Poljentovirheet

 En varsinaisesti voi sanoa, että olen aina tietoinen missä tämäkin peitto on ollut, mutta kun sitä oikein syksyn mittaan aloin etsimään, niin löytyihän se. Se oli viety työhuoneelle jonkun remonttivaiheen jaloista ja sinne se oli jäänyt ties kuinka pitkäksi aikaa, kun en oikein osannut sitä kaivatakkaan. Monasti olen manannut työhuoneen kokoa, kun sinne mahtuu yhden asunnon verran tavaraa ja sitä siellä on! Ihan kaikki ei ole meidän ja niille mitä ei kuulu meidän omistaa, anon aika ajoin poistamislupaa.

Tämän peiton aloitussanat on lausuttu vuonna 2014. Tai niillä main. Ihan itse olen lankakaupoilla käynyt ja harkiten langat tarpeeseen ostanut. Mikä lie se tarve on ollut, kun kiirettä valmistumiseen ei ole ollutkaan?

Huomaa penkki sängyn päädyssä. Mummolan peruja.

Työn koko on n.2 x2 m

Se painaa 2, 3 kg

Käyttämäni lanka

Viking Vilma, konepestävä.

75 % Villa, 25 % pa.

Kun tämä lopultakin valmistui, oli olo ihan jees. Paitsi.

Siihen jäi ne virheet. Toisaalta se ei lämmityksessä haittaa laisinkaan ja jos jotain häiritsee, suu suppuun. Ne on jo nähty!

Kirjovirkkaaminen on mukavaa. Virkkasin kolmella langalla, joista yksi kulki kerroksen mukana vapaana ja kaksi lankaa vuorotteli kuviota. 

Jätin vapaana kulkevan langan tarpeeksi löysälle, ettei se kiristä valmista pintaa. Toisin paikoin se jäi liiankin löysälle, kun se nousi näkyviin pestyäni valmiin peiton.

Jos nyt tekisin toisin, ottaisin väreiksi mustan, harmaan ja valkoisen.

Kuvatessani peittoa, ylläni lensi useampi joutsenparvi.