No johan nyt toki! Vuosikymmeniä olen vähäseltään kokeillut taimien esikasvatusta pirtillä. Tärkeää on saada lisävaloa ja lämmintä pikkuisille taimenaluille. Välillä innostun ostamaan paljon siemenpusseja, kun ne saapuvat kauppoihin tammikuussa ja autuaasti unohdan tai välttelen koko esikasvatusta. Mikä nyt mielessä liikahtanut asteen verran kohti kesää, kun jo helmikuun alussa lykkäsin sormeni multaan saaden keittiön pöydän näyttämään puutarha-apulaisen päivätyöltä. Purkkia ja purnukkaa etsittiin kylmistä varastoista ja kellarin uumenista. Ensinnä innostuin verenpisaroiden pistokkaista, joista tein parin viikon kasvupyrähdyksen jälkeen latvapistokkaita. Saavat juurtua kannellisessa laatikossaan vielä hyvän aikaa, kunnes juuret tulevat purkista näkyviin.
Seuraavaksi ostin pelakat, joiden kanssa teemme vasta tuttavuutta. Molemmat kesäkukat ovat hyvin voidessaan helppohoitoisia ja näyttäviä niin amppeleissa, kuin suurissa istutusryhmissä.
Sitten on chilit ja paprikat. Nämä roiskasin multiin noin kuukausi sitten ja ensimmäiset viherrykset tulivat näkyviin muutamassa viikossa.
On pientä, punaista ja tulista. Löytyy makeaa chiliä, habaneroa ja uusia kokeiluja. Itse en pysty syömään näistä yhtään mitään, mutta kasvattaminen ja kasvun seuraaminen on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Joku saa maustetta lautaselleen ja minä saan viherrystä kasvihuoneisiin.
Terhi
2 kommenttia:
Minä aina innostun pienistä taimista. Tiedän kuitenkin, että kärsivällisyys ei riitä viedä hommaa loppuun asti ;D Ehkä jos kissoja ei olisi, voisin laittaa jotain taimia tulemaan. Sinulla on jo vaikka mitä!
Tämä talvi on ollut niin surkea, että ei ollenkaan ihme, että sitä jo helmikuussa alkaa odottaa kevättä ja kesää. Hyvältä näyttävät istutukset. Kohta on jo kevät.
Lähetä kommentti