Päivä meidän puutarhassa

Avoimet Puutarhat on tapahtumana laajentunut ja aina vain useampi puutarhuri avasi porttinsa tänä päivänä kiinnostuneille. Tapahtumassa on myös julkisia tiloja, siirtolapuutarhoja, yhteisöjä ja sitten yksityisiä pihoja. Tänä vuonna yli 800 osallistui ja kävijöiden määrä on kymmenissä tuhansissa. Tallensin tänään meidän vieraiden lukeman, joka oli 110. Kiitos teille kaikille! Mukana oli paljon uusia kasvoja, tuttuja ja kutsuttuja. 

Meidän piha on muokkaantunut vuosien varrella niin monin eri tavoin. Olen kiitollinen, että on puoliso, joka on tässä mukana yhtä paljon, kuin minä. Ei pakotettuna, vaan ihan omasta tahdostaan. Yhteinen tekeminen, no senhän te jo tiedätte. 

Saimme kaiken ajoissa valmiiksi tai no ja niin. Vesisade haittasi ihan älyttömästi. Minun piti maalata huvimaja, mutta eihän sitä voinut tehdä sateella. Lopulta päätettiin, että eipä maalata vielä ollenkaan, vaan kohennetaan ja vaihdetaan ensin muutama lauta seinään. Eli se jäi työlistalle roikkumaan. 

Rikkakasveja yritin kitkeä sen kun ennätin, niitäkin jäi vielä tälle viikolle. Ja ensi viikolle. Taitavat ihan viihtyä pihassamme. 

Katkoin jo kukkineet pionit, mutta loput jätän, jos sitten siementävät niin saamme taas uusia taimia. Jonkin verran edellisen päivän sade ja kova tuuli tuiskasi kasveja, mutta emme joutuneet mitään korjailemaan. 

Lauantain käytin leipomiseen ja luhdin siivoamiseen. Sunnuntaina tein ruuan talkooporukalle ja leivoin vielä gluteenittoman piirakan. Järjestelimme loput tyynyt keinuihin, avasimme huvimajan ovet, terassille pop up kahvion ja kyltit pihaan eri pisteisiin. 

Kello oli jo melkein 12, kun ensimmäiset tulivat. 

Kasvihuoneessa oli Hunajakulman mehiläispesäesittely ja kahviossa myynnissä hunajaa.

Äitienpäiväksi saamani hortensia

Ruusukaari puutarhan vesialtaan päällä

Pionit kukkivat vielä ainakin sivunupuillaan lähes ympäri pihaa

Omenapuun varjossa. Täälläkin väki viipyili.

Käänsimme terassipöydän poikittain kahvioon myyntipöydäksi. Tähän oli helppo tuoda sisältä lisää tarjottavaa ja Eemelin hoito oli paljon helpompaa.

Lasikukkia, viime talven sulatustöitä.

Lasityöt niin ulkona, huvimajalla kuin sisältäkin näkyvät saivat osakseen huomiota. Saatoin saada muutaman uuden kurssilaisen ensi syksylle.

Osa näistä on miniän kuvaamia. Pyysin ottamaan jälleen kuvia, kun itse en päivän aikana ennätä. Tänä vuonna parkkeerasin juurikin tähän kulmaan, josta en liikkunut ainakaan tuntiin mihinkään. Oli ihania keskusteluja ja kiinnostusta uusista perennoista.

Korkeuksiin nousevan kirahvinkukan luo olisi pitänyt laittaa kyltti. Se kasvutapa on kevyt, mutta korkea. Tämä kuvan noin keskivaiheilla olevan kukan korkeus on n. 3 metriä.

Pienen pieni mansikkamaa antaa jo hyvin satoa. Suuremmasta poimimme viime yönä ensimmäiset. Kyllä! Yöllä 😀

Eemeli, mummin Möömeli, ja vaari

💓

Sisko ja sen veli. Lapset tulivat jälleen puolisoineen avuksemme. Nyt emme enää tälle kesälle kehtaa pyytää, mutta jos ensi vuonna sitten talkoillaan lisää.

