Tiskari käyntiin, valot pois ja ovi kiinni. Eilen, lauantaina, päättyi viikon loma Vuokatissa, josta on tullut niin mieluisa lomapaikka muutamassa vuodessa. Mökki on aina sama , eli tuttu paikka odottaa meitä ilman suuria muutoksia joka kerta, kun aloitamme lomamme. Kesämökkimme on hiukan etäämpänä tästä kohteesta.Tälläkin kerralla lomailimme kahden. Vain muutamana vuotena on osa lapsiperheistä viettänyt hetken lomastaan meidän kanssamme, mutta nyt kaikkien työsuhteiden muututtua talvilomat eivät kuuluneet suunnitelmiin.
Huoneistossa on tilaa isommallekin porukalle, kun yläkerrassa on lisäpedit ja lattialle saa varapedit. Itse en käynyt ylhäällä tänä vuonna, enkä kyllä viime vuonnakaan.
Tilat ovat väljät, jos vain kahden matkataan. Mökin ulkovarastoon sopii ulkoiluvälineet ja kaikki vaatehuolto on helposti ja nopeasti hoidettavissa omissa tiloissaan. Ollemmekin oppineet vähentämään mukana kuljetettavia vaihtovaatteita ja kotiin tulee aina puhtaat vaatepinkat, joista minä pidän huolen.
Matkasimme omalla autolla, mutta suunniteltu on, jos minä kulkisin junalla ja miäs ajaisi matkan pärrällä. Tosin minun pitää vaihtaa junaa kesken matkan, mutta saattaisi olla myös mahdollisuus mennä molemmat junalla Ouluun ja siitä yhdessä kohteeseen. Matkalla pitää syödä hyvin! Montaa pysähdystä emme menomatkalla tehneet, vaan pakolliset pissa- ja ruokatauot.
Meillä oli suunnitelma, jota jo muutamina vuosina olemme melkein päätyneet tekemään. Nimittäin tanssireissu Naapurivaaralle. Kesällä oli hilkulla, että mennään, mutta päälle paahtanut raju ukkonen sai minut pysymään kivitalon suojassa. Nyt lähdimme heti, kun saimme pakaasit tyhjennettyä ja tanssikengät lämpiämään.
Ihan valomerkkiin saakka emme jaksaneet huvitella, mutta nyt on tämäkin lava korkattua ja todettu mainioksi jalan alla.
24.2. kävimme sytyttämässä Lions Sotkamon järjestämälle paikalle oman kynttilämme rauhan puolesta.
Samalla kävimme Hiukan rannassa katsomassa valoketjun, jossa piti olla sini-keltainen väritys, mutta olikin kirkkaat valot.
Valon kajo heijastui pitkälle, joten näkyköön kauas ja jokaisen tunteisiin.
Minä jouduin ottamaan pari päivää hiukan kevyemmin huonon oloni vuoksi, mutta kyllä me liikkeelle päästiin. Teimme kivan kelkkalenkin, joka lähti Hiukan uimarannalta. Potkuttelimme rannan suuntaisesti, kuvasin välillä ja miäs kiipesi nuo portaat ylös katsomaan luontopolkua.
Tuo reitti täytyy käydä katsomassa kesällä, kun maisemat vehreytyy.
Portaiden yläpäästä löytyy tällainen taulu.
Koko viikon keli oli nuhruinen. Sumu peitti tienoot ja tällä reissulla potkukelkka oli lumikola, kun uutta lunta oli satanut ja satoi kaiken aikaa lisää.
Lunta oli n.40-50 cm, joka on kuitenkin tavanomaista vähemmän.
Meidän kelkat potkaistiin liikkeelle moottorikelkan painamalla pinnalla. Taaempana näkyvät latu-urat, joissa oli liikkeellä kivasti eri-ikäisiä hiihtäjiä.
Koska emme tienneet mihin ura vie, jatkoimme vain eteenpäin. Samaa reittiähän me palaisimme takaisin. Nyt oli vain kyse, kestääkö kunto? Minulla oli ainakin takki ihan märkä ja lähinnä pinnasta, kun vedensekainen lumimössö kasteli housselitkin.
