Ovilasi

 Hyvää uutta vuotta teille kaikille. Niin se vuosikin vaihtui, ihan hämärissä keleissä. Vettä satoi, pihatiet niljakkeiset ja lämmintä. Kuluneesta vuodesta voisi nostaa monta asiaa ylitse muiden, mutta nyt on nautittu halvoista sähkötunneista, pesty kaikki mikä kestää konepesun ja käytetty huonevaloja. Tosin ei ole mitään syytä kuluttaa yli tarpeen, mutta ei täydy olla koko ajan räpsimässä valoja pois. Kukat ovat ilakoineet vuoden viimeiset päivät, kun kukkavalot on annettu loistaa. 

Olimme kotona kahden. En halunnut lähteä mihinkään, kun huomenna alkaa taas arki ja sit mennään. Silloin ei taas kysytä huvittaako, jaksaako, viitsiikö. Olen nauttinut vapaapäivistä ja saanut järkyttävän väsymyksen helpottamaan. Kävin perjantaina lääkärissä ja sen reissun tropeilla on alkanut kroppakin tuntumaan taas omalta. Kun pelkkä lepo ei paranna...

Hyödynsin vapaitani neulomalla. Sain illalla valmiiksi 48. neuleen viime vuodelle. Teen siitäkin erillisen päivityksen, kun työ on kuivunut ja viimeistelty. Ei mulla puikot kauaa tyhjillään ollut, aloitin vielä illan myöhäisinä tunteina uuden neuleen. Viime vuonna käytin lankaa 9.515 kg. Luulen, että se on enemmän, kuin mitä ostin. Minusta ei ole lupaamaan itselleni, että uutta lankaa ei taloon tule ennen kuin vanhat varastot on käytetty. Ehei, minusta siinä ei ole mitään järkeä, jos työ ja materiaali ei kohtaa, niin miten siinä sitten pääsee nauttimaan kädentaitojaan?

Minulle harrastaminen on suuri nautinto. Jos harrastaisin juoksemista, minulla tuskin olisi vain ja ainoastaan ne yhdet verkkarit ja lenkkarit. Tai ajaisin rallia, niin en minä sitä suhaisi tuolla kauppa-autolla. Ehei! Harrastus on välineurheilua, valintoja, vääriä hankintoja. Lopettamisen tuskaa, periksiantamista ja taas uudelleen aloittamista. 

Harrastus on kuin hyvä ystävä. Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Minulla ei ole kuin muutama hyvä ystävä, mutta he ovat niitä luottoystäviä, jotka eivät juorua asioitani, eivät ota nokkiinsa, kun en ehdi, enkä jaksa. Itse olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä vuosikymmeniä moniin. Moni on jättänyt, niin minäkin. Ymmärrän ihmisten erilaiset elämäntilanteet, en tuppaa, mutta tykkään. Minun työni on jatkuvia kohtaamisia. Opettaminen on henkilökohtaista kohtaamista, päivätyö yhteisöllistä. Töissä en halua kaveerata, olen osa yhteisöä ja tiedän oman asemani. 

Minulle työllä on aina ollut suuri merkitys. Työmoraalini on suuri, en tee mitään vain toisella kädellä. Jaan työn aina parini kanssa niin tasapuolisesti, kun luulen, että molemmilla on tehtävää. Teen uudelleen arvioinnin aina päivän kuluessa, sinkoilen työstä toiseen ja autan tarvittaessa. Tuntosarvet herkkänä teen jatkuvaa arviointia, ehditäänkö, saadaanko kaikki ajoissa valmiiksi. 

Tätä samaa teen myös iltatyössäni. Mitoitetaan työ tekijöiden osaamisen, aikataulun ja harrastuneisuuden mukaan. Tehdään oikeita valintoja, helpotetaan jokaisessa työvaiheessa mahdollisimman paljon. Kannustan, opetan, autan ja suunnittelen. Pääni on välillä niin täynnä, että en saa iltaisin kiinni unenpäästä. Herään aamusta ihan zombina ja käytän aina työmatkan torkahtamiseen, koska kuski vieressä. 

Pyrin löytämään jokaiseen päivään jotain hyvää. Kuljen suu hymyssä, vaikka aina ei kyllä naurata. Mietin, että huonomminkin voisi olla. Jokainen työpäivä on vain sen 8 h mittainen ja sen jälkeen minulla on vielä 16 h aikaa tehdä ihan mitä itse haluan. Käytän nukkumiseen aikaa viikolla n.6-7 h yössä. Se on minulle liian vähän, mutta pyrin viikonloppuna nukkumaan univelkaa aina pois. 

Lisääntynyt vapaa-aika loma-aikana on mennyt nukkumiseen, kipujen helpotettua olenkin nukkunut pitkästä aikaa pitkät yöunet, jopa katkeamattomat.

Vaikka minulla on ollut aikaa käsitöille, en ole halunnut käyttää tunteja ihan loputtomasti vain istuen ja tehden. Pientä päivittäistä puuhailua, asioiden järjestelyä ja arkeen paluuta varten on pitänyt tehdä ennakkoon kaikkea. 

Ensi viikolla ei ala vielä iltatyöt, mutta ilmoittautuminen opistolle alkaa. Toisella opistolla on jo voinut ilmoittautua jo viime kuun puolelta asti. Kiva päästä taas aloittamaan kurssit. Viime vuonna tein töitä viiden eri kurssiryhmän kanssa. 

Päivätöissä on ollut koronasta huolimatta tai juuri siitä syystä hyvin töitä. Nyt on ollut hiukan merkkejä hiljentymisestä. Toivottavasti ei kuitenkaan työt vähene tai lopu. 

Jos olet matkannut mukanani jonkin aikaa, niin löydät kategoriat sivupalkista, joita käytän aina harkiten kirjoittaessani. Päivitän valmiit käsityöni, matkat ja puutarhan asiat, kun ennätän istahtamaan. Aina ei meinaa teksti tarttua kiinni, mutta on sitä tullut kirjoitettua jo 2658 erillistä päivitystä vajaan 16 v aikana. Ai kamala! 

Siksi en tehnyt tähän vuoden 2022 päättävään tekstiin mitään erillistä koostetta, vaan päivitin arkeani ja yhden tilaustyön eri vaiheet valmiiksi työksi. 

Olen onnellinen, laitan käteni yhteen ja kiitän miähestä, lapsista ja lasten lapsista. Myös pieni miähen alku saakoon erillisen huomion muutaman viikon pontevuudelle 💓