Tahdon olla maalivahti

Aamulla oli aikainen lähtö, auton suunta kohti Vierumäkeä. Oli reppua, kassia nyytiä ja pakkaa, ihan vain yhden pienen pojan viikon tarpeisiin. Pari mailaa ja iso varustekassi kaikkein tärkeimpinä.
Leirikoulu Vierumäen urheiluopistolla oli odotettu ja näin heti koulujen loputtua hyvä jatko, ettei pääse ryhti lopahtamaan loman alussa.
Sen mitä viikon lukujärjestyksestä luin, on siinä kintuissa vipellystä, että joka paikkaan ehtivät ajallaan.
Aloittavia ryhmiä oli kaksi ja poikia oli paljon.
Oheisharjoituksia on monipuolisesti, seitsenottelua, judoa, englannintunteja ja vaikka mitä...
Ja mikä parasta, yksilöllistä opetusta maalivahdeille.
Leirielämä on kivaa, kunhan sen osaa ottaa myös rennosti.
Viikon aikana ehtii tutustumaan moniin kavereihin, kaikki olivatkin ihan uusia kasvoja.
Lapsen ensimmäinen näin pitkä poissaolo kotoa tuntuu minusta haikealta. Kainaloinen on niin kaukana, poika tuskin ehtii äitiään ikävöimään.
Pitkä menomatka suorittiin vain yhdellä tauolla, mutta kotimatkalla iltapäivän helle alkoi uuvuttaa enemmän repsikkaa.
Kivoja pysähdyspaikkoja katselin jo menomatkalla. Keltainen talo oli niin mukavan kuuloinen, että sehän piti tutkia ihan paikan päällä. Sai samalla jaloitella ja kuivatella paidan selkämystä.
Ulkorakennuksessa oli myynnissä paljon kauniita pajutöitä, ne katseltiin ja samalla ihasteltiin vanhaa kievarin tunnelmaa.
Kesäinen piha oli kaunis, tunnelma leppoisa ja rauhallinen.
Pälkänetien varrella näkyy vanhan Pyhän Mikaelin kirkon rauniot. Senkin vain tyydyimme katselemaan autosta käsin.
Samalla ajollahan nämä kohteet tulivat nähdyiksi.
Pienellä vaivalla vilkkua oikealle ja pikainen käynti Marjamäen Pajutilalla. Kaikki käyntikohteet olivat vain vilkuilua, mitään ei tullut ostettua.
Päivälle tulikin 500 km ajolenkki. Tuntuu kankuissa puuduttavalta.
Kässy oli matkassa mukana, jostain syystä sekin puudutti. Hikisin käsin ei työ luonannut mitenkään.

Lempeitä tuulia

Oikein mukavaa ja turvallista kesälomaa kaikille koulunsa päättäville, myös opettajille.
Monissa kouluissa soi tänään iki - ihana suvivirsi, me kävimme kuuntelemassa sen jo keskiviikko iltana. Lapset kajauttivat laulun soimaan palkeet puhkuen.
Se olikin sitten 14. peräkkäinen kevätjuhlamme ala - asteella.
Oma " suvivirteni" soi viikolla, keskiviikko oli viimeinen työsopimuksen mukainen päivä. Saman työnantajan palveluksessa tuli täyteen yli 10 vuotta. Haikeutta ilmassa.
Koska irtisanomiset annettiin lomautusten aikana, en päässyt koskaan hyvästelemään omia työkavereitani, koskaan en pitänyt läksiäiskahvituksia. Ainoastaan nimi paperiin ja sanat, se oli sitten siinä.
Näin paljon työnantajan edustaja sanoi, kun jätin avaimeni pöydälle. Ei kiitosta, ei käden puristusta.
Katkerako? Kokeilkaa itse.
Minä päätin muistaa itse itseäni ja ostin kauniin Siperian lehtikuusen pihallemme muistuttamaan näistä palvelusvuosistani.
Pidin työpaikastani, siitä vauhdista. Työkavereista ja vuorotyön suomasta vapaudesta. Paljon hauskoja muistoja kulkee mukanani, tosin myös kipua.

Aurinko hellii tänään lomansa aloittaneita. Onnea kaikille valmistuneille!

