Maalari maalasi taloa

 Meidän koti on rakentunut vuosina 1990-1991 suurista elementeistä. Talolla ei ole paljon ikää, mutta vaatii jatkuvasti huoltoa, jotta se pysyy asuttavassa kunnossa. Sisäpuolen remontteja on tullut tehtyä joka vuosikymmen ja nythän pinnat ovat aika uudessa kuosissaan. 

On aika tehdä ulkopintojen huolto. Kotimme on hyvin avonaisella paikalla, jolloin olemme sään kaikille olomuodoille kuin tarjottimella. Maalaus olisi pitänyt tehdä jo muutama vuosi sitten, mutta. Kaikkeen ei vain pysty. Tänä keväänä pyysin yhden maalausfirman olemaan yhteydessä ja saimme kotikäynnin. Hyvin nopeasti saimme tarjouksen, jota pohdimme tovin. 

Ammattilaisen ottein tehtyyn  tarjoukseen kuului vanhan pinnan kaavinta, maalipesu. Tiettyjen, yhdessä sovittujen pintojen maalaus, suojaukset, maali ja lopputarkastus. Istuimme päät yhdessä ja teimme videonauhoituksen, jonka vastaanottajina oli meidän mukelot. Miten olis, maalaustalkoot?

Äitienpäivänä olimme kaikki kalenterit esillä ja päädyimme kesäkuun 9.päivän alkavaan viikonloppuun. Silloin ei kenelläkään ollut vielä kalenterissa mitään merkintää. Se laitettiin sopimaan myös meidän aikatauluun. Minulla olisi ollut vähän muita suunnitelmia, kuten nukkismessut Lahdessa, villaostosmatka Leineperiin ja vanhojen talojen kiertely Nokialla...voin jo lakata listaamasta ohimenneitä tapahtumia. Sillä ei ollut nyt mitään väliä. Nyt maalataan!

Viikkoa aiemmin miäs aloitti pohjatyöt. Koko viikonloppu kuului ääniä eteläpäädystä. Siinä oli suojattuna pergolan rakenteet, kuin suuri talipalloteline. Mekaanisesti ja käsivoimin pinta puhdistui ja oli valmiina homepesua varten.

Minä taisin pyöriä pitkin poikin pihamaata ja kuvasin kukkia.

Keli oli melkoisen viileä, tai sanosinko ihan kylmä. Kova pohjoisen puoleinen tuuli ja sitä tuulen puhinaa kyllä riitti. Kiersin pihassa ja katselin kuinka pahasti maalipinta oli kulunut ajan saatossa. Etelä- ja länsipuolen seinistä näki hyvin, kuinka pinta kuluu.

Joka päivä työ edistyi ja sitä mukaan, kun pinnasta oli poistettu vanha maali, seinä pestiin ja virutettiin.

Ikkunat suojattiin muovilla pesun ja maalauksen ajaksi. Ei se ihan kaikkea suojannut, mutta minäpä tykkään ikkunanpesusta, ettei se niin huono asia ole.

Torstaina hurautimme maalikauppaan, ruokaostoksille ja viimeistelimme muut hankinnat. Pyysimme perjantain vapaaksi, että saimme vielä pienen etumatkan valmisteluihin ennen lasten tuloa. 

Kun pohjat on maalattu Panulla, päädyimme samaan tälläkin kertaa. Olisin halunnut, että väri olisi ollut joku ihan toinen, mutta en jaksanut alkaa vänkäämään. Tällä värillä saatiin peittävä pinta kertamaalauksella, paitsi eteläpääty, joka maalattiin kahdesti.

Ai nämä leivokset? Ne vaan pomppas ostokärryyn 💁

Kun miäs maalasi ensimmäisiä vetoja, minä päädyin siivomaan niin sisällä, kuin ulkonakin. Poijjaat oli puhuneet nukkuvansa luhdissa, niin olihan sekin siivottava. 

Kahteen vuoteen emme ole pitäneet puutarhapäiviä, mutta muuta elämää kylmissä tiloissa on ollut. Syötit ovat kelvanneet, kun ei ole kuin ruoto jäljellä.

Hiljaksiin maatuvat pois. Ei pidä kenenkään ottaa yhteyttä yhtään mihinkään nyt!

Saimme lainaksi sekä sähköisen nostolaitteen, että rakennustelineen, joilla pääsi turvallisesti maalaamaan. 

Sähkölaitteen haimme jo torstaina ja sillä pääsi heti seuraavana aamuna kurottelemaan päätykolmioon. Pääty tulikin maalattua yhden päivän aikana, joten kone lähti seuraavaan osoitteeseen.

Ehdin aina välillä kuvailemaan ulkona. Kuistista tuli riisuttu malli, kun tästä meni vaihtoon myös nousujohdekaiteet. 

Iltaa kohden väki alkoi saapumaan ja he pääsivät heti mukaan työnjakoon. Tytöt ilakoivat trampoliinilla, leikkimökissä, siskonpetillä ja siellä, sun täällä.

Ihan lomalla 💗💗💗

Perjantai-ilta, väki lähti pirtille. Tytöt ja Eemeli nukkumaan ja osa porukasta jäi pelilautojen ääreen. 

