Lasia mineille

Pitkästä aikaa tein pienen sulatuskokeilun ja nyt puhun aika pienestä, kun tehdään nukkekotikokoa. Lasi on 3 mm paksuista sulatuslasia, jonka olen muokannut mosaiikkisaksilla suurin piirtein lehden muotoon. Jokainen pala pitää asetella niin, että se on joko toisen päällä tai kolmas lasi sitoo kaksi alempaa palaa yhteen. Muuten ne ei jää sulatusuunissa kiinni toisiinsa, vaan  minulla on monta erillistä lasinpalaa. Kun palat on pieniä, käsi vispaa ihan varmasti, jos se ei sitä muuten jo tee. Yritin ensin tehdä suoraa eristävän paperin päälle, mutta pienikin hipaisu sai koko kasan sekaisin. Parin yrittämän jälkeen ladoin palat sulatusmuotin päälle ja nostin muotin uuniin odottamaan. Pinsetit ja hyvät sellaiset on tarpeen uunityöskentelyssä.

Valmiiseen työhön laitoin lyhyen pätkän siimaa ja kiepautin työn keramiikkauunin kylkeä kaunistamaan.

Toisen kokeilun tein lasimurskeista, joita jää aina lasinleikkauksesta. Halusin pyöreän muodon, joten otin mallineeksi pienen purkin kannen. Onnekseni tuossa on paikka pillille, josta sain hyvän otteen pinseteillä. 

Siltikin osa muruista kaatui työn keskelle, mutta putsasin pintaa vesiväripensselillä. Laitoin tähän vielä fuksiaa frittiä ja Mica-jauhetta ja nostin uuniin odottamaan.

Putsasin valmiin työn varovasti ja kiinnitin se silikonilla jouluisen nukkiksen oveen. 

Teippasin työn kunnolla, että sen paikka pysyy oven lasin yläreunassa, ei keskellä, eikä lattialla.

Valmis työ näytti niin kivalta, että tein tälle myös parin.

Joka puolestaan odottaa tässä silikonin kuivumista. 

Kun ovet sulkeutuu, niin työ kuultaa struktuurilasin takaa ihan selkeästi.

Kolmas työ, tätä ei kai voi enää sanoa kokeiluksi, kun meni jo tehtailun puolelle, on keltainen kranssi ison nukkiksen keittiöön.

Keräsin muutaman vaalean vihreän ja kirkkaan lasin pohjalle, joiden päälle ladoin kellertäviä ja rusehtavia sävyjä.

Valmis työ on rouhea, jota korostin laittamalla sille ohuen nahkanauhan kiinnittimeksi.

Oli vaikea katsoa yksin hyvä kohta ja korkeus ikkunan takaa, kun ovi oli näköhaittana ja minulla liian lyhyt käsivarsi. 

Parin yrittämän jälkeen sain koristeen kohdilleen ja ai että miten se onkin kiva, kun laitoin valot tupaan! Lasi hehkuu. 

Pienillä ja yksinkertaisilla jutuilla saa koristettua ja kaunistettua pientäkin kotia.

Kesällä ompelin keittiön sivustavedettävään uuden patjanpäällisen. Tässä oli alun perin ihan liian leveät patjat, jotka nappasin makkarin parisänkyyn. Miäs antoi ilmastointilaiteen suodatinkankaan jämäpaloja, joka on helppoa ja notkeaa työstää. Ompelin kukallisesta kankaasta pussin, jonka pujotin "patjan" päälle. Vielä puuttuu torkkupeitto ja tyyny.

TERHI

Tapettimaalaus

 Kokeilin taas jotain ihan itselleni uutta tapaa tehdä kortti. Olen saanut ja säästänyt kivoja tapetteja, joista voin askarrella. Kaikki lähti siitä, kun sain lankalähetyksen kivassa pakkauslaatikossa, jonka kanteen oli isolla kirjoitettu firman logo. Laatikko oli ehjä, kierrätettävissä ja juurikin hyvän kokoinen antamalleni lahjalle. Töissä joudun kierrättämään kaiken pakkausmateriaalin, joten tämä on ihan joka päiväistä tekemistä. Toinen näistä neuleseteistä meni sisarelleni ja toinen ystävälle.

Leikkasin palan tapettia, jonka taustalla on kierrätetty pala pahvia. Maalasin akryylivärein rohkeita vetoja. Sävyttelin värejä, töpöttelin kukkia ja poimin kiinnostavia yksityiskohtia kuvasta. 

Etsin askartelutarvikkeistani aiheeseen sopivia kuvia ja kuvioita, jotka liimasin tai teippasin maalatun pinnan päälle. Syksyn lehdet putoilevat hiljaksiin, on lokakuu. 

TERHI

Charlotte

- Siinä langassa on jotain kimaltavaa.

- Hippuja?

- Ei, lankaa tai en minä tiedä.

- Minkä väristä se on?