Pisaroita

Jäiköhän sateiset päivät jo taakse?
Eilen vihmoi tuuli ja vettä paiskoi maahan oikein reilusti. Pihatyöt jäivät ihan vain kasvihuoneen oven avaamiseen.
Pirtillä vietetyt päivät tuotti tulosta. Irrallaan pyörineet valokuvat on liimailtu albumeihin. Kummitytön omaa albumia askartelin yhtenä iltana pitkälle alkuyöhön.
Sain lopultakin työpöytäni pinnan näkyviin, olen siis tyytyväinen.
Aloitin kolmannen verhon virkkaamisen. Se valmistuu sitten joskus.
Samalla kun tein työpöydälleni järjestystä, keräilin harrastekirjahyllystäni nämä ajankohtaan sopivat kirjat sadepäivänlukemistoon. Helposti luettavaksi otettavat tuosta pikkutuolista.

Ruutuverho, kaksi kolmesta

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Vai, ratiriti ralla, tuli talvihalla?
Ei ilmojen puolesta, vaan tämän verhokappani.
Laittaako jouluksi virkatut verhot kesäksi pirtin ikkunaan, vai vasta jouluksi suunnitelmallisesti keittiöön?
Siinäpä pulma.
Aamulla virkkasin loppuun toisen kapan, ensimmäinen valmistui tammikuussa.
Aina vaan tuon mallin tekeminen tuntui yhtä mukavalta, lanka on ihanaa käsitellä vaikkakin siinä on tuo ohut kultainen säie mukana.
Heti viimeisen langan pujottelun jälkeen kappa höyryraudan alle ja sovittamaan verhoa ikkunaan. Kahdella kapalla saan tämän ikkunanedustan täytettyä. Näissä kuvissa on molemmat verhot ripustettuna ikkunaan.
Verhon tiedot ovat ihan samat kuin aiemmankin. Lanka on Lidln Virkkuu King, Brilliant.
1. 5 mm virkkauskoukku.
Ohje löytyy Anna Filethäkeln -lehdestä E 913, 2006.

Verholla on pituutta 2 m ja korkeutta 65 / 78 cm.
Yksi tällainen on vielä tarkoituksenani virkata, saan silloin kaikki keittiön ikkunat samanlaiseen kuosiin koristeltua.

Ruukuittain tulppaaneja

Kukkia sinulle ja kiitos kaikille kommenteistanne.
Aidanne saikin paljon huomiota osakseen, olen työstämme kyllä pikkasen ylpeäkin.

Syksyllä ruukkuihin istutetut tulppaanit ovat kellarissa vietetyn talven jälkeen vihertyneet kauniisti ja kukinnot ovat upeita.
Talven aikana kukkasipulit "kastellaan" lumipalloilla muutaman kerran. Muutoin kasvit saavat olla ihan rauhassa. Nämä ruukut nostettiin päivänvaloon muutama viikko sitten. Kukintojahan voi jouduttaa siirtämällä ruukut joko kasvihuoneeseen tai sisälle. Meillä ne saavat olla kuistilla.
Ruukkuistutuksilla voi koristaa keväistä pihaa, jos kesäkukat eivät vielä tunnu tarkenevan keväisessä säässä.
Omat kesäkukkani pääsevät pihalle vasta näiden kukintojen lakastumisen jälkeen, mutta näistähän riittää iloa vielä pitkäksi aikaa. Kahdessa ruukussa kukinnot ovat vasta nupuillaan.
Kesällä siirrän lakastuneet kukinnot maahan, kukkivat sieltä ensi keväänä, jos jaksavat.


Olen saanut tunnustuksen. Näitä on aina kiva ottaa vastaan, kiitos sinulle Rantapuikko.

Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa
ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
Ei muuta kuin olkaa hyvä ja ilon tuottamisen iloa!

Annan tämän jatkua kahdelle Lontoon matkan tehneelle naiselle. Heidän matkakertomustaan on kiva seurata.

Ole hyvä Malli45 ja Heleena.

