Jälleen uusi lasityö, jonka tein sulattamalla. Uunini pohja on juurikin tuon kokoinen, eli hyödynsin koko pohjan ja tein talvisen metsän, jonne lumi leijailee hiljaksiin.
Läpikuultavat lasit päästävät valon lävitseen ja työpöytä tyhjenee pienistä paloista.
Kierretään kasvarista pihalle ja piilotellaan hiukan kukkasipuleita pakkasen kovettamaan pintaan.
Kun lapussa lukee, saa ottaa, niin niitä ei silloin sivuuteta, vaan napataan kassillinen!
Multakasa oli jäätynyt niin kovaksi, ettei siihen uponnut traktorin piikit. Kannettiin kellarista muutama sula multasäkki ja peiteltiin sipulit. Fiksu olisi tasoittanut ensin jäisen pinnan sulalla mullalla, mutta jäinen pääkoppa ei hokannut sitä. No, sipulit on suurinpiirtein oikeinpäin ja multaa päällä. En ole koskaan ollut niin nopea, kun nyt olimme!
Glögitupa on koristeltu adventtikauteen, vaikka en ole ehtinyt päivittämään.
Tänä vuonna vähän on enemmän ja täällä on hyvä kuvata jouluiset lasityötkin.
Tontut sopivat kivasti renkaiden sisään.
Osan nenu punoittaa, tuskin on oltu pikkujouluissa.
Tein samalla mallilla lisää kuusia, kun aiemmin päivitin.
Vähän suurempia, vähän eri sävyn vihreitä.
Vähän eri muotoja
Glögituvan kuusipuu on kataja, jonka oksilla on punaista ja pilkullista.
4 kommenttia:
Lasityösi ovat todella kauniita ja persoonallisia. Teetkö näitä ihan vain harrastuksena vai ihan myyntiin?
Kiitos ❤
Myyn kyllä, jos olet kiinnostunut. Työni on lasityöohjaaja.
Niin kauniita taas! Tuo metsä on ihana ja kurkistelevat tontut tietysti myös.
Onko tuo rengasjuttu kiinteä tuossa ikkunassa? Ensin luulin, että on joku roikkuva härpäke ja mietin, mistä tuollaisen löytää.
Nuo renkaat kuuluu johonkin turvaporttiin tms. Sain sisareltani, joka ei kelpuuttanut näitä koiraporteiksi. Liian matalat.
Kasvarilla nämä toimivat hyvin köynnöstelineinä kasvukaudella. Nyt tonttuportteina. Ja sen verran ne on kiinni, että en yksin pysty pesemään ikkunoita, kun ne jo kippaa käsille.
Lähetä kommentti