keskiviikko 26. maaliskuuta 2025

Kirjansidontaa

Minulla on ollut jokinlainen päivitysjumi, vaikka ei sitä kyllä päivitystahdista huomaa. Kun tekee paljon, jää jokin päivitys odottamaan ihan liian kauan. Joten nyt on aika kirjata muistiin marraskuun puoliväli, vuosi 2024. Samana viikonloppuna oli paljon tapahtumia ja menoja, joista piti tehdä valinta. Helpoin oli jättää väliin Pirkkahallin käsityömessut. Eikä edes ottanut sydämestä kovin paljon 😂 koska perjantai-iltana kävimme katsomassa kiakko-ottelun Tappara vst. Ilves.

Samana iltana minulla oli ensimmäinen kurssikokoontuminen Tampereen Sampolassa, mutta olin sopinut kurssinvetäjän, Eija Toivion kanssa, että teen kotona omatoimisesti alustavat työvaiheet, joten yhden illan väliin jääminen ei hidastaisi oman kirjani valmistumista. Miäs vei minut pelin jälkeen nuoremman pojan perheen luo yöksi ja aamulla sain kyydin kurssipaikalle hieman ennen muiden kurssilaisten saapumista, että sain heidät kirittyä kiinni. 
Kotona olin esivalmistellut kirjani sivut valmiiksi nipuiksi. Oli kiva valita papereita, silitellä ryppyisiä. Tein kotona pientä inventaariota mitä voisin ja ehtisin yhden päivän aikana käyttää, mutta niinhän siinä kävi, että en ottanut läheskään kaikkea esiin. Materiaa on paljon ja on tietysti kiva valita paljosta. 

Sain tehtyä kannet kirjaani. Naskalilla tehtiin reiät sekä kansiin, että välilehtiin kirjansitomista varten.

Hyödynsin vanhoja kirpparipitsejä kirjan sulkemiseen.
Kauniit kuviopaperit Nannan Paperi ja Helmi, Ikaalinen. 
Vanha karttamme jouti jo askarteluun. Tämä oli vuosikymmenien aikana ihan haperoitunut ja taitteeltaan rikkoontunut. Saattoi siinä olla jotain mainintaa ruokailusta ja likaisista sormenjäljistä, muistoja kaikilta matkoilta ennen navigaattoria. 
Kotiseutu 💓
Tähän kirjaan halusin väriä origamipaperista, joka oli niin kippurassa ja taitteellaan hankala käsitellä, että silitin ne auki. 
Vanhoja nuottivihkoja.
Helmikoristeita ja taidekuvakirjan sivuja.
Lisää tyhjää tilaa omille mietteille ja muistiinpanoille.
Paljetteja ja helmiä.
Perhonen
Kimaltava glitteritapetti, jämiä pirtin seinästä.
Tyhjiä taskuja
Suljettu kirja. 
Vasemmalla on ensimmäinen tekemäni kirjansidontatyö, oikealla viime syksynä valmistunut.
Tällaiset itse tehdyt kirjat ovat valtavan ihastuttavia, kuin matka menneisyyteen. Sen sisällön voi itse päättää, mitä sinne tallentaa ja kuinka paljon innostaa koristamaan. Kirja on kuin tämä seinä, jossa on minun lapsuuden kerhoaskarteluja, lasten töitä ja muistoja menneestä.
Terhi

3 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Kaikkea kivaa tekemistä on olemassa. Hyvä sinä.

Anonyymi kirjoitti...

Sait kirjantekohaaveeni taas kasvamaan. Nuo itse tehdyt kirjat ovat vain niin suloisia ❤️ Minäkin Kävin kerran kurssilla, tein sitten useamman Kirjan, mutta sen jälkeen on ollut taukoa. Olen monesti ajatellut taas kokeilevani. Minulla oli sellainen ongelma, että en keksinyt mitä olisin niihin kirjoitellut. T. Sartsa

Irma kirjoitti...

Kyllä ehdit tekemään kaikenlaista kivaa:) Tämä kirjahommakin on kovin mielenkiintoinen ja omastasi teit oikein mukavan:)