Lumi tekee pihasta taianomaisen ja kauniin. Samalla alkaa jalkoihin tuijottaminen, tukevan alustan etsiminen ja pelko kaatumisesta.
Olen viime talvina kaatuillut syystä tai toisesta ja aina vaan tuntuu kipeältä kohdat joihin on osumaa tullut. Meno ei ole ollut vapauttavaa ja lupsakkaa, vaan maata järisyttävää ja ärsyttävää.
Siitä huolimatta hiippailen nurkissa ja pimeillä käytävillä kohti valoa, kun kuulen miähen vielä huutavan, älä sitten kaadu!
No nyt en humpsahtanut nokilleni, en selälleni, enkä onnekseni kyljelleni.
Nautin hetkestä, lumen peittämistä pinnoista. Ensilumesta!
Jos minä voisin valita, se maisema olisi juurikin lumihuurteinen, puhdas ja valkoinen.
Paukkuva pakkanen, saappaan alla nariseva lumipaakku.
Pyryn päivä, 1.11. saatiin kaunis valkoinen lumipeite. Lumi heijastaa autonvaloissa, puhtaat tienpenkat tuovat maisemaan lisää syvyyttä.
Tänään on jo lumet tiessään. Marraskuu, lämmin + 6', harmaa ja sumuinen aamu valkenee.
Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jep, ensilumi on jos se vaan malttaa pysyä parikin päivää ennen loskaantumista. Ja maisemat ovat kauniita lumisina, pu.iden lehdettömät 'risuiset' latvukset eivät niin kauniita ole. Täällä oli pieni räntäsade mutta ei vielä ole lunta näkynyt. Saas nähdä millainen talvi täällä uudessa kotikaupungissa on.
Kauniita lumikuvia. Meillä sama, plussalla ollaan. Tänään on ollut kaunis päivä, ei tuullut, eikä satanut.
Ja oikein kunnolla tullut tuota ENSIlunta!! Tunnelmallisista kuvista kiitos!
Seuraavaa maata peittävää lumisadetta saa vielä odotella.
Lähetä kommentti