Tää on kuin Lapin kesää

 Jätin puutarhuroinnin suosiolla, kun paarmat valtasivat tontin. En pysty, en yksinkertaisesti voi taistella jokaista pistijää vastaan. Kehossani on tälläkin hetkellä kymmeniä paukuroita, vaikken käy kuin kuvaamassa ja pikaisesti kastelen tarvittavat. Kun kelit antavat myöden, möyrin ja möyhennän. Nyt nautin lämmöstä jossain muualla, kuin pihalla.

Pihassa kukkii ja osa on jo kukkinut, kun kaikki kukkii nyt niin nopeasti. Kuten laulussa Lapin kesä;

Lapissa kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin

Pongasin viime kesänä puutarhureiden keskustelupalstalta kuvia kauniista hämähäkkililjoista, joiden sipuleita tuli myyntiin keväällä Tokmannille. Ostin useamman sipulipussin, joita piti laittaa esikasvatukseen, mutta enpä laittanut. Jossain vaiheessa touko-kesäkuun aikana laitoin sipulit suoraan kukkamaahan ja huppista. Sieltä ne pinkaisi nopeaan kasvuun ja toinen toisensa jälkeen. 

Jo nuppuaihio oli erilainen, kaunis valkoinen limenvihrein sisuksin ja kärki.

Kukka on sisältä mielenkiintoinen.

Kukassa on mehevä tuoksu, joka ei haitannut ulkona kukkiessaan.

Jokaisesta varresta aukesi kolme kukintoa. Nostan sipulit syksymmällä ruukkuihin ja yritän pitää yli talven hengissä.

Sisääntulon kuistin laatikoissa on keltainen kerrattu miljoonakello ja valkoinen viuhka. Amppelissa on vaaleanpunainen viuhka ja kelta-punakirjava yksinkertainen miljoonakukka.

Harjaneilikka on aloittanut kukinnan. En kyllä muista laittaneeni tätä, mutta onhan se kaunis, perinnekukka.

Peippikuoriainen, yllätys, yllätys, peipin  päällä.

Ketoneilikka

Suuri hosta

Keijunkukka tai haltijankukka

Poimulehti

Käyn istumassa ja ihailemassa pergolassa kukkamaiden runsautta.

Lila laukka, kukkii heinäkuussa

Kultakaari

Upea kullanhehku

Mahtava kukinto ja hyvin viihtyy paikallaan.

Punainen isotähtiputki

Näyttävä keltainen reunus, Kamtšatkanmaksaruoho

Suomentatar

Keltamaksaruoho, kasvaa kivikossa.

Tuoksuvatukka

Tässä pusikossa on pöhinää

Valmis vadelma kannattaa syödä hiukan raakana, makuasia.

Olen heikkona pyöreään muotoon. Siksi pihassamme on paljon laukkoja. 

Suuret lilat ja valkoiset laukat ovat jo kukkineet, mutta jätän ne sijoilleen siementämään.

Jasmike huumaa tuoksullaan. Vieläkin parin viikon kukinnan jälkeen pihassa on hyvä tuoksu.

Valkoinen pöyheä kukkameri!

Maisema, jonka katseluun en kyllästy. Vuodenaikojen kierto näkyy väreinä. Lämpiminä aamuina, eli toista viikkoa peräkkäin aamuisin syömme puuromme, kello puoli viisi terassilla, ja katselemme, kun riistapellolla liikkuu nelijalkaisia. Juhannuksen jälkeen pihapiirin visertäjät ovat lähteneet. 

Vielä vihertää, mutta osa nurmesta on jo laikuttunut tosi pahoin. Yksikään kukkanen, eikä puutarhuri ole pyörtynyt. 

Puolipyöreä valkoinen laukka aukeamassa.

Helteinen kotimaa

Kuinka olette pärjänneet hellepätsissä? 

Meillä on pidetty huolta nesteytyksestä ja etsitty varjoisia paikkoja. Teimme lauantaina kierroksen Tampereelle, että saimme hoidettua pari asiaa. Samaan ajoon ymppäsimme pari puistokierrosta ja nautimme upeasta ilmasta luonnon keskellä. Saimme auton Nääshallin parkkikselle ja lähdimme kävellen kohti Tallipihaa.

Siellä oli Suvi Vintage tapahtuma, jossa poikkesimme pikaisesti. Ainakin kerran kesässä on kiva käydä fiilistelemässä mitä ihanuuksia on tarjolla.  Paikalla oli hyvin väkeä ja livemusiikki oli letkeää. 

Näsikallion suihkukaivo  

Puisto on upea ja se reunalla on näyttävä patsas, joka katsoo suoraan kohti Hämeenpuistoa.

Tallipihan kauniit ja viehkot rakennukset ovat Näsikallion kainalossa.

Kesällä kukkia, talvella jouluisemmat koristeet. Molempina vuodenaikoina pihapiiri on niin kaunis kohde käydä. Paikka on auki ympäri vuoden.

Nousimme Tallipihan vierestä kulkevat portaat kohti ylämäkeä. Miähen vuoksi pidimme lyhyen huilitauon ja minä ehdin kuvaamaan kaunista puustoa.

Näsilinna on upea ja loistokas rakennus, joka pitää käydä katsomassa. Se ei näy kaupunkiin, jos sitä ei osaa katseellaan etsiä.

