Joulu 2021

Joulu, joulu mennyt on, mutta joulunaika on vielä muutamia viikkoja. Vielä en malta laittaa kotia kohti kevättä, vaan nautin valoista, kynttilöistä ja kuusesta. Meillä on välipäivät vapaana ja niin on ollut kiirettä, etten ole päivittämäänkään ehtinyt miten joulu meillä vietettiin.

Tänä vuonnakaan en olisi ehtinyt laittamaan joulua, jos emme olisi aloittaneet sen valmistamista hyvissä ajoin. Ja se tarkoittaa juurikin kodin koristamista ja siivoamista huone kerrallaan. Haluan, että juhla näkyy kaikkialla, en vain puhtaana pöytäliinana ja nurkassa  pönöttävänä kuusena 😄

Paria päivää ennen joulua saimme jäädä lomalle, kun vuoden pekkaset oli jääneet pitämättä. Lomapäivän aloituksessa kiikuttiin sinne tänne, kun odottamalla odotin, että mille päivälle saan tarpeeksi materiaalia, jotta voin sulkea koneen ja toivottaa hyvää joulua. No, ylitöiksihän sekin päivä venyi ja kaiken kukkuraksi sain ihan jäätävän päänsäryn, jollaista en ollut koskaan kokenut. Syynä saattoi olla viikolla aiemmin saatu kolmas rokote.

Päänsäryn vuoksi en voinut lähteä liikkeelle, mutta tästä toennuttani menimme päivästä toiseen paikasta toiseen. 

Ruokakauppaostoissa olimme maltillisia, koska lapset olivat tulossa meille jouluksi ja jokainen tuo tullessaan jotain. Olimme kaupoilla hyvin väljästi, kun ei täytynyt kiirehtiä tyäläisten aikataulujen mukaan, vaan ihan omien. Samalla ajolla kiersimme hautausmaat ja laitoimme kynttilät niiden rakkaiden haudoille, joissa valon tuike on lämmin ilman kynttilääkin. 

Tänä vuonna olemme panostaneet isäni haudan hoitoon monesta eri syystä, ottaen huomioon, että en ole saanut tehdä sinne mitään tätä aiemmin, kun hautapaikka ei ole meidän ostama. Tällä haudalla tulee poikettuakin useammin ihan ylläpidon vuoksi. 

Jouluaattoa varten on pakko ottaa omaa aikaansa ja me teemme se ihan omalla tavallamme. Minun täytyy saada olla ihan rauhassa, hiljaksiin, tehdä omia juttujani. Keskittyä kaikkeen näpräämiseen ja jättää kaikki ylimääräinen tekeminen. En ole jännitäjä luonne, eikä kyllä miäskään. Meidän aatto on mieleenpainuva tapahtuma, jolloin käymme kodeissa, joihin meidät on kutsuttu. 

Minun roolini on sivuosa, joka luetaan miestä tukien. Olen kellottaja, joka huolehtii, että aikataulut pitää. Olen yhteydessä jokaiseen käyntikohteeseen ennen aattoa ja hetkeä ennen, kun olemme paikalla. 

Miäs on odotettu vieras. Hänen roolinsa on olla illan odotetuin vieras, jota varten oli taas herätty aamulla aikaisin. 

Pyrimme palvelemaan kaikkia aikataululla, joka sopii heidän omaan rytmiin, mutta jokainen ymmärtää, tai tulisi ymmärtää, että emme voi olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Tai joulupukki voi olla, mutta me emme. Siksi ajoreitin päivittäminen välimatkoineen, paikallaoloineen ja pakollisine taukoineen on karttojen lukua, tutustumista alueeseen, talojen etsintää päivänvalossa ja miettimistä mihin me jätetään auto. 

Kun Suomen Turku julistaa joulurauhan meillä alkaa kerrospukeutuminen. Lämpökerrasto alimmaksi ja sitten nuttua nutun ylle. Tänä vuonna joulu oli kylmä ja kauniin valkoinen. Saimme hyvän lumipeitteen ja kivat kuvat. Huomaa, mistelinoksa!

Aattoilta pitkä on, taival valoton! 

Illan aikana on vain yksi koti, jossa emme käy yhdessä. Siellä asuu lapsenlapsi. 

Saavumme kotiin myöhään illalla. Meidän on aattoruokailu myslipatukoita ja banaania. Saunakaa ei lämpiä.

Joulupäivänä heräämme levänneinä ja aloitamme ruuanvalmistamisen. Tyttären perhe ei voi osallistua tänä vuonna yhteiseen juhlaan. Tämä aika muuttaa suunnitelmat todella nopeasti, mutta olen oppinut olemaan itkemättä jokaista vastoinkäymistä.