Järvikaislat
Tiedättekö, että horisontin kuvaaminen suoraan on suorastaan taidetta. Kun napsii tarpeeksi kuvia, niin kyllä näistä aina joku suoristuu, ettei täydy kaikkia muokata ennen julkaisua.
Lumenpeittämä
Ihmettelin hiukan ennen tämän kuvan ottoa miksi jään pinta on notkolla. Sehän selvisi melko nopealla vilkaisulla rantaa kohden, sulavesi aivan vieressä.
Huomaa notko edessä.
Kelkka suuntaa kohti lähtöpistettä. Kääntöpaikan jälkeen oli aika nauttia välipalaa. Koska, aina on hyvä syy nauttia eväistä luonnon keskellä.
Huomasin lähellä rantaa männyn vai männyt, jotka olivat kasvaneet yhteen.
Tässä on saattanut olla jopa neljä runkoa, kun miäs kävi katsomassa läheltä.
Hienoja yksityiskohtia, kun ei ole kiire mihinkään, vaan voi etsiä kivoja kuvauskohteita uusista paikoista.
Nämä maattomat juuret ovat uimarannalta. Aivan kuin puut kipittäisivät kohta uimaan.
Luonnonvoimaa!
Oli muuten hyvä tsekata kartta kierroksen jälkeen missäs sitä ollaan oltu =) Iso Sapsojärvi
Käykö teille koskaan niin, että ruoka menee niin nopeasti kohti ääntä, ettei ehdi sanaa sanomaan, ei kuvaamaan, kuin vasta jälkkäriä syödessään? Joskus on vain niin kova nälkä, että kaunis kattaus, herkulliset tarjottavat ja esteettinen paikka unohtuvat, kunnes vatsa on niin täynnä, että silmät pullistuvat.
Viikon kohokohdaksi tuli retki Hyrynsalmelle. Paljakanvaaran Mustarindan luotopolku houkutteli löydettyäni hyvän esittelytekstin.
Kauhea ruuhka, eli me! Laitoin varukseltaan lapsiryhmään kuvaviestin mihin olimme menossa, jos meistä ei kuulu mitään.
Hyödynsimme pikkulan ja laavun, jossa söimme retkieväät ja joimme termarista lämpöiset hörpyt kahvia ja teetä. Termarit kuuluu vakiovarusteisiimme, kun matkaamme autolla jossain päin Suomea.
Täällä, jos missä oli puhdasta lunta. Hanki on n.puolen metrin korkuinen, mutta en kokeillut poiketa polulta nilkkureillani, ettei saapas hörppää täytettä. Autossa oli kyllä varapari sukkia ja kengät.
Niskat notkistuivat, kun ihailimme puiden kasvumuotoja, luonnon kauneutta ja oksilla riippuvia suuria naavaryöppyjä.
Tällä metsällä on keuhkot ja me hengitimme sitä puiden kanssa.
Paksut lumiryöpyt peittivät oksistot.
Radiomasto sumun peittämänä.
Tykkylunta
Tuuli heilutteli puiden latvustoa. Välillä kävi mielessä kypäräpakko. Onneksi lumi ja jää pysyivät siellä missä olivat.
Hetsänhenki
Kukkuu, onko siellä joku?
Kokonainen palloperhe.
Näköalatornille ei ole laavulta kuin 0,7 km.
Polku oli hyvä kävellä, juurikin kenkäparin levyinen.
Ei talvikunnossapitoa.
Johan on jäätävää.
85 porrasaskelmaa.
Mennään eri aikaa, odota tasanteella.
Tuulen nostamat jääkuviot.
Jää peitti rouheat rakenteet.
Kauniita kuvioita.
Ilmansuunnat
Huipulla tulee! Oli pakko laittaa huppu tiukasti kiinni, kun hörtsät otti kylmää.
