sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Tahdon olla maalivahti

Aamulla oli aikainen lähtö, auton suunta kohti Vierumäkeä. Oli reppua, kassia nyytiä ja pakkaa, ihan vain yhden pienen pojan viikon tarpeisiin. Pari mailaa ja iso varustekassi kaikkein tärkeimpinä.
Leirikoulu Vierumäen urheiluopistolla oli odotettu ja näin heti koulujen loputtua hyvä jatko, ettei pääse ryhti lopahtamaan loman alussa.
Sen mitä viikon lukujärjestyksestä luin, on siinä kintuissa vipellystä, että joka paikkaan ehtivät ajallaan.
Aloittavia ryhmiä oli kaksi ja poikia oli paljon.
Oheisharjoituksia on monipuolisesti, seitsenottelua, judoa, englannintunteja ja vaikka mitä...
Ja mikä parasta, yksilöllistä opetusta maalivahdeille.

Leirielämä on kivaa, kunhan sen osaa ottaa myös rennosti.
Viikon aikana ehtii tutustumaan moniin kavereihin, kaikki olivatkin ihan uusia kasvoja.
Lapsen ensimmäinen näin pitkä poissaolo kotoa tuntuu minusta haikealta. Kainaloinen on niin kaukana, poika tuskin ehtii äitiään ikävöimään.
Pitkä menomatka suorittiin vain yhdellä tauolla, mutta kotimatkalla iltapäivän helle alkoi uuvuttaa enemmän repsikkaa.
Kivoja pysähdyspaikkoja katselin jo menomatkalla. Keltainen talo oli niin mukavan kuuloinen, että sehän piti tutkia ihan paikan päällä. Sai samalla jaloitella ja kuivatella paidan selkämystä.
Ulkorakennuksessa oli myynnissä paljon kauniita pajutöitä, ne katseltiin ja samalla ihasteltiin vanhaa kievarin tunnelmaa.
Kesäinen piha oli kaunis, tunnelma leppoisa ja rauhallinen.
Pälkänetien varrella näkyy vanhan Pyhän Mikaelin kirkon rauniot. Senkin vain tyydyimme katselemaan autosta käsin.
Samalla ajollahan nämä kohteet tulivat nähdyiksi.
Pienellä vaivalla vilkkua oikealle ja pikainen käynti Marjamäen Pajutilalla. Kaikki käyntikohteet olivat vain vilkuilua, mitään ei tullut ostettua.
Päivälle tulikin 500 km ajolenkki. Tuntuu kankuissa puuduttavalta.
Kässy oli matkassa mukana, jostain syystä sekin puudutti. Hikisin käsin ei työ luonannut mitenkään.

7 kommenttia:

seijap kirjoitti...

Meillä lapset ovat leirillä Ryttylässä. Välimatka ei ole pitkä, mutta kaksi yötä on yhtä pitkä aika, ovat lapset sitten kuinka lähellä tai kaukana tahansa.

Kotona nyt sitten isännän kanssa illat paimennamme lampaita jotka tänään tulivat meille kesäksi.

Elsa kirjoitti...

Ei sitä aina tarvitse ostella, kiva on käydä katselemassa ja saamassa ideoita ja inspiraatioita!

Onpa lapsella tavaraa...

intsu kirjoitti...

No siellä sun vauvasi nyt on kaukana kotoa! Mutta kyllä hän hyvin reippaana poikana siellä menestyy! kauniita paikkoja sitä on niin paljon täällä Suomessakin ja varsinkin näin kesällä. Jaa,jaa Marjamäen pajutila,ettei se vaan olis ollut se Koiramäki....:D

pirle kirjoitti...

Tosi on, että työstä käy helteessä matkaaminen. Hyvä, että teidän autossa toimii vilkku mukaviin taukopaikkoihin - meillä se on usein jumissa (kuskin menohalu vaikuttaa)...
Hyvää tekee varmaan kaikille opetella juniorin poissaoloa :)

Matleena kirjoitti...

Kuulostipa pojan viikko-ohjelma siltä, että taitaa ikävä ehtiä vaivaamaan vain äitiä! ;) Helteessä on kyllä uuvuttavaa matkustaa, joten mukavat taukopaikat on tarpeen.

Amalian Aarteet kirjoitti...

Kiva että olit jättänyt kommentin vierailustasi. Viivähdin sivuillasi pitkän tovin, täällä on vaikka mitä IHANAA. mm. Ne virkatut verhot aiheutti hyperventilaatiokohtauksen. Sissus ku oli upeat <3 Täytyy tulla paremmalla ajalla takaisin.
Niinhän se yleensä menee että äidit ikävöi, ei sille mitään mitään mahda. Tosi kivoja levähdyskohteita bongasit.

TeSa kirjoitti...

Taitaapi pojallakin olla koti - ikävä, illasta se alkaa.
Puhelin pirahtaa hyvät yöt.
Pojan kaikki kamppeet eivät mahtuneet samaan kuvaan, autoon nippa nappa.
Marjamäki....tai mikäsenyt oli, on Marjamäki ;)
Kiitos teille kaikille mukavista kommenteistanne.