skip to main |
skip to sidebar
Kesäkuun alussa mennään jo hyvää vauhtia ja tähän väliin olikin hyvä mahduttaa huvimajan entraaminen. Mutteritalo on miähen rakentama v. 1997 - 1998, jolloin siihen on tehty kaikki mitä siinä on tänä päivänäkin. Ulko-oven ikkulasit tosin vaihdettiin muutama vuosi sitten.
Huvimajalla on korkeutta ja kokoa hyvin. Oman haasteensa tekeekin juuri tämä korkeus, ainakin minulle, kun olen tällaista persjalkaista sukua.
Sillä aikaa kun miäs korjaa pojan mopoa illaksi kuntoon, poika venyy pesemään katon ylimpiin kulmiin, minä ihailen toisen pionini kaunista kukintoa.
Pesun jälkeen tehdään testi, ottaako maali kiinni maalipesun jälkeen 60- luvulla lakatussa sormipaneelissa.
"Kevyt" vesipesu liotuksen jälkeen, joka ei ollutkaan ihan vähäinen virutus.
Kyllä sen tietää, kesä, lapsi ja vesiletku. Saamme odotella hetken jos toisenkin, että pinnat kuivuu maalausta varten.
Paistatellaan päivää ja nautitaan kesän monista kivoista tapahtumista ja hetkistä.
Voe mahotton, mite voip oll nihkee ilima!
Ukkonen jyskää kolomella er suunnal, eikä meinaa millää tulla valmista.
Taustalla näkyy yksi sadealue, joka lipui ohitsemme päiväruuan aikana.
Jossain vaiheessahan nämä helteet taas muuttuu, joten pikkaisen on nautittava lämmöstä, josta tulikin hyvä aasinsilta otsakkeen lukemaan, 43.8'. Tuossa lämmössä alkaa työnpäivän aikana askel pikkaisen hiipumaan, paita nahkeentuu kiinni selkään, mutta sitä jaksaa, kun tietää taas talven tulevan.
Kotona kässyt ovatkin sitten siirtyneen puutarhurointiin, mitä nyt pikkaisen olen virkannut verhoja kasvihuoneelle. Juups, verhoja.
Taannoin tässä arvuuttelin, että mitäköhän näistä tölkin klipsuista teen. Laitoin ensimmäiset verhonauhat iltasella oviaukkoon heilumaan, jotta välttyisin jatkossa...
...TÄLTÄ! LinnunPASKAA ruudullinen.
Ikkunanpesua riittää, mutta en aloita ennen kuin saan suurimman osan kukista istutettua ja juurtumaan kasvihuoneen suojissa.
Sitten näihin satotoiveisiin.
Voi kuinka nautin amppelitomaatista, jonka ostin äitienpäivän aikoihin. Siirsimme taimen amppelista suureen sinkkiastiaan, jossa on kolme x enemmän tilaa kasvaa, kuin istutusastiassaan.
Voisi luulla, että sinkkiastiassani olisi useampi taimi kuin yksi. Niin suuri ja rehevä on kasvusto.
Jaoin ensimmäisen tomaatin miähen kanssa eilen ja vot, johan oli maukas punaposki!
...vielä jaksaisin virkata hetken linnunpelätinnauhaa =)
Puutarhan vesialtaalle ilmestynyt taimen on valmis sukeltamaan pinnan alle yhdellä pyrstön heilahduksella.
Sen tämä kala saattaa tehdä hetkellä millä hyvänsä, sillä sen alla on auton jousi =) ja pala kattotiiltä.
Hyvin epävakaa asetelma, mutta on toiminut jo muutaman päivän.
Kalan kotihautomo tekee lasista lähes kaiken mitä osaat tahtoa.
Minulla on sisareni kanssa yksi yhteinen hoitohauta Kalevankankaalla, isän isän, eli vaarin.
Kävin miähen kanssa istuttamassa kesäkukat, kerratut punaiset annansilmät. Kapea kivi ei anna mahdollisuutta suuren suuriin istutuksiin, eikä pitkä välimatka paljon hoitoa vaativiin kukkiin.
