Suuret kukinnot

Tälle kesälle kuuluu hyvää! Kaikki mitkä kukkii, kukkii tosi komeasti. Jopa rikkaruohot =D

Meidän pihassa ei pienet ja sievät näy, vaan se pitää olla suurta ja näyttävää. Ohops! Sanoinko minä noin?

Tosi se on. Jos voi ihailla kerralla enemmän, niin on sitä hiukan haukattava lisää happea ja huokailtava ääneen, kun kiinanpioni on parhaimmillaan. Pionin juurakoita on paljon. Nykyään olen innostunut itoh-lajikkeistakin ja niitä on nyt ihailtu erilaisuutensa vuoksi. 

Pionien kukinta ajoittuu toukokuusta heinäkuulle. Tähän väliin mahtuu niin kerrattua, kuin yksinkertaisia lajikkeita. Juurikin tämän kukkamaan etureunassa on siemenkasvattamiani kuolanpioneja pitkä rivi. Osa kukki jo komeasti, osa vasta ottaa mittaa varteensa. 

Minähän olen heilunut ja hillunut tässäkin kukkapenkissä aikaisin aamulla, kuin myöhään illalla. Ottanut ylivalottuneita kuvia, hätistänyt mäkäräisiä ja pyytänyt miähenkin pitämään kukintoja käsivarsillaan. Yhtään hetkeä ei voi missata, kun yhden kukinto kestää korkeintaan viikon ja vesisateessa hetken.

Jokainen pitkänhuiskea on täytynyt tukea. Pidämme terästeollisuutta pystyssä, kun haemme joka vuosi lisää harjaterästä, joista miäs vääntelee tarpeelliset tuennat. Tänä vuonna mitoitus ei mennyt ihan nappiin, vaan eipä se nyt niin viimosen päälle. Ensi kesäksi on hankittava lisää kaariainesta ja mitoitettava väännöt puoli metriä korkeammalle.

Nuppuvaihe oli jo hyvin lupaava. Joskus nuppuvaihe kuivuu, eikä sitä pelasta vesisade. En muista koska viimeksi olisi ollut näin näyttävä kukinta. 

Muurahaiset tallustelivat nupusta toiseen.

Yksi toisensa jälkeen kukat aukeavat.

Miten paljon kauneutta on yhden pienen nupun auettua.

Jokainen lehti oikenee ja ylväs kukinto kohoaa korkeuksiin.

Hiukan harmitti, kun reissu osui juurikin samaan viikonloppuun, kun nämä aukesivat. Toisaalta, kotona satoi, reissussa ei. 

Nämä juurakot ovat hyvinkin jo 25-vuotta olleet tällä samalla paikalla. Vain muutaman juurakon olemme siirtäneet toisaalle syystä, mutta nekin ovat aloittaneet kukinnan melko nopeasti siirrosta huolimatta. 

Kesän ihanaa vihreyttä

Tänä kesänä ei perennat ole voineet huonosti. Kosteutta on ollut riitävästi ja lämpöä. No sitä ainakin oli ja nyt on normaalisti 😊
Voi mahdoton, että näissä kuunliljoissa on kaunis lehti. Olen vuosia sitten ostanut erilaisia kuunliljoja, joita olen jakanut ja näin saanut pitkiä rivejä samaa lajiketta. Helpommalla ja nopeammin rivin saisi ostamalla heti tarpeeksi monta tainta. Yleensä ostan kaksi, harvemmin kolme tai enemmän. 

Nämä ihanuudet ilahduttavat luhdilla. 

Puutarhan puolella pieni särkynyt sydän on vallannut suuren alueen. Sillä on hyvä kasvaa tässä ja se on ilokseni niin tiiviskasvuinen, että ei sieltä paljon rikkoja näy.

Pitkissä kukkavarsissa on hyvä tuulessa heilua ja ilahduttaa koko kasvukauden. Yksi lemppareistani.

Vanhat esineet, Singeri ja salaojaputki.

Arabian eristimet

Kumpi tämän jätti, orava vai tikka?

Impi kylvyssä

Lisää valkoista väriä. Ai niin, onko valkoinen väri? Musta on. 

Kun vertaan kesäkuun kuvaa, alla, on muutamassa viikossa puutarha rehevöitynyt ihan mahdottomasti.

Pergolassa tulee istuttua usein. Tästä paikasta on tullut meille molemmille niin mieluinen paikka sen valmistumisen jälkeen. 

Luhdilla kukkii

Tänä kesänä olen vähän joka asiassa jäljessä, hiljainen perässähiihtäjä. Huomaan miettiväni juhannusta, meni jo. Milloinka kuu vaihtuu, vaihtu jo. Koska ollaan lomalla, onneksi se on vasta tulossa!

