Kiinteitä silmukoita

Viimeistelemiseen saa menemään aikaa, ihan mahdottoman kauan. Jopa kaksi kuukautta ja todellisuudessa vain kaksi tuntia.
Kun sen inspiraation jostain löytää, se ei välttämättä tule käsityölehdistä. Nyt se tuli uudesta ihanasta the Jeanne d' Are Living Magazine - lehdestä.
Viime viikolla lehden ilmestyttyä kauppoihin, olin heti ostamassa omani pois.
Lehdessä oli esitelty kaunis rasia, jossa oli käytetty koristenauhaa, samaa jota liimailen lampunvarjostimiin.
Kerään aina loput pätkät talteen, hyvä jemmani ei pettänyt tälläkään kertaa.
Virkkasin nämä pussukat ajatuksella laittaa yöpöydältäni kaikki rasvatuubit ja pillerini järjestykseen.

Otin tämän illan työkseni tehdä pussit lopultakin valmiiksi, ihan vain lisäämällä vanhaa kellastunutta pitsiä ja koristenauhaa.
Mutta lopputulos olisi ollut tylsä.
Valkoinen kaipasi jotain sisuksiinsa.
Pikkukukallinen kangas sopi hyvin tarpeisiini.
Mutta kangas on ohutta. Väliin piti saada vanua, ohutta vanua.
Pikkaisen mittailua ja kikkailua, kaikki asettui paikoilleen.

Olin jo aikeissa valokuvata tuotoksen, mutta ei se ollutkaan vielä valmis.
Korulipastosta löytyi käytetty kaulakoru, jonka ompelin kiinni pussin kylkeen.
Valkoinen helminauha on metritavaraa vuosien takaa.
Pienet koristeet ovat syksyn ostoja sisustuskaupoista.
Nyt sain kauniit säilytyspussit pöydälleni. Sovittelin pussit ja pillerit paikoilleen. Nyt on hyvä.