Kattotiiliä

Yritin hiukan livistää pihatöistä tänään, mutta ei se vesisade sitten tullutkaan jäädäkseen. Virkkuukoukku houkuttelee huomattavasti enemmän.
Meillä näitä pihatöitä tehdään paljolti minun näkemysteni mukaan, saan idean ja toteuttamiskelpoiset jutut toteutetaan, jos vain mahdollista.
Tämä aidanne on yksi niistä parhaista. Etupihan rinne oli kauhean vaikea hoitaa, jyrkkä mäki ajettavaksi ruohonleikkurilla. Ainainen riesa myyränkoloista, niitä on meillä kivikkomäessä ollut aina. Nurmikko epätasainen ja huono kasvualusta ei ollut mikään ilo silmälle.
Jossain yhteydessä olen taas avannut suuni, kun sain puhuttua meille ison kasan siistejä ja ehjiä kattotiiliä pois haettavaksi. Valkoiset tiilet on purettu jo lopetetun Mouhijärven Osuusmeijerin katosta vuosia sitten, katon uusimisen yhteydessä. Tuonne samaan meijeriin meidänkin tuottama maito aikanaan kuljetettiin.
Näitä tiiliä oli ehditty varastoida jo hyvän aikaa siellä maatilan pihalla, vatukko oli kasvanut pitkää oksaa lavapohjien alta. Ja ehdittiin näitä meilläkin varastoida monta vuotta ennen aidanteen rakentamista.
Minulla on ollut visio sellaisesta englantilaisesta kiviaidasta, vaatimaton, mutta tarpeellinen omalla paikallaan. Ja kun halvalla pitää aina tehdä, niin mitään näistä ei sitten ole maksettukkaan.
Lähinaapuri toi osan omia punaisia kattotiiliään pois kuleksimasta, kun valkoiset olivat loppumaisillaan.
Tätä tehtiin yhdessä miähen kanssa muutama kesä sitten. Pohjatöitä ei paljon kaiveltu, savea hiukan kaivettiin lapiolla ja päälle kärrättiin hiekkaa. Minä ladoin tiiltä toisen viereen ja miäs kärräs niitä lisää.
Välikerrokseen laitettiin hiukan kuivalaastia, kastelukannulla vettä päälle ja seuraavat tiilet pienellä kaadolla ladottiin päälle.
Aidanne ei todellakaan edennyt huimaa päivävauhtia, tiilen korkeus ei ole kummoinenkaan, mutta meillä oli koko 2006 kesä aikaa varattuna tälle projektille.
Aidanteen taakse kärrättiin välillä hiekkaa pönkäksi. Työmaa oli kuuma ja taisi siinä tunteetkin kuumeta puolin ja toisin, kun toinen välillä lähti muihin hommiin ;)
Sitten tuli nämä ystävälliset pällistelijät seisomaan työmaan viereen ja arvioivat ääneen koko hankkeemme onnistumista. Ei tule seuraavaa kevättä näkemään tuollainen rakennelma, kaatuu koko tiilikasa.
Työmme jäi näiden puheiden takia viimeistelyä vaille valmiiksi, maanajo ajoitettiin vasta seuraavalle keväälle.
Sanoinkin, että haen lentolipun etelään, jos aita siitä kaatuu talven aikana. Roskaa olisi paljon ympäri mäkeä. Mutta eipä tuo kaatunut mihinkään! Mitään ei ole mennyt rikki, paitsi ne pääleastutut. Aidanne on niin suora, kun sen tuollaiseen mäkeen saimme tehtyä.
Pituutta sillä on n. 27 metriä ja korkeutta 20 cm reiluun metriin.
Ensimmäiset istutuksemme, vanhat vuorimännyt saivat jäädä paikoilleen. Yksi näistä jäi aidanteemme reunaan, mutta se jätettiin siihen ja mänty korostettiin kauniilla pyöreillä kivillä.
Aidanteella kukkii kevään ajan narsissit ja vuorenkilvet. Koko kesän pieni särkynyt sydän ja suikeroalpi. Vaihetelevalla menestyksellä olen saanut siihen muutamia perennoja kasvuun, mutta kuiva maa ei sovi monellekkaan kasvualustaksi.
Aidanteen edessä kukkivat piakkoin norjanangervot ja syreenit. Myöhemmin kesällä pensashanhikit.
Kun piha tasaantui aidanteen avulla, on sitä ilo hoitaa ja se on kaunis silmälle.
Ehkä hiukan erilainen, mutta sopii kivasti paikalleen. Tiilenpäät olivat jo hiukan sammaloituneet ja sen kasvua pyrittiin varomaan, että se käsittelyssämme pysyisi paikallaan. Kasvu on vain lisääntynyt, vaikka onhan se hidasta.