Olimme kantaneet patjoja varastoista, peittoja ja tyynyjä kannettiin sylimitalla. Jokainen sai päänalusen ja uni kyllä maistui.

Puuroaaminen herätti väen ovien takaa ja osa tuli pihalta. Kun ensimmäiset jo lähti pihalle, miäs laittoi lihat uuniin hautumaan, jäin valmistelemaan ruokaa. 

Tiskikone kävi vuorotta, kiitos tämän mahtavimman kodinkoneen keksijälle, ei täydy pestä käsin. Meitä on 12 hengen porukka, johonka uppoaa lähes kaikki mitä valmistetaan. Taas mietittiin kokonaisuutta, ei sitä minkä minä osaan, tai toinen osaa. Teimme ateriat, jotka maistuu ja sopii kaikille. Ruokakaupassa käydessämme meillä on jo jonkinlainen runko, jota täydennämme ja hankimme hyvät ainekset.

Onni, että ilma ei ollut kovin helteinen. Toki koko viikonlopun paistoi aurinko, mutta sen lämpö oli inhimillistä. Sadetutka oli edeltävän viikon tarkassa syynissä, eikä sitä sadetta onneksi saatu laisinkaan. Maalausilma oli ihan täydellinen. 

Huomaa tikkaiden määrä!
Eemeli oli ensimmäisen kerran yöreissussa ja se meni hyvin, kun uni maittoi pojallakin aamuun asti.

Sunnuntai meni toiseen kertaan maaltessa, paikkaillessa ja valkoisten osien korjailussa. Nyt saimme ensimmäisen kerran ikinä molempien päätyjen poikkiriman valkoisena. Edellinen maalausporukka hosui ohi ohjeistuksen ja niin jäi korjaukset koskaan tekemättä. 

Tässäkin oli käydä jokin A-luokan kuulon uudelleen tarkastus, mutta kun moni asiasta mainitsi, niin saatiinhan siitä valkoinen.

Tällä kertaa maalauksen ulkopuolelle jäi lappeiden aluslaudoitukset, koska miähen pitää vaihtaa räystäslaudat. Jos ne ehditään tehdä tänä kesänä, hyvä. Jos ei, niin tehdään ensi vuonna. 

Päiväkahville leipasin rapsupiirakan. Joka päivä tein tuhdit annoksen, ei kenenkään pitänyt olla nälässä, eikä kukaan lähtenyt snägärille. 

Olimme ikionnellisia ja kiitollisia saamastamme avusta, että mieli on hyvä ja kiitollinen. Lapset ja puolisot tekivät meille suuren työn. Itse olisimme tehneet tätä koko kesän. 

Ensimmäisen kerran sain häärätä myös tämän hepun kanssa. Hiukan se vaati totuttelua, kun äitiä ei näkynyt ja mummi vain höpsötteli. Ruokailu ei mennyt ekalla kertaa ilman ikävän itkua. Toisella kertaa äitinsä luuli, että nyt ollaan vaipanvaihdossa, kun siinä tahtoo oman väenkin kanssa mennä hermo. Isänsä luuli, jotta itkun aihe on mummi, mutta se olikin maitopullo, jolle piti välillä kiukutella 😂

💓

Kun sunnuntaina koti tyhjeni, patjat oli viety varastoon ja pyykkiä pesty monta koneellista oli aika vuolaiden kiitosten. Liikutuksen kyynel, olette ihan mahtava porukka!

Tästä oli meidän vuoro jatkaa. Teimme ja teemme edelleen katselmusta. Talo ryhdistäytyi, se nuorentui ja siitä tuli taas näkyvä. 

Vielä jäi paljon tehtävää, kun vaihdamme ikkunanpielilistat. Piirtelen jossain vaiheessa muotoa, joka ei vaadi isoja leikkauksia. Samat leikkaukset tulevat myös ulko-ovien päälle. Päädyn ovet pitää myös maalata, kuten tämä pääovikin on maalattu muutama vuosi sitten.

Oma koti 💖

Ilmojen lämmettyä viikon aikana, olemme jahkailleet, että hyvään aikaa saimme värin seinään. Viikossa lämpötila nousi hellelukemiin, lähes 30'. Siinä lämmössä maalaaminen olisi pitänyt ajoittaa aikaisiin aamuihin. 

Pressut poistettiin ennen talkooväen lähtöä. Näin ne saatiin ehjinä ja siisteinä uudelleen käytettäviksi.

Päätynurkassa on kokeilussa irtolaudat, jospa laitettaisiin tämmöiset. Se jää nähtäväksi mitä me vielä kokeillaan.

Viikolla poltteli näppejä kasvarin tyhjennyt. Joko kohta voidaan laittaa laatikot paikoilleen ja kesäkukat kaiteille? Ihanaa vehreyttä.

Pienellä vatvomisella päädyin hyödyntämään tyhjää kuistia ja sinne laitoimme päivänvarjon ja pienen pöytäryhmän.

Pöydän pongasin luhtia siivotessani. Sen pohjassa on vuosiluku 1974.

Tässä on ollut vuosien tauon jälkeen kiva pitää taukoa.

Kiittäen

Terhi ja Hannu

... kestää isältä pojalle