Sali on tekstiilejä vaille valmis

 Voisin jo valita perinteisen vuoden käsityöni nyt ja tässä. Se on nyt jo ilahduttanut niin paljon ja sen tekemiseen jäi koukkuun heti alkukankeuden jälkeen. Minun lapsuuteeni ei kuulunut nukkekoti. Jos sellainen olisi ollut, niin ei se olisi tällainen olisi voinut olla. Suureellinen, mahtipontinen ja odottamattomia esineitä ja elementtejä. 

Tätä varten olen kerännyt, säästänyt, tehnyt hankintoja vuosia ja innostunut aina uusista jutuista. Olen odottanut aikaa, että elämä on seesteistä, ei opiskelua, suurempia velvoitteita, ei remppaa, ei mitään mikä kuluttaa aikaani. Olen saanut panostaa tähän koko kevään ja niin olen kyllä tehnytkin sen mitä olen töiltäni ennättänyt.

Edelleen täältä puuttuu ikkunoista verhot, kapat, salusiinit tai mitkä minä sitten teenkään. Osa matoista on jo lattiassa. Virkkasin joskus pieneen joulutaloon muutaman maton ja nappasin ne käyttöön tänne. Peitot ja patjat, petivaatteet, tyynyt ja muut kodintekstiilit ovat vielä aloittamatta. Lasitöistä olen puhunut, kun niille saisi tasaisen valon ledinauhasta, joka on asennettu jokaiseen kerrokseen.

Olen edelleen istunut, katsellut, siirrellyt ja vain ollut. Työpöytäni on tyhjentynyt niin tähän taloon, kuin muihin pieniin huoneisiin. Tekeillä on vielä yksi, mutta se ei ole talo, vaan roombox. Ihan parasta työpöydän siistiytymisen myötä on tämän huoneen, 1:1, sängyn siistiytyminen. Olin lastannut koko sängyn materiaalilla, josta näin mitä minulla jo oli. Näin olen saanut tehtyä lajittelua huoneesta toiseen yhdellä näkemällä. Muutama pienesine on vielä kasaamatta ja pintakäsittelemättä. Niille annan aikani vielä jossain vaiheessa.

Olen sulkenut ovet muutaman kerran, mutta käynyt taas uudestaan avaamassa ja istunut katselemaan.

Tällä kertaa olemme toisessa kerroksessa, salissa, jossa on kerroksellinen sisustus. Muutama esine on hankittu vasta tänä keväänä, mutta ne ovat istuneet kohdilleen aivan, kuin en olisi suunniteltu tänne.

Joka huoneessa on kakluuni tai takka, kuten pesutiloissa. Ne eivät ole linjassa kerroksesta toiseen, mutta sillä ei ole merkitystä. Hormi taitaa olla nilvelvikainen, että saadaan kaikki samaan vetoon. Leikkasin jokaisen tulisijan eteen kuparista pellit. Paisti keittiön hellan eteen.

Moni asia on etsinyt paikkaansa uudestaan niin edestä katsottavaksi, kuin sivustakin. Talo on viehko myös sivuikkunoista nähtynä.

Öljylamppu on vuodelta 1955, Ruotsin kuningas Gustav Adolf. En löytänyt millään pikahaulla, miksi valaisin ja näin pieni koriste-esine on leimattu juurikin tuolla vuosiluvulla. Ja mistä tämä on minulle tullut? Se on upea vanha esine, mutta en osaa sanoa, onko se vanhin tässä talossa, jossa on myös Arabian leimalla oleva kaappikello. Makuutiloissa on vanha keramiikkakirstu, jonka luulen olevan Kupittaan Saven tuotantoa.

Taustan Suomi kokonaisena kuvana v.1942. Kehykset on tarrakiinnitteiset, joihin lisäsin ensin kivan väriarkin ja vasta sen päällä on kartta. Näyttää jotenkin virallisemmalta. 

Keinun viereen maalasin pienen kustavilaisen tupakkipöydän jonka päällä on sikarilaatikko ja kupillinen teetä, sitruksen siivulla.

Tähän keinun alle olen suunnitellut tekeväni ristipistomaton. Minulla on ollut vuosia tallessa ohje ja edelleen se on jossain tallessa, kun en löydä sitä mistään. Onneksi on Pinterest, jossa on vaikka ja mitä ohjetta.

Nuo vaaleanpunaiset lattiavalaisimet olen joskus ostanut Stockmannin joulukoristevalikoimasta.

Kukkatolppa on saanut istutuksensa, mutta ei oikein mallaa mihinkään kerrokseen. 

Taustalla näkyvä kello on leimattu Arabia.

 

Kukkatolppa on Gepettonin valikoimista. Kukkivan viirivehkan tein opintojeni aikana kynsilakkakoristeena. 

Tämä kirja on luettava

Huomaa, kirjahyllyn alareunassa vasemmalla puolen on kaksi toisiinsa nojailevaa lasista joutsenta.

Teepannuun löytyi jo kansi. Mihin lie välillä hukkui.

Uunin sivuille laitettiin prameemmat mansetit.

Suomi-kulho on Nukkekoti Väinölän joulukalenterista.

Olen joskus tilannut nukkiskäyttöä varten nämä minikirjat. Siinä oli jokaisen EU maan kansalaisen perusoikeudet oman maan kielellä.