- Punaista. 

- Kenenköhän valmistamaa se on?

Tyttären kanssa käydään keskustelua materiasta, hän osaa hyvin kuvailla, mutta pääsisin vielä helpommalla, kun itse hommasivat materiaalin. Vähän sama kun keväällä neuloin tirpoille solmupannat. 

Yksi halusi yhden värin, toinen ehdottomasti eri ja kolmas ei edes tiennyt tarvitsevansa pantaa. Kun itsellä on tieto, kaupan kautta ja silleen.

No nämä sukat sain tehtyä lähes vuoden viiveellä, kun langan ostin viime syksynä messuilta, mutta sain kun sainkin valmiiksi vain kaksi paria, kolmannet jäi vielä vaiheeseen, kun tyttären perhe kävi kyläilemässä.

Toden totta. Langassa on kimalletta, joka minusta ei sinällään ole yllättävää. Yllättävää on se, että tytär halusi kimalletta. Lanka on Novitan Kuura, jossa on metallinhohtosäie. Lanka on ehyt, helppo neuloa, eikä katkeile.

Pingotin valmiit neulokset blokkien päälle ja kääntelin kuvion kuvattavaksi. Ohje on SK 3/2021 Niina Laitisen sukkaohjelahja tilaajille. Olen nähnyt tämän mallin myös jossain toisessa julkaisussa. 

TERHI

Hiiret ei hypi pöydille

 Olen saanut tällaisia kauniita yksittäisiä keramiikkalaattoja askartelujani varten. Mallikappaleita laatikossa on vain yksi / kuvio ja niissä on painettu teksti, joten ei näistä ihan seinään ole neliöittäin laittaa pintaa, mutta yhden valitsen, kun maalasin saamani viinilaatikon pintoja. Suunnitelmissa on tehdä kirjastohiirille isompi koti johon mahtuu Kristiinalta saamani vintagekalusteet. 

Taas mennään ajatuksen voimalla, mittaillaan, käännetään ja väännetään, mutta aina vaan valmista tuppaa tulemaan, kun kaikki osat loksahtaa kohdilleen. Olen nyt käyttänyt lähes kaikki kalkkimaalini, enkä aio ihan heti ostaa lisää, vaan seuraavaksi tyhjennän akryylimaalituubejani. Valkoinen on hyvä pohja, jonka päälle voin tapetoida, liimata, kuvioida, maalata uutta pintaa tai antaa jäädä ihan sellaisenaan. Kuitenkin pienen kodin kalusteista, tekstiileistä ja esineistä tulee paljon värejä ja lisää sävyjä.

Hiiret valtaavat talon jossain vaiheessa, ne eivät hypi pöydille, vaan asustavat kirjastossani siivosti.

Pienellä aasinsillalla päästään viikonlopun kivaan tapahtumaan, joka on vielä tänään käynnissä.

Ihmeellinen pieni maailma-messutapahtuma Espoon Otahallissa, jossa kävin eilen. Miäs odotti ulkona autolla tai kävi välillä kävelemässä. Oletan, että minulla meni noin kaksi tuntia, en pitänyt kiirettä, vaan kiertelin ja tein harkittuja hankintoja. Olin niin tyytyväinen löytöihini, että oli heti kotiin tultuamme avattava paketit ja laitettava osa paikoilleen. Kuvasin ostokseni ja niissä näkyy myyjien tiedot.

Ilmaispöydästä

Tämän talon halusin päästä näkemää. Pekka Helynen, Huurunhovi on upeaa käsityötä, luovuutta ja taituruutta. 

Tapahtumassa on nukkekodit, pienoisrautatiet, legot, muovimallit, autoradat, pienoisautot, vanhat leikkikalut ja keräily. 100 osastoa paljon mielenkiintoista katsottavaa ja tietysti ostettavaa. 

En ollut uskoa silmiäni, kun ensimmäiseksi näin jouluosaston. Ihan parasta aloittaa tästä ajatellen omaa nukkekotiani, joka on vain ja ainoastaan jouluinen koti. Jumiuduin tähän ja tyhjensin markkinarahastostani ison loven tämän pöydän kassaan 😃

Koska olimme matkalla taas, poikkesimme Tuusulassa Koiramäen Pajutallille. Täällä kurpitsat ja syksyn sävyt valtaavat pihan. Jos menomatkalla olimme useamman sadealueen alla, niin täällä paistoi aurinko, ilma oli kuulas ja kaunis. 

Lehdet putoilivat puista, mutta vielä on paljon pudottavaa. 

Seurasimme laskeutuvien koneiden ylilentoja, joista kuvasin tämän yhden matalaa lentoa.

Kiiruhdimme vielä Iittalaan, Lasimäen Linnanrouvan lankakauppaan, josta tein vähäseltään, kröhöm, ostoksia. Pässinpää ja Toijalan Pellavapuotikin piti vilkaista. 

TERHI