tiistai 28. syyskuuta 2021

30-vuotta

 Kotimme juhli juhannuksena kymmenyksiä. Kokonaiset 30-vuotta tämä talo on ollut kotimme. Suurena apuna rakentamisessa oli miähen veljet. Talo rakentui paikalle, jossa on aikoinaan ollut kuivausriihi. Meidänki nuorikarja laidunsi tällä paikalla ja minä poltin joskus koko laitumen, kun  keväällä ennen  laidunkauden alkua poltettiin laitumen reunoilta kuivaa heinää. Kääk, se kävi äkkiä! 

Vuosikymmenien aikana koti ei ole laajentunut. Sen seinien sisäpuolelle on mahtunut elämää, meteliä ja mielipiteitä. Koti on elämistä varten ja sen seinät on nähneet paljon. Tämä on nuorimman synnyinkoti. Meillä on tultu ja menty. Jokainen lapsi lähti ja jokainen tuli omalla tavallaan takaisin hetkeksi ja taas lähti. Ovet ovat aina olleet avoinna. Vieläkin jokaisella on oma avain tallella. Ei siksi tai sattumaa, että päivitimme viimeiseksi keittiön, juhlavuoden huipennus. Vaan jo oli aikakin tehdä sille jotain. 

Kun syksyn rakennuskuvastot ilmestyi, tuli jotenkin sellainen haikea olo, että mitäs me nyt tarvitaan. Nyt ei tarvita mitään. Edelleen makuuhuoneiden lattiat on päivittämättä, mutta niiden aika on tulossa. Olen ollut tyytyväinen niihin materiavalintoihin, joita tein. Miäskin tykkää. Lattia on baukkarin vinyylilankku, Tundra mänty. Sen pinta ei ole sileä, vaan ihanan eläväinen. Paljain jaloin kävellessä tuntuu puun syykuviot. 
Tummahko sävy tuo kivan kontrastin muutoin vaaleille pinnoille, valkoisille oville ja sisäkattoon.
Laitoin myyntiin pitkän harkinnan jälkeen tyttären sohvasängyn. Kun se ei mahtunut tyttären perheeseen, en halunnut alkaa säilyttämäänkään sitä. Parempi laittaa kiertoon ja luoda itselleen mieluisa näkymä.
Pirtti tuntuu tyhjältä, kun sohvasänky oli haettu. Siinä sai aina makoisat unet. Tilalle tuotiin vaarinkammarista vuodesohva, jonka tytöt koenukkuivat loppukesän käynnillään. On se vähän lyhyt päikyille, olen kokeillut, mutta se onkin tarkoitettu istumiseen. 
Kevyet ja helposti liikutettavat tuolit tuo ilmavuutta ja niitä on toisaan helppo siirrellä tarvittaessa. Massiivisten huonekalujen siirtely on historiaa ja siivous sujuu leikiten, kun ei täydy olla aina kahden nostelemassa.
Olen pyrkinyt sisustamaan viherkasveilla, mutta niiden kanssa ollaan oltu hiukan napit vastakkain. Osa pomppaa aika pian kompostiin, eikä lisuketta ole tullut tilalle. Silti näitä on edelleen paljon.
Sisustaminen on jäänyt niille sijoilleen, kun sain kesäloman alussa kaiken paikoilleen. Minulle tuli mitta täyteen ja ähky kaikkeen laittamiseen. Odotan pihatöiden loppumista, että voin keskittyä vain sisätöihin.










6 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kaunista ja olet kyllä varsinainen viherpeukalo

Sartsa kirjoitti...

Vanhojakin täytyy välillä muistella ja arvostaa kättensä jälkiä. Kodin viihtyisyys on myös tärkeää. Kodin tekevät lopulta kuitenkin ihmiset.

Intsu kirjoitti...

Sulla on ihanan paljon viherkasia. Mulla on nyt tosi vähä. En kai mä kaiken aikaa niitä tappanut ole...mutta mä kun pääsen kylille,niin niitä muuttaa meille lisää sanoo isännyys mitä hyvänsä:)

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille, ihanat ❤

Saija kirjoitti...

Kotinne on viihtyisä ja lämminhenkinen. Meidänkin nuorisolla on kotiin avaimet, vaikka ovat asuneet jo kauan pois :)

TeSa kirjoitti...

Kiitos Saija. Minusta se herättää luottamusta ja turvaa, kun kotiavaimen voi luovuttaa toiselle.