohkeaa tapaa sisustaa pienetkin tilat omannäköisiksi kierrättämällä. Luodaan tila kutsuvaksi tehoneliöillä ja viihdytään omassa kodissa. Tällä hetkellä viihdyn minäkin, kun ei päästä vieläkään liikkumaan tapahtumissa. Kakkosvaiheen rokotus on varattu heinäkuulle, jolloin saamme paremman suoja koronaan.

Minulla on puhelimessani kuva, johon on tallennettu ikuinen kesä. Kuvan väreistä saan energiaa ja suunnan tähänkin remonttiin. Sen sävyissä on menneen ajan nostalgiaa, rohkeutta ja voimaa. Sen näkeminen ilahduttaa minua aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka omassa värikartassani olen syksy ja maanläheiset sävyt, teen kodistamme kesän. Selasin rautakaupan värilastuja ja tiesin, että päätöksen jälkeen tulen miettimään teinkö oikean valinnan. Kun näin ensimmäisen maalikerroksen seinässä, tykkäsin. Vihreä muuttuu valon osuessa siihen niin moniin sävyin.

Tapetti ei ole tässä kohtaa ollut vaihtoehto, vain maalin värisävy. Tupakeittiö ja heti siitä näkyvä eteinen ilman väliovia on yhtenäistä tilaa, haluan että värit tukevat toisiaan ja ovat yhtä. Jossittelen vielä. Jos olisin valinnut toisin, tässä kohtaa voisi olla lämmin bordeauxin punainen. Tätä voisin harkita seuraavaksi. Remotilla on oma aikataulunsa ja siinä ei paljon hötkyillä. Elämme ihanassa kaaoksessa ja odotamme, että pinnat kohentuvat vuorollaan. Siihen asti tunnelmoimme lämpenevistä päivistä, nauttien valoisista illoista ja lintujen laulusta.