skip to main |
skip to sidebar
Kevään siitepölyt ovat taas antaneet puheenaihetta ja yhden lisäkäynnin lääkärillä. Miten aivastus voikaan sattua ja satuttaa niin paljon!
Tästäkin selvittiin ja töitä on pystytty jatkamaan, tosin kevennettynä, mutta kuitenkin. Pihatyöt nytkähtivät hyvään vauhtiin, mutta jumiuduimme yhteen nurkkaan. Jos joka vuosi tehdään vain pintapuolisesti kaikki työt, jättää se jälkensä ja jossain vaiheessa on hyvä antaa kaikki aika ja huomio vain yhteen kohtaan.
Kukkamaata tyhjennetään reilulla otteella, liikaa kasvualaa vallanneet poistetaan kokonaan tai osittain. Hylkyyn siirrettävät taimipaakut kipataan painanteisiin ja näin vältytään vieraslajien lisääntymisestä luontoon.
Jälleen kasvari antaa suojan valmiille istutuksille. Loppuviikkoa kohden ilmat muuttuivat epävakaisemmiksi. Luvassa kylmää ja sadetta.
Käytiin jo kertaalleen kukkatarhalla, entisellä työpaikallani, katsastamassa mitä sitä tänä kesänä onkaan tarjolla. Ja kyllä on kaunista! Valinnanvaraa, paljon uutuuksia ja miten olikaan taas vaikea valita mitä sitä ostaisi.
Ruokakauppojen edustoilla on myös paljon kivoja kukkamyyntipisteitä, joista teen täydennysostoja. Erilaiset reunuskasvit ja vihreät köynnöstävät ilahduttavat. Pyrin tekemään nämä suuret istutusastiakasvatukset hyvissä ajoin, että taimet ehtivät juurtua ennen ruukkujen ulos viemistä.
Meillä tuuli paiskoo ja piehtaroi nurkissa, aurinko paahtaa pienet ruukut heti kuiviksi. Siksi on hyvä antaa lisää kasvutilaa istutuksille, vaikkakin amppelikasvien muoviset istutusastiat ovat mitoitettu koko kesän tarpeisiin. Itse en pidä laisinkaan muoviamppelien ulkonäöstä.
Miäs teki hakkurilla puusilppua jolla saadaan suurien astioiden alle hiukan kohotusta. Käytin vanhoja lakanoita erottamaan mullan ja hakkeen, ettei kaikki mössää yhteen kasaan. Astia ei ole siten liian painava siirrettäväksi.
Toki käytän myös lecasoraakin, mutta kokeillaan nyt välillä haketta. Sitä materiaalia saa aina lisää.
Puutarhan vesialtaan päällä on vanha viritys kukkakaareksi. Ruusu oli ottanut oman suuntansa, eli kasvoi melko villinä ja aivan jossain muualla, kuin kaaren suunnassa. Kuritimme kasvuston kiinni kaareen pehmeällä narulla.
Juuri nyt kukkivat omenapuut ovat kuin lumipalloja. Paljon kukkia, joissa lämpiminä päivinä viipyilevät pölyttäjät. Hiukan kaihomielellä katselin kasvarin pitkän syrjän kahta vanhaa omppupuuta, lähtölaskenta on jo alkanut.
Kevään ensimmäinen poikkeaminen taimitarhalla jätti pienen kipinän takaisinpaluusta. Punavioletin sisuksen omaava pioni oli jo kertaallen ostoskärryssäni, mutta nuukailin sen takaisin myyntilaatikkoon.
Ihan tyhjin käsin emme lähteneet kuitenkaan. Vielä jäi paljon nähtävää, mutta laitetaan nyt nämä ensinnä kasvuun.
Kuvasarjan alussa olevat kuvat on otettu Tampereelta vappuna lähinnä siksi, että tytärkin näkee miten kaupunkikuva muuttuu ja millainen hässäkkä kaupunki on tällä hetkellä.
