Entiset siniset

Osa joulukukista on vielä voimissaan, mutten voi välttää kiusausta poiketa katsomaan kukkivien valtaisaa tarjontaa, kun työmatkallani on iso kukkatarha.
Vielä ei voinut tehdä tarkastelua uusien siementen tarjonnasta, mutta kohta, ihan pian pääsee upottamaan kätensä taas tuoreeseen multaan.
Jotain pientä ja sievää kukkivaa jää aina ostoskoriini, tämä kestää kauan. Tulppaanikimppuja halamoin, mutta kukat nuukahtavat nopeasti, kun uunia lämmitetään lähes joka päivä.
Valkoinen kukinto, hiukan taittaa vihreään, sopii hyvin melko tuoreeseen kirpparilöytööni.

Kävin muutaman kerran katsomassa astiaa kirpparilla ja kun se ei kelvannut kenellekkään muulle, oli minun se ostettava itselleni.
Minulla on kotimatkallani, hyvällä ajonopeudella, aikaa noin 15 min. kierrellä katsomassa pöytien tarjontaa. Siinä silmä harjaantuu ja nopeat syövät hitaat.Tässä muutoin niin valkoisessa astiassa on kahvoina leijonan pää. Kiva pilkkumi moneen käyttöön.
Viime viikon perjantaina tein kierrokseni hitaasti ja löysin jotain, mitä olin etsinyt kauan.













Tyhjät kehykset. Niin tyhjät, ettei näissä ollut lasia, eikä taustalevyäkään. Lasin ostin töistä ja miäs toi omasta työpaikastaan taustalevyn.
Aiemmin olin löytänyt ihan samanlaisen, hiukan pienemmän kehyksen. Se oli samaten ilman lasia ja taustalevyä.














Näihin kehyksiin laitoin paperin, jonka haluan säästää ja laittaa näkösälle luhtiin, miestenhuoneen seinälle.
Vaarin, eli appeni, kätköistä löytyi tiukasti talteen taivuteltu A4.
Mahtoiko muorikaan tästä lapusta tietää, kun vaari oli sitä säilönyt traktorisuulissa, työkalukaapissaan.
On sitä ennenkin tarvittu miehistä pönkittämistä.