Rauhoittava ääni - vesi

Vesi virtaa jälleen. Vesipumpun virittäminen altaalle ei innostanut yhtään, ennen kuin sain kaveria itselleni kääntämään ja vääntämään kiviä uuteen järjestykseen. Kaivuria siinä olisi tarvittu, sen verran järkälemäisiä nuo viritykset tuolla etupihalla ovat.
Halpaa lapsityövoimaa ( tai kallistahan tuo lasten kavattaminen aikuiseksi on ) hyödynnettiin vanhemman pojan käydessä kotona. Miäsvoimat jylläs, että äire sai sen mitä halus.
Sillä aikaa kun allas täyttyi, ehdin kantamaan vaikka mitä kivoja juttuja paikalle.
Vanhat saunanrappuset saavat täyttää yhden kivenkulman, kun vuorenkilvet kuolivat myyrien talvitouhuissa.
Yksi vaivanen kukkanen on jaksanut nousta kukkimaan niiden räytyneiden lehtien väleistä, mitä kasvista jäi jäljelle.
Vuorenkilven lehdet ovat olleet valtavia ja toivon, että edes osa juurakosta elpyy ennalleen.
Tänään sain siskoni pihasta mukaani isoja maitotonkkia viisi kappaletta, pieniä kaksi ja paljon muuta kivaa. Sen muuta kivaa olen jo ripotellut ympäri taloa ja osa on kerättynä tälle vesialueelle.
Omat vanhat tonkat mukaan laskien niitä on yhteensä 11.
Katselen ympärilleni ja siirtelen esineitä toisaalle, katselen taas hetken ja kannan ne takaisin. Kyllä tekevälle puuhaa riittää.
Ja sitä on kyllä puuhattu koko viikko. Miähen pakkolomaviikko on taas lusittu ja yhdessä on myllätty ja möyritty kukkamaalta toiselle. Miäs kehuu olevansa kaivurini, jatkuavasti on lapio työllistettynä.
Joo, puskaa ja pensasta on siirtynyt, pieniä puita ja vähän isompiakin on vaihtanut kasvupaikkaa. On kärrätty multaa ja kompostia, haettu uusia taimia ja taas menty peräkanaa paikasta toiseen.
Vieläkin on kolme isoa kukkapenkkiä odottamassa tekijää, mutta kuusi on jo valmiina hyvään kasvuun.
Päivästä osa aikaa menee aina kasvihuoneellakin, siellä alkaa pöydät ja amppelitangot täyttymään. Vielä en ole siirrellyt kukka - astioita pihalle, en ehdi kuljettaa näitä kylmänarkoja kasveja päivittäin ulos ja sisälle.
Ensin laitetaan piha, sitten muut kukat.

