On the road

Kyllä, heinäkuu on kesäkuukausista paras!
Miäs sai yhden vuosirenkaan lisää maanantaina, onnea hälle.
Päivänsankari ilmoittaa aina juhlimisen olevan tarpeetonta, mutta kakkukahvit sentään tarjoaa kaikille poikkeaville.

Nyt sitten piha kukoistaa ja kukkaset kasvavat kilpaa toistensa kanssa.
Tolpan päällä on siemenestä kasvattamani iso kerrattu petunia.
Tämä kesä on ollut minulle sikäli harvinainen, etten tahdo ehtiä tekemään mitään uutta pihamaalla. Kiertelen ja katselen vanhoja istutuksia.

Pikkaisen on aivonystyröissä tapahtunut liikehdintää ja olen saanut jatkettua puutarhan kukkamaan laajennusta. Mukavampi on tehdä laajennus, kuin tehdä monta pientä plänttiä rohonleikkaajan kiusaksi.
Isossa kukkamaassa ei näy niin selkeästi jonkin kukinnon loppuminen, mutta yhden kasvin maassa, se on todella tylsää katsottavaa.
Anteeksi nyt vain kaikille.
Jostain aina törröttää saviheinä tai voikukan lehdykkä. Mutta niiden perässä en viitsi paljon poukkoilla. Keskityn olennaiseen, ihailuun ja kivien siirtelyyn.

Kivissä on jotain kaunista ja kiehtovaa. Niillä saa kivoja pintoja rakennettua ja mukavaa vaihtelua ihan kukkamaan läheisyyteen.
Tämä polun rakentamiseen syntyi ajatus, kuka viitsii kiertää uuden kukkamaan niemenkärjen, kun keskeltäkin voi kävellä.
Miähen tekemät raparperilaatat silmäilin noin mitoilla sopivan vanhan kukkamaan päätyyn. Sitten vain mittailemaan taimien paikkaa ja ilmoitin uuden kukkamaan mitat kaivajalle.

Vähänkö oli tylsän näköinen multakasa!
Siihen piti saada jokin juju ja sitä jujua lähdettiin etsimään. Kontattiin ison suulin alunen, minä toivossa löytää vielä muutama vanha betoninen ojarumpu. Eipä löytynyt, ei.
Jostain taas pieni älynvälähdys ja nyt on tolppaa pystyssä kukkaamaalla.
Eikä mitä tahansa tolppia, vaan sähkötolppia. Neljä.
Ei ne ihan kerrasta paikoilleen sopineet, pakko oli siirrellä ja mittailla.
Tolpista osa on polun varrella, mutta nämä ei ole sitten mitään koirien aamupissitolppia!
Palokunnan on kyllä helppo ottaa kissa tolpan päältä pois, pituuttaa pisimällä on noin kaksi metriä.
Itseänikin kyllä hiukan arvellutti näiden sijoittelu ja hain teolleni vahvistusta lapsiltani. Kukaan ei sano enään mitään suunnitelmilleni. Ne on jo niin tottuneita äitensä touhuiluun.
Voihan sitä kukkamaan täyttää kukin, minä isoin tolpin.
Kunhan täydennän istutuksia, kuvailen kokonaisuutta lähemmin.

Päivä kului töissä hauskaa tilannetta odottaen. Heti aamusta Tampereen radion toimittaja Mauri Tikkamäki ilmoitti tulevansa tekemään sulatelasityön. Työnantajani, Finnus Taidelasin omistaja Hellevi Räikkönen opasti Maurin lasityön saloihin.
Pienen hetken puuhasteltuaan, Mauri Tikkamäki oli tehnyt kaksi kaunista kaulariipusta, toisen tyttärelleen ja toisen vaimolleen.
Työpajahetki tallentui nauhurille, samoin hetken kertomus omasta työstäni lasiliikkeen työtiloissa. Me odotimme iltapäivän lopputunteina lähetyksen alkua. Se oli mukava hetki.
Tervetuloa sulatelasipajalle heinäkuussa!