keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Tampere - päivä

 Tampere juhli tänä vuonna 243-vuotispäiväänsä kuun vaihteessa. Mekin olimme omalla tavallamme mukana tapahtumissa sunnuntaina. Ensin elokuviin, Rakkaani merikapteeni, jonka jälkeen kävelylle kaupunkiin. 

Ei me kauaksi menty, suuntasimme kohti Tallipihaa, mutta hieman eri polkuja, kuin yleensä. Täältä ja näistä kuvista näkyy, kuinka kaupunki laajenee veden päälle. 
Upeita uusia asuntoja, mielettömän hienot maisemat kohti Näsijärveä ja vanhoja teollisuusrakennuksia, joissa uusia koteja.
Olimme aika vaikuttuneita mitä kaikkea muutamissa vuosissa ja vuosikymmenissä on tehty. Rohkeita päätöksiä, melkoisia ratkaisuja ja vanhojen asioiden uudeksi muuttamista.
Kävelimme Finlaysonin puistossa, ihastelimme jälleen historian havinaa.
Puiston upea puusto on saanut syysvärit.
Täältä katselimme Tammelan uusia ja rakenteilla olevia kerrostaloja.












Oikealla Vapriikki


Taustalla rautatiesilta 



Me lähdimme pyörimiseni jälkeen katsomaan mitä tuon rautatiesillan lähellä tapahtuu.

Tältä puolen siltaa näkyy veden päälle rakennetut kerrostalot
Sillalla on ajettu viimeksi vuonna 2016.
Nyt osa sillasta on muokkaantumassa vapaa-ajan viihtyisäksi paikasi, jossa on aurinkotuolit ja esteetön auringonottopaikka.
Rohkea kurkkaa alas, pinta ei ole ihan lähellä.

Särkänniemi on muutaman sadan metrin päässä, Mustalahti vielä lähempänä.
Me palasimme takaisin puistoteille ja kiipesimme Näsinkalliolle Miladivaan.
Museoon oli vapaa pääsy ja väkeä oli liikkeellä tosi paljon.
Minä kuvailin, kuvailin kaikkea kaunista.
Täällä olisi ollut mielenkiintoinen näyttely, mutta niin paljon nopealiikkeistä väkeä, että olin jäädä jalkoihin.

Tämä taisi olla pysyväisnäyttelystä, upea nukkekoti.



Miladivan jälkeen laskeuduimme Tallipihalle, jonne olimme alun perin menossa. Käsityöläismarkkinat veti hyvin väkeä.
Täältä siirryimme mammuttimarkettiin ja hautausmaalle. Vaarini on haudattu Kalevankankaalle, josta pongasin nämä suuret lumimarjat.


Vielä yksi käynti, nuorimman luona. Edellisestä käynnistä olikin jo aikaa. Heidän asuinalueen parkkipaikalta pongasin näin upeat punaiset hortensian kukinnot.
Jaksoin eilen tehdä hetken aikaa pihatöitä. Istutin loput mansikantaimet ja nostin muutaman daalianjuurakon. En kuivatellut juurakoita, ei ne ollut yhtään märkiä. Iskin lapion syvälle kuivaan maahan ja totesin, että multa on ihan rutikuivaa.


7 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Tampereella on muutoksia ihan hurjasti, ettei siellä meinaa osata enää mihinkään. Vaikka siellä käynkin säännöllisesti niin ei tule kierreltyä ympäriinsä. Katujen nimet unohtuu ym. Kiitos tästä kiertoksesta!

TeSa kirjoitti...

Kaupunki on kivasti muutoksen kohteena. Ja kohta kun kaikki on valmiina, joku kadunpätkä revitään taas auki 😅

KristiinaS kirjoitti...

Mun serkku oli Miladivaan testamentannut joitain tavaroitaan, mm. itämaiset matot mutta kun asuntonsa oli ollut pitkään käyttämättömänä niin koit olivat vallanneet asunnon. Niinpä museot eivät voineet ottaa tavaroita, jokunen patsas vissiin kaupungin museoon meni. Sääli, että paljon tavaraa meni roskiin kun kuka niitä olisi ruvennut puhdistamaan.
Tampereella on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa, kahtena kesänä ollaan siellä nyt käyty. Ens kesänä mennään taas vaihteeksi Turkuun. Ehkä on hyvä vaihdella vuosittain niin ei kyllästy tai uraudu kulkemaan samaa reittiä kuin edellisvuonna.

TeSa kirjoitti...

Kiva kierrellä monipuolisesti kotimaan kohteissa.

Puikoillanikin kirjoitti...

Tampereella olisi paljon nähtävää, mutta olen kaivannut sinne hop-on-hop-off -bussia. Jos on ilman omaa kulkuneuvoa liikkeellä, ei näe keskustan ja Vapriikin lisäksi muuta kuin Sorsapuiston. Kiva katsoa näitä kuvia, niin saa käsitystä, mitä kaikkea siellä onkaan.

Sartsa kirjoitti...

Kiitos mukaan pääsemisestä :) Tampere on kovin eläväinen kaupunki. Tuo siltahanke on mielenkiintoinen.

TeSa kirjoitti...

Turistibussi liikkeelle, sillä saa käsityksen kivoista kohteista. Omalla autolla kaupungissa on omat haasteensa. Ratikka, bussi, tuttu opas mukaan.
Kaupunki on ollut nyt vuosia jatkuvassa muutoksessa.