Kaikki kauniit rikkaruohot

Joka puolella pihaa kukkivat narsissit, isoina ryppäinä. Kauniita erivärisiä kukintoja.
Otan päivän työkseni aina jonkin kukkapenkin kokonaisvaltaisen hoidon, ja teen sen loppuun ennen seuraavan aloittamista. Yhden penkin hoitamiseen saan kyllä uppoamaan enemmänkin kuin päivän, mutta nyt minulla oli miäs apuna.
Jo viime kesänä tämä etupihan hevosenkenkä, lipputangon ympärys, huusi apua. Kukkapenkki oli täynnä humalaa, sekaan ei yksinkertaisesti mahtunut kättään lykkäämään ja tulos on tässä.
Maa täynnä kaikkea ylimääräistä kasvustoa.
Ensinnä typistettiin humalan voimakkaasti levinnyt juurakko lyhyemmäksi ja osa hyvästä juurakosta siirrettiin toisaalle kasvamaan.
Loppu kasvista saa jatkaa kasvuaan valvotusti sille rakennetulle kehikolle.
Koska kukkapenkki on pihan näyttävimmällä paikalla, katsottuna mistä tahansa suunnasta, olisi siinä suotavaa olla kukkivaa silmäniloa koko kasvukauden ajan.
Tähän olen pyrkinyt, mutta nyt meni hermo ja siinä romahduksen loppuvaiheessa olin kaivanut maasta ylös kaikki monivuotiset perennat. Muuta ei jätetty, kuin unikot, vuohenjuuri, jokunen lilja ja ne mitä ei käsiin jäänyt kiinni.
Rikkaruohojen porskuttelulle annettiin kyytiä kotturikaupalla.
Narsissit kukkivat ympäri penkin ja osa niistä täytyy jakaa kukkimisen jälkeen. Nyt ne näyttävät tuolla kuin selkäänsä saaneilta, jouduttiin hiukan kovakouraisesti käsittelemään osan juuristoa.
Koska penkissä ei ole monivuotista kasvustoa koko kesän kukinnoiksi, tyhjennettiin ensinnä kukkien siemenpusseja aukkokohtiin.
Sartsan blogista voittamani kukansiemenet pääsivät tähän, sekä kummitädiltäni tuliaisiksi saadut siemenet ja omat ostamani.
Jos kaikki kukat kukkivat, kasvaa tässä tänä kesänä perhoskukkaa, kuitu- ja punapellavaa, myskimalvaa ja silkkikukkaa. Kaikilla on hiukan eriaikainen kukinta - aika.
Kasihuoneeltani on vielä tulossa lisäkukintoa.
Puuh! Sanoisin. Nyt näyttää hyvältä ja olen taas hetken tyytyväinen. Tai olin kyllä illalla jo työtä tehdessänikin, kun tästä ohitse pyöräilevä kylänmies puuskutti ylämäkeen ja huikkasi pihan näyttävän taas niin kauniilta. Ihana mies!
Kiitos, kiitos.
Sitä tarkkailee pihan joka soppea ja nurkkaa, mutta millään ei saa ihan kaikkea heti kuntoon. Ja käsipelillä tuntuu osa töistä niin raskailta tehdä, että tarvin siihen miähen kaverikseni. Osa juurakoista on niin syvällä maan uumenissa, että kahdenkin repiminen tuntuu vaativan voimia. Maanajosta puhumattakaan.
Onneksi nuorimmainen on saatu ajamaan nurmikko, tosin päältäajettavan koneen kanssa hän ei mene lähellekkään kukkapenkkejä. Pitää tuo eilen siistitty alue itse lykkiä käsikoneella tänään.

Minua on jälleen muistettu. Kaunis kiitos Päiville.

Tässä blogimaailmassa on paljon ihania blogiystäviä joiden blogeja luen säännöllisesti ja jätän joskus käynnistäni jäljen.
Teille kaikille haluan tämän ojentaa.

Käsityöt etenee hiljaksiin vuorokauden viimeisinä tunteina. Pihatöiden kuivattamat kädet on ihana upottaa lankoihin ja pistää talteen muutama silmukka.

Kasvihuone kasvihuoneella

Seuraavaa vesisadetta odottellessa pääsin minäkin vauhtiin pihatöissäni. Ja nyt sitten pitäsisi lentää yhtä aikaa moneen paikkaan. On ajatusta ja uutta ideaa. On rikkaruohoa ja tyhjää kohtaa.
Olen muuten toisenkin kerran seissyt kukkapenkkini vieressä, tuijottanut tyhjää maata ja miettinyt mitä siinä pitäisi kasvaa.
Hokenut ihan kyllästymiseen saakka, miksi täällä(kään) ei kasva vielä mitään.
Olenko malttamaton? Taidan olla. Rikkaruohot valtaavat tyhjän penkin tosi nopeasti, mutta paljon ei arvaa mennä lapionsa kanssa multaa penkomaan, kun osa kasveista vielä uinuu.
Kuunliljoja lähinnä odottelen näkysälle.
Mutta kasvihuoneella on taas tapahtunut. Johan se ehti muutaman vuoden olla ihan entisellään, mitä nyt viime kesänä intouduttiin ottamaan koko iso tila käyttöön ja järkeistettiin tavaramäärä.
Olen istunut puutarhan tuolilla ja katsellut kasvihuoneen ovesta sisälle. Istunut ja miettinyt.
Ihastellen olen katsellut kauniita kuvia kasvihuoneista, joissa on kauniit tuolit ja pöytä, koristeet ja muut lisukkeet siinä ympärillä. Minäkin tahtoisin tuollaisen.
Miettinyt miten sen tuohon taikoisin ja herännyt haaveunista. Pah! Miten minä siellä kasvihuoneella mitään ehtisin istumaan? Onhan meillä kaunis huvimaja, en tarvitse kasvihuoneromantiikkaa.