Junnaaminen on enemmän kehon puolella. Olen aina ennen saanut iltatyöt päätökseen huhtikuun lopussa ja tänä keväänä se siirtyikin kuukaudella eteenpäin koronarajoitusten vuoksi. Onneksi kaikki saatiin vietyä loppuun toukokuussa.

 Sisäinen kelloni jumittaa nyt tosi pahasti. Väsymystä pahensi vielä pitkää kestänyt flunssa, joka vei hajuaistini lähes kokonaan. Vasta nyt alan tuoksuttamaan kesän tuoksut jotenkin. Ensituoksu on ollut jo hetken, mutta sen jälkeen ei mitään.

Ei yhtään mitään! Onneksi muisti pelaa, niin tiedän miten huumaava tuoksu syreenin kukkiessa on. Miäs on monasti sanonut, että tuolta syreeneistä tulee niin makea tuoksu. 

Valkoiset syreenit kukkivat luhdin vieressä mahtipontisesti. Kaikki syreenit eivät sitä tehneet, vain muutamin kukin. Liekö talven jälkiä näissäkin.

Päivätyö on pitänyt kiireisenä. Ihan liian kiireisenä. Hellepäivien jälkeen olin niin väsynyt, että en jaksanut edes pihalla käydä. Liika on liikaa ja kiireellä tekee vain virheitä. Se taas nostaa stressitasoa ja happamia sanoja. 

Kiireisen työpäivän jälkeen yritän rauhoittaa itseni puutarhassa. Käyskentelen pihamaalla, nypin rikkoja, konttaan puskien alla ja siirtelen taimia. Olen istunut kasvihuoneessa ja kuunnellut mehiläisten surinaa. 

Toinen jumi on seurausta kaatumisestani keväällä, työtapaturma. Olen käynyt säännöllisesti fyssarilla selkäni vuoksi ja nyt siihen perään tuli käden vamma. Vähitellen sekin alkaa olemaan voiton puolella, ehkä, mutta vielä pitää tehdä paljon töitä, kasvattaa lihasvoimaa jatkuvilla harjoitteilla. Eikä se ole muutenkaan turhaa ole saada lisää voimia, että jaksaa jatkaa pitkään työelämässä. Eläkemarssi pakenee....

Kaikenlainen puuhastelu on hyvää vastapainoa työelämään, joka on osa päivää. Vapaa-ajalla on suuri merkitys työssä jaksamiseen. Minulla ei ole oikeasti ollut koskaan itseäni miellyttävä päivätyö, mutta jaksan sen ja panostan siihen aina täysillä mitä teen, kun tiedän, että se on työ, jonka tekee joku muu, miksi en sitten minä. 

En koskaan pitänyt lypsykarjan hoidosta, mutta tein sen mallikkaasti omalla vuorollani. Tehdastyössä jatkuva vuoronvaihto sai koko kropan sekaisin. 

Kuumassa työskentelyyn ei saanut jäähdytystä, mutta talvella tehtiin sisätöitä toppahaalarissa. Onhan näitä. Onneksi on oma piha, vaikka välillä muutan kerrostaloon 😅

Mitäs minä kerrostalossa tekisin? Laittaisin parvekkeen täyteen kasveja naapurien kauhuksi. Kyl maar jotain keksin ja kiertelisin norkoilemassa muiden pihapiirejä. 

Ei ole paljon tullut käytyä katselemassa muiden kasvustoja, kun omassa on ollut niin paljon viimeistelemistä tänä kesänä.

Onneksi päätökseni on pitänyt ja kesäkukat on jäänyt tältä kesältä ostamatta. Vain isäni ja vaarini haudoille käytiin ostamassa parit kukat. 

On armahdettava itseään ja tehtävä päätös liiallisesta itsensä kuormittamisesta. 

Kun tontilla häärää yksi unelmoija ja yksi jarru, niin tulos on puoliväli. Tälle kesälle ei oteta yhtään lisää töitä, vaan saatetaan nämäkin loppuun mitä on kesken ja suunniteltu tekevämme.

Ainakin miähen konehalliin pitää saada seinäpellit paikoilleen ja rakennus viimeistelyyn. 

Sillä aikaa minä voin jatkaa haaveilua ja suunnittelua. Kun suunnittelen, teen sen mittaillen, silmitellen ja harkiten. Vältän hankalat ajokulmat ja katson, että koneella pääsee kulkemaan. On niin paljon helpompaa siirtää isoja kuormia traktorilla, kuin kottareilla. 

Jos olenkin tietoisesti vältellyt kesäkukkien ostoa, niin puutarhoja en ole voinut vastustaa. Aina jossain on vielä tilaa kivalle perennalle. Ja joka vuosi pitää istuttaa yksi puu. 

Jatkan haaveilua,