Olemme päässeet käymään sisätiloissa kahdesti sisutus- ja antiikkitapahtumassa, mutta museotiloihin emme ole koskaan tutustuneet. Olin jo kerran ilmottautumassa, mutta tapahtuma oli aina iltatyöni kanssa päällekkäin.

Tällä kertaa kiertelimme katsomassa lasten leikkipaikan ja kauniisti muuratun aidanteen, josta saimme idean tulevaan ruusutarhaan.

Rakennus on aika vaikuttava ja sen historia on kiehtova. Kahvilasta ostimme virvokkeita ja hiukan välipalaa.  Lepuutimme hetken jalkojamme ulkoterassilla, josta valitsimme sen joka avautuu kohti Näsijärveä. Tosin ei sitä liiemmin näy puiden takaa. Lyhyen tauon jälkeen jatkoimme kierrostamme. 

Näsinpuisto on upea, suuri viheralue. Ihana labyrinttisokkelo, jota oli ihan pakko käydä kiertelemässä.

Puistosta on hyvä näkyvyys Särkänniemeen. Tässä huvipuistossa on pidetty hauskaa, mutta vielä hauskempaa oli katsella kaukaa, eikä nyt tullut yhtään huono olo =)

Puistossa on Kuru-laivan haaksirikon muistomerkki. Muistomerkin ympärillä on useampi istuin ja kauniit kukkaistutukset.

Näsinneula valmistui 50-vuotta sitten. 

Kesämiäs

Puistovierailut lähialueella on kiva ajoittaa eri vuodenaikoihin, mutta onhan kesässä oma imunsa.

Tällä kertaa täällä ei ollut juhlavieraita, mutta yhtä vihkiparia kuvattiin puiston portaissa. 

Sisääntulo on kaunis.

Tässä vielä kuvasarjani ensimmäisen patsaan tausta kohti Hämeenpuistoa.

Koska emme olleet syöneet päivän aikana mitään, ostimme eväät ja menimme piknikille Hatanpään Arboretumiin.

Puiston suuret puut loivat hyvän varjon ja Pyhäjärven puolelta puhalsi raikas tuuli.

Jostain syystä minun on saatava kuvata aina tämä sama silta. Ja juurikin tuonne järven suuntaan.

Moni oli uimassa tai uittamassa koiriaan. Puiden väliin oli ripustettu riippumattoja. Moni muukin vietti kesäpäivää isommassa porukassa, yksin, syöden, lukien tai muuten oleillen.

Täällä meidän piti käydä jo alppiruusujen kukkiessa, mutta eihän me ennätetty. Nyt kukkii ruusut, joiden kukintaa kannattaa käydä katsomassa ihan pakkasiin asti. 

Tampereen puistoissa on imua. Näissä viihtyy ja viipyilee mielellään.

Ota hänet vastaan

 Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. K.L  muistoa kunnioittaen,

Impi lammella

Olen jo muutaman kerran ehdottanut, että kaivetaan etupihan vesiallas pois. Ensinnäkin se on kaikkein vähiten luonnikkaalla paikalla, mäen päällä. Olisi edes alamäessä. Juu, silloin tahdoin sen tuohon. Sitä ei näe kuin yhdestä ikkunasta. No pakkoko siihen klasiin on nenänjälkee tehdä. Sitten sen siivoaminen on aina yhtä innostavaa. No, tehtiin syksyllä tasainen lautataso, ettei polviin satu. Kai mä ny sitten tykkään siitä vieläkin.

Jotkut asiat ovat vain hetken, mutta pyrin omassa pihassa pitkäikäisyyteen, eli en heti uudista, kun jokin uusi juttu on taas valloillaan. Tai ainakin odotan, että hinta laskee ja jos vielä silloinkaan en ole liikkeellä, se ei ole minun juttuni. Tähän kohtaan on tehty vuosikymmenien aikana monta erilaista asetelmaa. Tänä kesänä näin.

Altaan tyhjennyksen ja pesun jälkeen kapusin pohjalle ja kitkin altaan ja kiven väliin jäävän kasvualueen. Kaadoin paksun kerroksen haketta ja toivon, että rikkakasvit, eikä siemenkasvusto nosta nokkaansa. 

Viime kesänä istutettu valkoalpi jäi jo muun kavuston jalkoihin, joten se piti siirtää muualle. Samalla kaivoimme yhden valkoisen pionin juurakon, joka myös oli jo jäänyt peikonpähkinän alle kuurupiiloon. Pioni voi jo huonosti, toivottavasti tokenee shokeeravasta päivänvalosta. Kaivuiden jälkeen allas putsattiin uudestaan ja pohjalle aseteltiin lecaharkko. Sen päälle laatta, että saimme Hankkija Puutarhalta ostamamme kylpijän aseteltua vesiputouksen alle. Ja sitten täyttö puhtaalla vedellä.

Laatan päälle laitoimme kiviä, ettei patsas putoa, jos/kun tulee sähkökatkoja ja vedentulo pätkii.

Huomaa, kuvaan kirmaa vasemmassa reunassa kukkamehiläinen!

Kuvaajana olin nopea, kun sain sen lennon vielä keskelle kuvaa.

Allas valokaarineen ja ympäröivine kukkamaineen on yhtä kuin pergolan reuna. Kukkamaanreuna on vielä laatoittamatta, mutta on jo työjonossa.