Omat menot on pidemmän aikaa suunnitelu tarkkaan ja vältetään keskellä kaupunkia liikkumista arkena viimeiseen asti. Jos jotain on päästävä kaupungista ostamaan, pyritään liikkumaan vain sunnuntaisin, kun työmaaliikenne on rauhallisempaa.
Keskustan alueella henkilöautolla ajo on sallittua vain luvan saaneilla. Siis, ei meillä. Täytyy varautua kävelemään paikasta toiseen, kun vain saat kumitassun parkkeerattua johonkin.
Parkkimaksut, linja-automaksut ym.kulut ovat nousseet. Ratikkatyömaa vaatii omansa.
Kivijalkakaupat ovat menettäneet asiakkaita. Osa on jo sulkenut ovensa.
Hiekkakasat, koneet ja suljetut tieosuudet on täytynyt suunnitella tarkasti. Joka kerta mietin mistä voin ylittää kadun.
Hämeenkadun työmaasta on satunnaiselle kävijälle, eli minulle, eniten haittaa. Jokainen kuluva vuosi on kuitenkin lähempänä valmistumista, vaikka kaikki tuntuisi junnaavan paikallaan.
Hämeensilta ei ole entisensä niin yltä, kuin alta.
Mutta yhtä varmasti, kuin aurinko nousee, Tampere velkaantuu ja liikennejärjestelyt selkeentyy. Vai selkeytyykö? Ratikan jatkothan on jo suunnitteilla, vai lyöty jo lukkoon?
Viikko sitten Eurooppalainen tori, eli kansainvälinen suurtori-tapahtuma kokosi jälleen yhteen paljon eri kansallisuuksia ja vierailijoita. Hämeenpuistossa on huikean hieno torimiljöö suurinen puineen ja hiekkapintaisine kävelyteineen. Lähes päästä päähän Hämeenpuiston pitkää pituutta kasatut myyntikojut houkuttelivat hyvässä toukokuun lämmössä tutustumaan, maistamaan ja vain oleilemaan.
Kesän aikana tori poikkea 17 eri kaupungissa, joissa pääsee mukaan tunnelmaan. Me löysimme Italialaisen jäätelön, sekä Espanjalaisten churrot.
Kävellessämme puiston päästä päähän kahteen kertaan, kuvasin valmista kiskoa pääkirjasto Metson suuntaan, sekä
Hämeenkadun yläpään. Kunhan kiskot vievät ihan mihin vaan, lähdetään joukolla koeajolle!!
Joskus tulee lähdettyä metsään kamera mukana. Lähistöllämme on niin monenlaista metsäpohjaa, että mahdollisuus kivoihin kuvauskohteisiin löytyy aivan läheltä. Autollakin pääsee hyvin kohteeseen.
Kurkottelin kuuseen ja kumartelin maahan.
Etsin pintaa rungon
ja jäkälää oksan.
Kurkin onkaloihin
ja tavoittelin tien päätä.
Tarkensin valoon ja varjoon.
Ja löysin keijujen kodin!
Metsän monimuotoisuus ilahduttaa.
Kippurahäntä
kauniilla pintakuorrutteella.
Kuljin omia polkujani ja löysin korvasieniä. Vielä en ole arvannut käydä poimimassa niitä.
Rungossa on voimaa, vaikka maassa makaa.
Kameran linssin lävitse on kiva kurkkia kaukaisuuteen.
Kuva kuvaajasta
Muutama kuva tästä sarjasta nousi ylitse muiden, tämä on niistä yksi. Pidän poluista ja kujista, kun ikinä ei tiedä mitä sieltä päästä löytyy.
Traktorin jäljet peittyvät ruohomattoon.
Sini- ja valkovuokot kukkivat vielä loisteliaasti.
Muurahaiset, ne vaan ahertaa ja ahertaa.
Ei nähty karhua.
