sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

Juhannus

 Juhannus on juhlittu, tällä kertaa eri tavalla. Me hakeuduimme lasten keskuuteen, kun yleensä olemme kahden tai käymme pikaisesti jollain yhteisökokolla. Saimme navigointiin linkin, jota seurasimme, mutta hukuimme linjoilta, eikä yhteyttä saatu millään toimimaan. Tuolla alueella toimii vain Telia, joten hukassa oltiin. Tai siis ojassa. Pahuksen painava reki tuupattavaksi, kun eturenkaat löi tyhjää. Olimme siis menossa miniän perheen kesämökille.

ÄLÄ kysy mitään

Kaikki muut olivat menneet mökille jo torstaina. Meidän oli tarkoitus olla vain aatto ja yöksi kotiin. 
Kaikilla oli oma vapaa-ajan toimi. Vesi oli viileähkö, + 16', juu ei kiitos. Kala ei kuitenkaan napannut kiinni ja jos kävi se oli alamittaista. 
Eemeli nukkui pienet päikyt, että jaksoi puuhailla muiden mukana illan.
Poika oli saanut viikkoa aiemmin oman ongen, jossa ei ole koukkua, mutta siihen oli jäänyt kala kiinni! Tässä selvitellään sotkeutunutta siimaa. Koho jäi vielä vinksalleen.
Vaari lähti heittelemään rantaviivaa pitkin.
Kalastaja-Eemelin taidonnäyte
Ensin alas
Sitten ylös
Viuh! Alas.
Ja sitä rataa. Hyvä, ettei ongessa ole sitä koukkua.

Ei mitään, ei niin yhtään mitään tähänkään onkeen.
Iltapäivästä porukka alkoi kokoontua terassille omille kylmälaatikoilleen. Meillä oli hiukan parempaa astiastoo, Arabian kultareunaiset. Hopeat jäi kotiin 😉
Kaksi grilliä vierekkäin ja sopuisasti kaikki saivat omat syötävänsä valmistukseen. Olisi se kalakin maistunut.
Veljekset

Ruuan jälkeen Eemelin kummisetä ja isä pukivat ylleen naamiointimetsästysasut ja sitä poika ihmetteli. Miehet menivät metsään, kun ensin oltiin sovittu rajat ja tytöt lähtivät heitä etsimään. Meni aina hetki kunnes molemmat oli löydetty.
Ehtoopäivällä ranta täyttyi uimareista. 




Kohtaamisia

Jonoa suppilaudalle

Mitä isot edellä, 
sitä pienet perässä.
Vene oli vesillä lähes koko päivän. Aina riitti innokkaita soutajia ja kalastajia.
Omalta osaltani juhannus ei mennyt ihan mukavimmalla tavalla, mutta ei minulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. 
Pysyin päivän rannalla, vähän virkkasin terassin nurkalla, kun olimme ottaneet mukaan omat retkituolit. Oli oma persiinalunen koko ajan käytössä. 
Lisäsin vaatekerrosta illan mittaan koko ajan lisää, vaikka tuulikin oli jo tyyntynyt. Ilman lämpö laski noin kahdeksan asteeseen yön aikana.
Tytöt menivät telttaan nukkumaan, Eemeli mökkiin. Muut jäivät vielä tekemään iltapalaa terassille ja osa hipsi kohti nuotiopaikkaa. 
Kävin kuvaamassa ilta-auringon upeat sävyt vastarannalta. 
Nuotion ääressä pidettiin kiva leikki, mutta en jaksanut osallistua. Olin jo ihan rikki. Kun yöllä ajoimme kotiin, tärisin kylmästä. Oli kovassa kuumeessa. Juhannuspäivän nukuin tai hiivin hiljaksiin. Sunnuntaina oli pakko lähteä lääkäriin, kun oireet oli jatkuneet jo kolmatta päivää. Lääkäri epäilee angiinaa, mutta saan lopullisen tuloksen vasta tiistaina. 
Onneksi emme olleet suunnitelleet mitään pidempää reissua, joka olisi jäänyt tekemättä vointini vuoksi. Kunhan kuume lakkaa sahaamasta, nautitaan kesäisistä päivistä jälleen. 
Matot tuli kuitenkin pestyä ennen juhannusta ja yksi kukkamaa sai pientä muutosta, kuten toiveissa oli.
Juhannustulet
Terhi

8 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Kivoja kesäkuvia.

Heidi kirjoitti...

Pikaista paranemista sinne ❤ 🌺🌺Taudissa oltu täälläkin, kuume alko torstaina ja siinä meni Jussi, ei sinänsä haittaa, remppaa ois ollu tarkoitus edistää tässä kotona, mutta siirty nyt edemmäs. Se oli se miesflunssa naisella 😳, olo oli enempi kuollut kun elossa 🤕 Voi hyvin ja nopeat lähtöpassit pöpöille!!!!

KristiinaS kirjoitti...

Kaunis paikka oli juhannuksen viettoon ja hyvä kun muut kuitenkin nauttivat eivätkä pysähtyneet hössöttämään tautiasi kun ei sille siinä hetkessä mitään voinut. Miten osasikin tauti iskeä just juhlaan. Paranemista ja uusin voimin heinäkuuhun.

Irma kirjoitti...

Hienoja, kesäisiä kuvia olet kuitenkin saanut otettua:)
Joo, se tauti ei katso päivää eikä aikaa milloin se tulee. Me lähdettiin kerran naapurikaupunkiin teatteriin isomman ryhmän kanssa. Vähän alkoi matkalla viluttamaan ja kun päästiin paikoillemme istumaan oli jo tosi kylmä olo. Mies antoi takkinsa ja sen alla torkuin koko näytöksen (Anna Karenina) näkemättä yhtään mitään. Käytiin sitten myähemmin katsomassa uudelleen:)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Pikaista paranemista.
Onpa ollutkin tunnelma kohdillaan. Suloinen tuo kalamies ja se, ettei koukkuakaan ole - ei tainnut haitata yhtään

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille kaikille. Muiden juhannusta vointini ei haitannut, kun muut eivät sitä tienneet. Kesäkuuta on vielä jäljellä kaikkeen kivaan puuhailuun.

Repolainen kirjoitti...

Tauti taltutettu ja käsikin jo päivä-päivältä parempi... (kommentoin molempiin samalla)
On siellä ollut kaikenlaista ja kaikesta huolimatta olet saanut myös kaikenlaista aikaan... ilmeisesti et todellakaan osaa olla tekemättä mitään, aina on oltava jotain, hih...

Ihanat yhdessäolon kuvat teidän Jussista, paitsi tuo yksi kuva, josta en nyt sitten kysy mitään (vaikka mieli tekisi, hih!)

Josko kesän "kuormitukset" olivat tässä ja loppukesä kepoisampaa niin käden, olon kuin mielekkäiden tekemistenkin suhteen - sellaisia aikoja toivotellen!!

TeSa kirjoitti...

Kiitos Repolainen ❤️ toipuminen edistyy. Nautitaan kesästä.