60 v

Viikko sitten olimme liikkeellä aikaisin aamusta, että ehdimme linja-autoon ja siitä satamaan. Matka Tallinnaan ottaa oman aikansa, kun auto kerätään matkalla täyteen useamman pysähdyksen aikana. Nukuin, ullatus, melkein koko matkan. 

Olimme satamassa hyvissä ajoin ja pääsimme tekemään lähtöselvityksen. Ennen odottelimme kuskin pikapyrähdystä, kun hän haki maihinnousukortit. Nyt moiseen palveluun saa kyllä apua, mutta eiköhän me parit liput saada tulostettua. 

Laiva oli myyty ihan täyteen. Kun näimme ensimmäiset tyhjät istuimet, ei niitä paljon tyhjiksi jätetty, vaan vuoroon poistuimme. 

Lahden ylitys on nopea. Parissa tunnissa olimme toisella puolen ja siitä sitten aloitimme parin päivän hikoilun 😅

Kaupungin kadut on työn alla ja uutta rakennetaan pitkin kaupunkia. Jo kotona päätimme, että liikutaan taksilla, mutta. Eihän me nyt sellaista. Kävellään niin kauan, kun jaksetaan. Vedimme yhtä matkalaukkua perässämme hotelliin, vaihdoimme pikaisesti vaatteet ja takaisin kaupungin vilinään.

Piti mennä ratikalla Karnaluksiin, mutta ei kai me ny sitä käytetä. Etsitään joku kiva puisto, syödään vähän evästä ja kävellään niin kauan, kun jaksetaan. 

Oli kuuma! Huilasimme tovin jalkojamme, söimme reppueväät ja jatkoimme. Juomaa kului ja lopulta olimme Karnaluksin ovella, K.A Hermanni 1. Ei paha! Pientä hapenottoa, miäs miäsparkkiin ja minä aloitin kierrokseni.

Ostin kivoja värejä sukkalankoihin, en verrannut hintoja, kun en ostanut mitään pussikaupalla. 

Löysin kivan ohuen langan kevyempään neuleeseen

ja kiersin tarkkaan ompelupuolen tarvikkeet. Ostin palan kangasta ristipistoa varten, että saan tehdä nukkekotiin maton. 

Ostokseni oli aika vähäiset, vaikka ei kassakuitista päätellen ollut! Kävin vielä pikaisesti viereisessä kangaskaupassa, josta ostin trikoota, pitsiä ja mustaa pellavaa.

Björn Wiinblad Evat on niin hauskoja, kun niitä on monta. Nämä ja paljon muita ihanuuksia katsomassa Viru-keskuksen kodinosaston puolella. Siellä on aina niin kivoja juttuja kotiin.

Sitä mukaan, kun reppuun karttui jotain, avattiin matkalaukku, jonka sisään oli laitettu yksi tyhjänä. Pakkaamisen sai aloittaa heti.

Lähdimme vielä iltakävelylle vanhan kaupungin puolelle. Miäs olisi halunnut syömään johonkin, mutta minulle tuli ihan hirveä ahdistus niistä turisteja keräävistä tarjoilijoista, katumetelistä ja yleisestä hälinästä, etten pystynyt jatkamaan. 

Palasimme takaisin ruokakauppaan ja haimme sieltä purtavaa. Taas etsimme hiljaisemman paikan, jossa saimme syödä eväät. Kiersimme kukkamyyjien ohi ja ostin kolme kaunista ruusua.

Olimme liikkeellä miähen syntymäpäiviä juhlistamassa. Vai me kaksi, toisen tahdosta. 

Löysimme kivan hiljaisen teehuoneen, ilmeisesti Tallinnan vanhimman. Iltakahvi, konjakki, minulle teetä.

Onnea rakas! 

Saimme nauttia hiljaisessa paikassa omassa rauhassamme hetken, jonka tallensin näihin kuviin. 

On ollut melkoista menoa nämä kaikki vuodet, joista kaikista olen onnellinen ja kiitollinen. Yhteinen meno oli vähällä loppua muutama vuosi sitten. Koskaan ei voi tietää, siksi elämä on arvokas lahja. 

Tässä paikassa on varmasti juhlittu monta muutakin tapahtumaa. 

Keräsimme taas kamppeet kasaan ja lähdimme katsomaan Raatihuoneen iltamenoa.

Tallinnassa panostetaan kauneuteen, jota aina ihailen. Kukkaistutukset on upeita, jopa monivärisissä istutuksissa on harmoniaa, vaikka aattelin, että en ainakaan näitä värejä yhdistäisi. 

Moni kuvautti itsensä upeiden kukkien vieressä, minä vain kenotin. 

Auringon laskiessa alkoi olla jo vähän viileä. Sekään ei ajanut meitä liikkeelle, mutta väsymys kylläkin. 

Kaikista kotona sovituista päätöksistämme huolimatta, emme käyttäneet julkista, eikä taksia.