Joulupöytään on helppo kerätä syötävää, kun sitä on monenlaista ja varmasti jokainen löytää jotain lautaselleen. Itse pidän raikkaista vaihtoehdoista. Tuoreista salaateista ja mielummin jotain uutta, kuin pitkän perinteen juttuja. Tein taas perunalaatikot, mutta en halunnut edes maistaa. Välipäivinä söimme lopun lanttulaatikon lättytaikinaan sekoitettuna. 

Jälkkärinä luumu-piparirahka.

Kattaus on puoli ruokaa tai ainakin tyhjä ruokapöytä. Laskin läsnäolijat, mutta tästäkin määrästä osa oli jo syömässä naapurissa, joten mahduimme ruokailemaan hyvin väljästi. Jouluna sain taas penkoa astiakaappeja mielin määrin. 

Meillä ei arkena paljon panosteta ruokatarjoiluun, vaan arki on mikroastiaa ja eväsrasiaa. Jokainen ottaa lautasen kaapista ja ottimet laatikosta. Jouluinen kattaus on valmiiksi mietitty ja jokainen otin on omalla paikalla.

Aurinko paistoi kauniisti ja pakkanen kiri lähemmäs -20', mutta pirtinlämmössä tarjettiin. Lämmitettiin uunia ja poltettiin kynttilöitä.

Luotiin uusia tapoja, muistoja ja yhteisiä hetkiä. Olin varautunut päikkyihin, mutta jaksoin ilman niitä. Jouluun valmistautuminen ilman kiirettä oli saanut minut tasoittumaan yllättävän hyvin. Jätimme työasiat portille, eikä niitä tarvinnut miettiä yhtään. 

Nuoret juhlistivat jouluaterian kanssamme. Söimme pitkän kaavan mukaan hitaasti ja niin, ettei oltu ähkyjä. 

Tastasimme miten uudistettu keittiö mukautuu juhlaan ja sehän toimi vallan mainiosti! Tänä vuonna tarjolla oli niin kalaa, salaatteja, perinteiset laatikot. Bataattilaatikko jäi syötäväksi välipäiville. 

Juustot, nakit, salaatit, mäti ja karjalanpaisti upposi.

Näitä herkkuja on syöty usempana päivänä ja pakastettu arkea varten. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa 😅😅😅

Päivän sininen hetki osuu myös luhdille, kuin 

etupihalle. Lumi kimmeltää kauniisti, eikä loskakelejä ole ollut.

Jälkkäriin mennessä on humun porukka saanut naapurissa jouluaterian päätökseen ja liittyvät illaksi meidän seuraan. Kun tyttären perhe ei päässyt luoksemme, niin nämä ilmoittaa heti, että he eivät voi jäädä yöksi, mutta ovat illan kanssamme. Kivaa!

Jälkkärinä tiramisu, a'la Sonja.

Lisää juustoja ja paholaisen hilloa.

Milja ja Tiia

Miniän kanssa rupatellen. On kiva, että saimme kaikki vieraaksemme.

Milja on ottanut tämmösen nenäkippuran ilmeen, telkkarin vaikutus.

Mutta, kuka se siellä menee? Joulupukki! Kävelee tietä pitkin. Oliko se juuri ikkunan takana?

Isä-tytär hetki. 

Setämiäs. Ihan en ole kartalla, mitä tässä tapahtui.

Ja taas vaari oli poissa, kun joulupukki kävi. Oli jättänyt lahjapussin eteiseen.

Joulussa on kivaa sen yllätyksellisyys, yhdessäolo ja pelaaminen.

Minulle pelaaminen ei tuo mitään nautintoa, mutta nuoret tykkää.

Tämä pehmohahmo kävisi hyvin tyynystä.

Milja seuraa, kun muut haastaa toisaan.

Tänä vuonna paketista löytyi uusi peli, 7 Wonders. Siksi ikiaikainen junapeli jäi nyt hakematta esille.

Me viihdytimme Miljan kanssa toisiamme, hassuttelimme, katselimme lastenohjelmia ja halailimme. 

Katoimme illan aikana toistamiseen jouluruuan, kevennettynä, mutta ah, yhtä täyttävänä.

Joulupäivän myöhäisinä tunteina humun porukka lähti kotiin. Me muut jäimme vielä iltaa istumaan. Tapanina nuoretkin lähtivät ajoissa omille asioilleen ja arkea aloittamaan. Joulu oli lyhyessä paketissa nopeasti ohitse, mutta me olemme nauttineet sen viipyilevästä tunnelmasta kaikki nämä päivät.

Hei taas, ensi jouluun!