keskiviikko 17. helmikuuta 2010
100 m
Keuluri, sellaiseksi se kauluri aikanaan vääntyi lastemme suussa.
Pienen pieniksi ovat nämä neulomukseni menneet, mutta tulee ainakin nopeasti valmiiksi.
Äitini on joskus tehnyt ostoksia Mervillassa, itselleen, mutta langat tulivat kuitenkin minun käyttööni.
Sehän kyllä passaa minulle. Olen ehtinyt tämänkin langan joskus päivittämään, mutta en millään ole keksinyt mitä tehdä 100 metrillä.
Lanka on paksuhkoa ja siinä on silkkiä / puuvillaa / tekokuitua. Mukavan tuntuista pitää.
Neuloin reunaan pienen pitsin ja hartian päälle tulevan osuuden sileänä.
Keuluri kiinnityy kolmella napilla tai sitä voi pitää tahtoessaan auki.
Tällaista pientä lämmikettä olen koko talven kaivannut jäähallin katsomossa, isoja huivejahan minulla on, mutta ne pudotan monasti jalkojeni lämmikkeeksi.
Tänä iltana aloitetaan jännittämään ja kannustamaan Suomen kiekkoleijonien pelejä.
Eikö vaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuommoinen minunkin pitäisi itselleni neuloa. Tänäänkin mennessäni hiihtämään, kaipasin kauluria. On semmonen akryylinen, kirkkaanpunainen 70-luvulta, jossain hukassa. Ei mukava, kun en ole moneen vuoteen pitänyt.
Nätti, näppärä keuluri-kauluru!
Nätti keuluri! :)
Tosi mainio, samaan aikaan näppärä ja kaunis. Ihana tuo keuluri-nimitys. Pitääkin varoa, nuo tapaavat tarttua usein omaan sanavarastoon nuo hauskimmat.
Hieno keuluri. lämmikettä siellä jäähallissa tarvitaankin. Onneksi nää Suomen pelit saa katsella palelematta ;)
Kiva kauluri. ja ihqun värinen.
Kiitos.
Koti -illan peleissä pelivauhti on hurja, keulurille ei ole käyttöä.
Lähetä kommentti