perjantai 15. helmikuuta 2008

Tiedätkö tunteen?

Pääsin jo siihen vaiheeseen, että voin valita sopivia nappeja neuleeseeni.
Ei ollut kaukana sekään tunnetila, missä neuleen olisin voinut heittää syvimmän kaapin kätköihin ja antaa olla siellä ihan unholassa. Tämä neule on kiehtonut minua kauan, ja langatkin on ihan ohjeen mukaiset. Täytyy sanoa, että ohjesivujen taittovaiheessa ei neulesuunnittelijalla ole varmaan mitään sanomista. Mutta aloitappa neulomaan kuviota, missä kaaviot on eri sivulla ja ohjeistus on eri sivulla.
Etu- ja takakappaleet neulotaan samalla kertaa ja se virhe neuleessa on tietysti sen 250 s toisessa reunassa. Hmpf!
Ja kuviokaavioita on monta. Lue yksi osio tuosta ja toinen toisaalta. Ja miten se nyt menikään?
Illalla alkoi olla sellainen kireä vanne otsan päällä ja kolmannen kerran purettuani neuleesta sen viimeiset kymmeneen senttiä, ei enään kukaan puhunut minulle mitään. Ai suututtiko?
Harrastuksen pitäisi olla innostavaa ja harmitonta ajanvietettä, mutta tästä tuli minulle ikävällä tavalla taistelutanner.
Nukkumaan en mennyt, ennenkuin sain pääteltyä takakappaleen loputkin silmukat.
Yön sain nukuttua miettimättä koko neuletta, joskus nekin tulee uniin saakka. Aamulla aloitin toisen etukappaleen kaula-aukon päättelyä ja nyt olen vaiheessa, että saan aloittaa hihoja, sileää neuletta. Hermo lepää.
Nappeja katselin omista laatikoistani ja liiallinen ulkohäikäisy antoi valoa ehkä liiaksikin. Napit on kirpparilöytöjä ja laitoin ne pyykkien mukana pesuun. Josko niistä iroaisi lika pois. Valkoiset napit ovat sopivammat varmaankin tähän neuleeseen.
Taidan kuitenkin selättää tämänkin neuleen ja nyt menen päättelemään langanpätkät ja laitan työn pingoitukseen.

2 kommenttia:

Kristiina S kirjoitti...

Ihankuin lanka olis Mandarin Fiestaa?

TeSa kirjoitti...

Ei ole Mandarinin lankoja. On Muskattia, Garnstudion lankaa.