Jos keli olisi ollut selkeä, olisimme voineet nähdä täältä Kainuun 12 korkeinta vaaraa. Nyt näimme, että osa puista oli vieläkin korkeampia, kuin näköalatorni, joka on 20 m. Tämä näkötorni on eteläpuolisen Suomen korkein paikka 404 metrin korkeudessa. Kannattaa olla varovainen liikkeissään.
Ylöspäin liikuimme kasvot menosuuntaan, alaspäin peruuttamalla askel kerrallaan.
Luonnossa pongasimme kahdet jäniksen jäljet. Ei yhtään lintuja.
Tämä on ehdottomasti koettava myös kesällä.
Toki olihan siellä näkyvissä hiihtimien jälki ja jossain näkyi lumikenkäilijän käyneen.
Vanhat puut huokuivat rauhaa ja pitkää ikää. Olimme vaikuttuneita näkemästämme.
Uutta reittiä etsimään.
Jos edellisessä kohteessa pääsin kuivin saappain, nyt hörppäsin molemmat täyteen. Minä ja kamera 😁
Ei tullut junaa.
Lumisadealue oli taas lähellä. Viikko oli hyvin vaihteleva, mutta näimme myös aurinkoa. Pongaa pilkkijät jäältä.
Lumiukkokelit.
Nopea välipala ja uimaan. Kävimme viikon aikana kaksi kertaa kylpylässä, jossa on kiva erillinen saunamaailma höyry- ja luolasaunoineen.
Ei ole meidän leipomia, mutta olihan hyvää! Yrttipuustinen valkosipulituorejuusto, oliiveja ja yrttejä a'la Maarit, kuten kuvakin. Olemme ystävystyneet paikallisten Maaritin ja Esan kanssa ja nyt vuorostamme kutsuimme heidät luoksemme iltaa viettämään. Saimme leipomukset tuliaisena ja ilta menikin nopsaan syöden miähen valmistamat wrapit ja Maaritin yrttipuustiset.
No eihän me pelkästään syöty, vaan keskustelimme kässyt hyvään järjestykseen.
Aamusta lähdimme hitaasti liikkeelle. Pakkasimme, keräsimme käyttämämme tekstiilit yhteen pesukasaan ja käänsimme auton kohti lomajonoa. Koskaan emme ole vielä matkanneet niin ruuhkaisella tiellä. Valitsimmeko oikein? Ainakin jono eteni, vaikka paikoin hitaasti. Keli oli hyvä, kuiva päällinen. Teimme pari suunniteltua pysähdystä ja kotona olimme vasta 12 tuntia lähdön jälkeen. Tämäkin matka jäi muistoihin erilaisten kohtaamisten ja uusien kohteiden myötä.
Terhi
Venla
Vanessa
Isän antamat ruusut tyttärelle
Huispaus
Silmät söivät taas enemmän, kuin vatsa pystyi
Ahkerat kädet
Yhdeksän vuotta on paljon uusia asioita, oppimista ja kokemuksia. 
Paljon onnea sinulle 💖
Tänään et saanut puhaltaa kynttilää.
Mutta sait onnensäteitä elämääsi!
Kun lapsi tekee, hän oppii. Kakunleikkaus onnistui hyvin. Ja oli muuten hyvää.
Sonjat
Pienin väsyi kesken kaiken.
Suurin osa meistä seurasi jääkiekkoa päivän aikana 😅
Meidän omat
Olin tehnyt ajoissa onnittelukortin, jossa näkyy Miljan harrastuneisuus. 
Sukat täydensivät ompelurasiaa, jonka tiedän tulleen tarpeeseen. Milja on kätevä käsistään ja hän puuhailee mielellään erilaisia kangashahmoja. Kädentaitoja täytyy ruokkia ja antaa mahdollisuus tehdä, ja niihin hankintoihin minä osallistun mielelläni. 
Terhi
Ilmoitin jo ajoissa miniälle, että lahjan tuotantolinjalla on ruuhkaa =) Sain kuitenkin pakettiin parin sukkia, jotka neuloin jossain tylsyyden vaiheessa ihan valmiiksi asti. 