Vanhassa kaupungissa se ei ole edes mahdollista, kuin tietyillä ajoneuvoilla.

Hotellin pihalla oli hyvä valo, kaunis ruusuköynnös ja päivänsankari 💓

60

Kolme ruusua, jotka on niin upeita!

Meillä ei ollut huoneessamme maljakkoa, mutta onhan meillä kätevä emäntä, joka loihti mehupurkista vesiastian. 

En saanut kuvattua kukkia yhtenä nippuna ilman, että astia kaatui, kun asettelin kaikki samaan suuntaan. Miäs tässä pitää purkkia pystyssä ja taas tasapainottelin kukat eri ilmansuuntiin, ettei ne pötköttäneet ikkunalaudalla. 

Ensimmäisenä päivänä kävelimme pitkin poikin kaupunkia. Täytyy sanoa, että uni maistui, kun aamuvekkari oli herättänyt samaan aikaan, kuin työaamuina.

Aamupalan jälkeen olimme taas valmiina kohti seuraavaa kohdetta. No, ei me lähdetty matkalle koisimaan, joten kenkää toisen eteen ja reppu selkään. Juomaa oli taas varattu ja sitä jouduttiin ostamaan lisää.

Kaupungilla oli vielä aika hiljaista, vain muutama näkyi menevän kujan taa.

Upeat lasityöt näkyivät aamun auringonsäteissä.

Minä jäin vähän jumiin kuvieni kanssa, mutta kirin kiinni.

Upeat reliefit

Tuolla kattoikkunassa kasvatettiin tomaattia.

Oih, nämä pastellisävyt. Rakennuskulttuuri, historia, kadun mukulakivet. Kahviloiden tuoksut, kevyt tuulenvire, päämäärättömyys, eksyminen, ilo löytämisestä ja tieto, että olemme lomalla.

Köynnöshortensia ja keltainen kärhö

Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Peetri 3, jonne pääsee myös linja-autolla nro 73. Shishi on ollut käyntikohteenani viimeiset viisi vuotta, jolloin olemme viimeksi Tallinnassa käyty.

Noblessnerin alueelta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista, mutta käydään ensin täällä sisustuskaupassa. 

Sesonginmukaisia esineitä, ruukkuja, kransseja, maljakoita.

Mielenkiintoisia pöytiä.

Mahtipontisia kynttilänjalkoja.

Upeita värejä, kauniisti stailattuja nurkkia, pöytiä ja hyllyjä.

Paikka on mielettömän valoisa, suuret ikkunat, paljon katsottavaa. Useimmissa hintalapuissa monta nollaa liikaa.

Lontoonmurre ei oikein taivu, mutta osasimme muutamista sanoista lukea, että outlet-joulukoristeineen on samassa rakennuksessa, mutta toisessa päässä.

Morjes! Miäs löysi itselleen istuinpaikan ja minä lähdin sinkoilemaan hyllyltä toiselle. 

Kaikesta jouluintoilustani huolimatta sain kaikki ostokseni vain yhteen joulupalloon. Loput oli muita sisustustuotteita. 

Täällä on väreittäin ja materiaalien mukaan helppo etsiä itseään kiinnostavat tuotteet.

Hintataso on edullinen. Huomattavasti pienempi, kuin ennen joulua sesongin parhaaseen aikaan. 

Kurkin pienpanimon ovelta, kun eteisaulan täytti maltaan tuoksu.

Söimme lounaan panimon yläpuolella. Otimme ensin paikkamme terassilta, mutta muutama vesipisara sai meidät keräämään kassimme sisätiloihin. Annokset oli maittavat ja täyttävät.

Alue on mielenkiintoinen ja meille aivan uusi. Tämä puoli kaupungista on jäänyt käymättä, joten nähtävää oli paljon. 

Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan lähemmin tähän paikkaan. Paljon erilaisia ruoka- ja kahvipaikkoja. Kaunista, siistiä, uutta ja erilaista. Rakennuskulttuuri, upeaa värien käyttöä, taidetta, erilaisten materiaalinen monipuolista käyttöä ihaillessa päädyimme ihan meren rantaan asti.

Upea vanha rakennus, jossa on aikoinaan varmaan tehty niitä sukellusveneitä.

Kuplat, kesäterassi

Veneet istuimina ja istutusalueina.

Nuo katuvalot hurmasivat minut.

Paalattu auto

Näiden parvekkeiden alla oli teollisuuden kuljetinkiskoja.

Uusimmassa Maalla-lehdessä on mainos näistä rakennuksista. Tässä majoitusalue.

Näkösuoja

Kurkkasin sisälle

Kuljimme takaisin hiukan eri suunnasta, kun menimme alueelle. 

Kävimme kurkkimassa mielenkiintoisia kohteita.

