Kun ulkona on aitoja havuja, niin sisällä on aito muovikuusi. Tänä vuonna pirttiin tuli ihan uusi kuusi, joka tilattiin Etolasta. Upea luminen huurrekuusi ei päästänyt irti otteestaan, vaan se oli saatava! Muutaman viikon oleskelun jälkeen se ei enää tuoksu muovilta, mutta en voi tarkkavainuisena sanoa, etteikö siinä olisi edelleen ylimääräinen tuoksu. Pystyn olemaan tämän tuoksun kanssa, mutta en aidon kuusen.
Luonnonvalo versus huonevalo, molempi parempi. Kuuseen laitettiin pitkä valosarja, joka on pujoteltu oksien lomaan. Sen jälkeen koristelin kuusen monin kymmenin palloin ja perinteisin koristein. Latvaan aseteltiin tähti, jonka halusin kuitenkin pois. Kuusiasetelma ei ollut ihan vielä valmis, vaan sen alle oli päästävä! Teimme ensin junaradan, joka määritteli joulukylän koon. Radan sisäpuolelle laitettiin valkoinen kangas, jonka päälle asettelin pienet joulumökit ja eläimet.
Lopuksi koko joulukylä valaistiin valonauhalla. Kylän valonhehku on kuin kirkas lumi, jota suuri kuusi suojaa.
Pirttiin laitettiin matto, jonka sain joululahjaksi muutama vuosi sitten. Vallilan punasävyisestä matosta innostuneena haettiin varastosta 13-vuotta sitten neulomani punainen peitto. Se on parisängyn päiväpeitto, mutta ah miten ihana sen alla on ottaa päikyt.
Olen ollut loppuvuodesta ihan älyttömän väsynyt. Ihan pienet päikyt ei piristä ja huomaan tarvitsevani paljon aikaa rauhoittuakseni.
Pirtin mosaiikkipöytä siirrettiin toistaiseksi eteiseen. Kuusen sijoittelu vaatii aina palapeliä.
Uusi tonttupariMatkalukkupöydällä syystähti, led-kyntttilä ja vaaleanpunaiset sulat.
4 kommenttia:
Teillä on niin kaunista. Ainahan teillä on,on mikä vuodenaika tahansa ja niin paljon katselemista.
Kiitos Intsu ❤
Kaunis joulukuusi ja joulukylä kruunaa koko komeuden ihan uudella tavalla. VArmasti taas kiva tehdä ja lapsista (sekä aikuisista) kiva katsella.
Aina yhtä innostavaa, kun vanhin pikkubimuista kysyi jo isänpäivänä mihin joulukylä tulee tänä jouluna?
Lähetä kommentti