Jos edeltävät viikot olivat kaatosateisia, niin nyt alkoi poutajakso. Jossain vaiheessa päivää taivas peittyi paksuun pilveen, mutta ei ripsaustakaan. Kai se mulkaisu taivaalle auttoi, että pidä ny hanasi kiinni!

Puutarhavierailujen parasta antia on vuorovaikutus. On ihana keskustella asiasta kiinnostuneiden kanssa. Mitään ohjeita ja oppejahan emme voi antaa, kun olemme harrastelijoita, mutta voimme yhdessä pohtia ja miettiä.

Ystävät ja tutut, nuo elämän eliksiirit tulevat niin, että sulautuvat joukkoon. Kuluneella viikolla olen vasta eri kanavien päivityksistä huomannut, että ovat meillä käyneet. Ihan kaikkia ei huomaa millään.

Saimme ja saamme osaksemme kyselyitä, joissa tiedustellaan, että nukummeko koskaan. Kyllähän me, mutta näin ennen tapahtumapäivää unet jäävät vähiin. Kello herättää aikaisin ja illat puurramme myöhään. 

Maanantaina alkoi vuosiloma, mutta siltikin kello soitti aikaisin. Tänään sitten nukuimme jo hiukan pidempään ja viipyilimme yökkäreillä pihalla vielä kahdentoista aikaan.

Ruukkuistutuksissa maissi, joka kovassa tuulessa paiskaantui vähän toiseen reunaan.

Luhdin avaamme joka tapahtumapäivä. Sen esineistö on vanhaa, joten sen koskemista ja käsittelyä on vältettävä. Tänä vuonna teimme tänne alakertaan kahvittelupaikan niin, että käänsimme kolme pirtinpöytää tilassa helposti käytettäviksi. Ulkona meillä oli terassin tuolit ja yksi keittiönpöytä pyykkitelineellä, johon saattoi istahtaa myös nauttimaan tarjottavia.

Kasvihuoneella en ennättänyt käydä kuin kerran. Tänä vuonna pelakat ovat paljon aiempaa pienempiä, kun yrittivät sinnitellä talven työhuoneeni olemattomissa lämmöissä. Ei raskittu pitää ilmalämpöpumppua käynnissä, kuin ankarimmilla pakkasilla, joten kukat joutuivat selviämään jopa 0' lämmöissä. 

Nuorimman puolison perhe oli tullut myös tutustumaan pihapiirimme.

Vanhojen esineiden ja historian näkyminen sai monet innostumaan ja ideoimaan esineistön käyttöä myös omassa pihassaan. 

Parkkiohjaus

Tehotytöt

Tilasin netin kautta ruusukaaren, joka asennettiin terassin päälle köynnöskuusamaa varten. 

Nuorin otti pikkupäikyt välillä

Niin, että ne jotka viittilöi tällöin oli miäs ja minä.

Humun perhe

Kun viimeiset vieraat lähtivät illalla seitsemän jälkeen teimme ryntäyksen keittiöön. Sitä tiskiä on selvitelty vielä tänään tiistainakin 😁ja järjestelty paikkoja entiselleen.

Tapahtuma oli jälleen onnistunut, meidän työn jälkeä on kehuttua, nostettu olematonta hattua ja olemme saaneet paljon positiivista palautetta. Harmi, kun en ennättänyt huomaamaan teitä kaikkia, ei kyllä miäskään, mutta ihanaa, että olette käyneet. 

Ensi kesänä tapahtuma on 16.6.2024, tapaamme jälleen.

Kirahvinkukka

Korppi, Hämeenkyrön nimikkolintu lensi ihan talomme yllä. 

Näillä on pesäpaikat aivan vieressä, kuuluu ja näkyy hyvin useamman yksilön olemassaolo.

Kirahvinkukka, a'la Sotkamon Taimisto. Instassa Perhospuutarhuri.

Terhi