Poikkean hautausmaalla tosi harvoin, enkä pode edes huonoa omaatuntoa asian vuoksi. Toista voi muistaa niin monin eri tavoin.
Pääasia, että kiven edus on siisti.
Kalevankangas on minulle kaikkein tutuin hautausmaa, vaikka sukulaisiamme on haudattu useilla eri paikkakunnilla.
Käydessämme ei ollut suuremmin ruuhkaa kukkaistutuksille, kun kottareitakin oli vapaana useammat.
Lämpö on ollut kyllä kohdillaan, ei voi valittaa.
Töissäkin kasvihuoneen lämmössä ihan hyvin tarkenee.
Kesän ensimmäinen ruusupioni on aukonut nuppujaan. Tästä se taas alkaa, pionien palvonta ja ihastelu.
Viikonlopuksi suunnittelin kitkeväni yhden kukkamaan, koulivani samettikukan taimet ja aloittavani yhden neuleen.
Mikään näistä ei kuitenkaan toteutunut.
Sain sentään pestyä pyykkiä monta koneellista, siivottua pirttiä ja nukuin paljon. Taas.
Kävin kesän ensimmäisillä rompepäivillä, mutta kirpun puolella tein kierrostani. Löysin pojalle turvakengät, jotka poitsu käy
itse sovittamassa viikolla.
Sunnuntain suunnitelmani menivätkin uusiksi, kun teimme pärrälenkin, n. 400 km miähen ja naapurin isännän kanssa.
Matkan tarkoitus oli käydä katsomassa Tammelassa istutettuja kuusentaimia. Niitä oli kuulemma paljon, mutta minä en nähnyt kyllä yhtäkään.
En lähtenyt rämpimään ryteikköön nahkee ajopuku päälläni. Oli meinaat hikisen ikävä olo koko päivän.
Jos jokin suunnitelma kuluneena viikonloppuna meni kohdilleen, oli onnittelukäynti naapurin tytön luokse.
Onnea ylioppilaalle ja menestystä tulevaan koitokseen!
Viime päivinä on Suvivirsi soinut ja soi vielä tänäänkin monissa opinahjoissa tuoden mukanaan kauan kaivatun loman.
Juhlapäivän tuntua on kotonakin, kun poika päättää peruskoulunsa. Aika eskarista nuoreksi mieheksi on mahduttanut mukaansa monia kokemuksia, oppeja, opettajia ja ystäviä.
Viime vuosina ei poika aamuisin enään huutanut, - yes, nyt se alkaa, vaan suorastaan venyi aamuisin sängystään jääkaapille ja siitä koulutielle.
Kouluvuosiin on mahtunut mukaan myös mahdottoman monia kiekkoreenejä ja -pelejä, taekwondoa, kuntosalia, pyörä- ja mopokilometrejä.
Varsi on venynyt yli 180 cm ja lihasmassaa miehen verran.
Viime keväänä ostettu tumma puku piti, siis piti, olla vielä käyttökelpoinen alku syksyn juhlaan, mutta housut olivat armottoman pienet.
Sitä se jatkuva reenaaminen tuottaa, reenattuja lihaksia.
Päättötodistus oli ihan pojan "näköinen". Kiinnostus tiettyihin aineisiin on huomattu ja niihin on vuosien aikana panostettu.
Tuskin vesisadekaan latistaa päivän tunnelmaa, vaan hymy on korvissa ja Suvivirren sävelet
hyväilevät korvia, kun loma alkaa.
Tosin poika lomailee vasta myöhemmin kesällä, jos kaikki osaset loksahtavat kohdilleen. Kesätyöpaikka odottaa maanantaiaamuna klo 6.00.
Toivotan teille kaikille koulunsa, opintonsa ja valmistumisen johdosta, onnea.
Opettajille antoisaa lomaa ja kiitos hyvästä työstänne.
