Vinskut

 Säässä on tapahtunut selkeä muutos kohti syksyä. Kiitos tuon jatkuvan tuuletuksen, ilma on välillä jäätävän kylmä.

Pihatyöt ovat nyt olleet pitkään tauolla, kun reissun jälkeen tulee aina paljon muuta toimintaa. 

Mutta kyllä sieltä rikkojen välistä pilkistää kukkivia vielä pitkälle syksyyn.

Siemenkylvöt ovat näyttäviä ja niiden näkyminen on aina ilahduttavaa, mitä minä olen kylvänyt.

Viikonpäivät olen vain kaukaa katsellut miten kukin pärjää omassa kukkapenkissä, mutta nyt on taas niiden hoidon aika, kun viinimarjat on saatu kerättyä.

Ja näitähän meillä riittää. Ja näitä hoidetaan niin, että ne tuottavat hyvin joka vuosi. Jostain syystä tänä vuonna nämä tuottivat erityisen hyvin. Sen näki jo keväällä, oksissa oli paljon pitkiä kukintovarsia. 

Meillä kerätään marjat riipien. Kumpaisellakin on litran kannu ja pakastepussit vieressä. Ja lisäksi äänikirja ja musiikkikanava. Minä kuuntelen jännäreitä, toinen musiikkia. Pidetäänkö tauko? Kohta. 

Pitkään olen silmitellyt vieläkö meille mahtuisi yksi pakkanen, kun ei näitä marjoja kyllä linnuille kasvateta. Syököön muiden marjat. 

Tein työhuoneeseeni tilaa vielä yhdelle pystykaapille, joka ostettiin taas Tori.fi kautta. Henkäisen hiljaa ja kerron, että meillä on mooonta pakastinta jotta olemme saaneet kaiken taas mahtumaan. Viime kesältä jäi vain viisi pussia vanhoja vinskuja, ennen uusien pakastamista.

Suurin osa puskista on yli kaksi metriä korkeita. Laskin ensimmäisen kerätyn puskan marjamäärän, 20 litraa. Se on paljon. Oksat olivat kaatuneet tuentaa vasten ja nousevat jäntevästi pystyyn, kun marjat on poimittua. Siksi kerääminen pitää aina aloittaa sieltä puskan sisemmistä oksista, muuten oksat menevät ristiin rastiin ja marjat lentelevät.

Kun vieressä on istuin, pääsee alaoksat poimimaan vaivattomasti. Tänä vuonna keräsimme sadon noin kaksi viikkoa aiemmin, kuin yleensä. Välillä hikoilimme helteessä, mutta yhtenäkin iltana oli pakko hakea toppatakit, vetää huppua päähän, kun kylmä ja navakka tuuli puhalsi ikävästi.

Ehdin yhdellä kertaa käpälöimään tätä villakarvajalkaa. Ihmettelin mikä löysä jäi käteni alle =)

Terhi