Toisen päivän toinen käyntikohde oli puutarha, jonne kyselin pioniharrastajien ryhmästä vinkkiä. Kahdesta eri kohteesta lähdimme käymään tällä tarhalla. Kahden eri puutarhan valintaan vaikutti ensinnä se, että keskusta-alueen tietyö on muuttanut liikennöintilinjoja. Saimme kahdesta eri lähteestä varman tiedon, että juurikin tälle puutarhalle tai lähelle sitä kulkee linja-auto 18 ja 20. Varmistimme pysäkiltä yhdeltä rouvalta ja hän kertoi, että myös auto 27 kulkee sinne. Tällä olisimme päässeet ihan viereen, mutta sillä lähdimme takaisin kaupunkiin.

Miäs oli hyvin epävarma, että mihin me oikein vielä päädytään. Vakuutin, että saamme kyllä taksin, jos olemme ihan hukassa. En kyllä itsekään tiedä mistä sen olisin saanut, mutta ei kun liikkeelle. 

Meillä tuo maalaisuus pu(s)kee ihan läpi! Ei me osattu maksaa linja-automatkaa, kuski vain huitoi ja melttosi jotain. Takaisin lähtiessämme olin jo hahmottanut, että tuonne se maksu suoritetaan ja niinpä minä hosuin pankkikorttini kanssa oranssin laatikon edessä, mutta ei mennyt maksu koneeseen. Joten. Me matkasimme mennen tullen pummilla. Hohhotihoijaa 😂

No, tulihan se matka halvemmaksi, kuin olisimme menneet taksilla. Matkaa tuonne oli reilun puolen tuntia/ suunta. Yli kymmenen kilometrin matkaa emme sentään lähteneet kävellen suorittamaan. Varsinkin, kun löysin "muutaman" pionin ja yhden ruusun. Jostain viherryksen ja kaiken ihanuuden takaa kuulin, kun miäs kysyi, ettäkö mitenkö me saadaan kannettua nämä ensinnä täältä pois ja miten laivaan. Öö, joo. Kassalle ja pois. 

Pääsimme takaisin kaupunkiin, pieni vesisade seuranamme puutarhalla muuttui kauniiksi ilta-auringoksi. 

Vaihdoimme, monennenko kerran, kuivaa ylle ja menimme päivälliselle. Nyt oli jo niin kova nälkä, että nälkäkiukku oli ihan lähellä.

Miähen ainoa toive matkalla oli hunajaolut ja se juotakoon! Olde Hansassa oli käyty kysymässä pöytävarausta, mutta meille vakuutettiin, että kahdelle löytyy aina tilaa. Niin löytyikin. 

Miäs söi makkara-annoksen ja minä kalan. Alkupaloina oli omat herkut ja jälkkärit lähti mukaamme, paahdetut mantelit. Voi miten vyöryimme alamäkeen. Onneksi ei ylämäkeen!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin ei tänne tultu pönöttämään, vaan toisen päivän kävelyt lukemina.

Olimme illalla pakanneet kukat ja kaiken muun, mutta emme halunnet luovuttaa vielä huonetta pois, kun lähdimme vielä kerran kierrokselle. Pitihän Pierren chokolaatit käydä maistelemassa. 

Kuten huomaat, aurinko armas helli meitä. Siksi otimme paikkamme pihalta keinuvien ja huojuvien pöytien ja tuolien valikoimasta.

Saimme kumpainenkin omat höpötyksemme ja suklaapallerot. Miten kaunista, ei mitään syytä vielä lähteä. Viivytään vielä hetki. 

Villiviinit köynnöstivät pöytien yllä. Pääskyset liitelivät sinisellä taivaalla ja pulu tulla pöllähti viereiselle pöydälle katsomaan putoaako jokunen murunen. No ei pudonnut.

Toivon, että voisimme palata tänne vielä ennen vuodenvaihdetta. Ei pidetä viittä vuotta väliä.

Luovutimme huoneemme ja jätimme matkalaukut säilöön. Kävimme kuluttamassa aikaamme Viru-keskuksessa, eikä ollut mitään kiirettä takaisin kaupunkiin, koska kaatosade. 

Taksilla satamaan, liikaa perässä vedettävää. Saimme matkalaukkumme Pärnusta tulleeseen linja-autoon, jonka jälkeen omatoimiseen lähtöselvitykseen. Tallinnan terminaali on upea!

Kotimatkalla pystyin liikkumaan laivalla menomatkaa enemmän, joten kiersimme kannella ja myymälässä yhdessä.

Jotain naposteltavaa, että jaksoimme matkata kotia kohti. 

Kuvasin tänään ruusut, jotka ostin viikko sitten. Jokainen upea yksilö on pysynyt freesinä. Taisivat pitää mehupurkin jämistä, kun kukkivat vieläkin näin upeasti.

p.s kolmantenakin päivänä ehdimme kävelemään vielä 5 km

TERHI