Siitä se sitten taas lähti. Hetken nojailtiin miähen kanssa suunnittelemassa kasvihuoneen ovella ja raahattiin ensin vesiastiana ollut kylpyamme pihalle. Sen uusi sijoituspaikka on kasvihuoneen vieressä olevan ulkorakennuksen ränninalunen.
Ammeen päälle laitettiin siihen rakennettu puuritilä, pysyy pikkulapset ja muut nilviäiset poissa. Sadevesi on egologisempaa kasteluvettä, tietää tyttäreni.

Koska huoneessa on lattiapinta - alaa paljon, sitä pitää hyödyntää kunnolla. Taas on tehotalous mielessä.
Yksi taimikehä tyhjennettiin mullasta ja maanpinta tasoitettiin. Rankin osuus alkoi, kun kotturikaupalla työnnettiin vanhoja navetan piipuntiiliä peittämään hiekkapohjaa.
Ah, kuinka ihanalta tuolla näyttääkään.
Jossain makaa nyt sähkölinjat maassa, kun yksi neljän metrin mittainen tolppa pätkittiin taimipöydän jaloiksi. Piti saada jotain tosi kestävää, mikä ei huoju kun siihen nojaa ja lastaa pöydän täyteen purkkeja.
Pöydän alle saan kerättyä muoviämpärit, ne on aina valmiina innokkaille käsipareille.
Kukkaruukut, joita nyt vain sattuu minulla olemaan, ööh - paljon.

Puukot on teroitettuna ja heinäsirkat odottavat tomaatintaimien kasvua. Pääsevät tukemaan runkovarsia.

Olen ostanut yhden Mårbackan pelargonian aikaisin keväällä. Eihän tuo mokoma kukkinut kuin hetken ja sitä hetkeä minä päätin sitten hyödyntää. Otin useamman pistokkaan ja laitoin taimenalut suoraan multapurkkiin ja muovipussiin hikoilemaan, siis juurtumaan. Näin sain viisi uutta tainta, ensimmäisissä alkaa nuput jo näkymään.

Lasin heijasteet

Onko teille koskaan käynyt niin, että sinut kutsutaan kylään ja joudutkin siellä töihin?
Meillä käy niin usein, mutta niin käy kyllä äidillänikin. Muutaman kerran kyläreissut ovat olleet niin työntäyteisiä, että hyvä kun on ehtinyt tai saanut käydä vessassa ja syömässä.
Tosin, ne työkeikat ovat sitten olleet ihan mieluisiakin, käsitöitä. Mutta silti.
Viikolla käydessäni äitini luona sain työt mukaan kotiini.
Lasikippojen tuunaukseen tarvittava hiomakoneeni sai töitä, kun kolme lasimaljaa tehtiin kuvuiksi.
Arveluttaa aina tuo reiän teon onnistuminen, herkkä materiaali saattaa hajota käsiin. Vanhoissa astioissa on vuosien varrella kolhuja ja pieniä halkeamia, joita ei tarkalla silmälläkään aina näe.
Tällä kertaa kahdessa lasikipossa olikin tekemistä, paksu lasi oli haasteellista ja mikä meteli. Kuulosuojaimille oli käyttöä.
Aiemmista lasikuvuista löytyy tietoa tuosta sivupalkin lasikatergoriasta.
Tämän korkean lasikuvun kyljessä on Arabian tarra vielä tallella. Muistaakseni äitini sanoi tämän olleen oman äitinsä peruja. Tuon kuvun sisään saa tehtyä kauniita asetelmia.
Nupiksi kävin valitsemassa Indiskan valkoisen ruusun.

Matalammista kuvuista ensimmäinen, ranskalainen kaunotar, on kaunis pinnaltaan.
Kaapeista löytyneistä käyttämättömistä astioista tulee pienellä tuunauksella mielenkiintoisia uusia käyttöesineitä.

Tällä astialla on myös jo ikää. Muistaisin tämän olevan Iittalan lasin vanhempaa tuotantoa.
Äitini sai kakkoslaadun lasiastioita aikanaan naapuriltamme, joka työskenteli tuolla tehtaalla.
Pohjassa oleva kukkakuvio tuleekin näin päin katsellessa kauniisti näkösälle.
Näihin pienempiin astioihin ostin nupit Kantriinasta.