tiistai 23. helmikuuta 2010
Hiirenkorvilla
Vapaapäivä, sana ei ole hallussa.Vapaat eivät tuo sitä rentoutumisen ja palautumisen tunnetta, mitä siltä odotan.
Liian paljon pahaa mieltä, odotan jo kesälomaa.
Pirtin lämmössä kirsikan- ja koivunoksat tuovat kevään tunnun, höyhenet lupailevat pääsiäisen.
Ihana vanha vaalean vihreä pullo on löytö kirpparilta, samoin pienet pikarit.
Vaaleanpunaisen hentoinen sävy on lempeä.
Kaikkeen on vain totuttava, mutta onko kaikki asiat pakko hyväksyä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Voi sinua, veitkö sanat suustani vai ollaanko me vaan jossain määrin samassa tilanteessa?!
Lämpöinen voimahalaus sinulle <3
Ihanat kuvat, niin keväiset vaikka tuntuu että tähän lumeen hukutaan ja kevät ei tuu ikinä. Ei kaikkea tarvitse, eikä voi hyväksyä. Harmi ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan välillä täytyy tarpoa niissä piikeissäkin =( Voimia ja lämpöisiä ajatuksia sinulle <3
Toivottavasti saat jakaa pahan mielesi jonkun kanssa. Jos kaiken hyväksyminen tarkoittaa oman persoonan kieltämistä, se ei voi olla oikein...
Hoitakoon kevään hellä ja herkkä herääminen sisintäsi ja kehoasi.
Täällä paistaa aurinko ihanasti kirkastaen koko kaupungin. Mielikin on parempi - valo antaa uskoa tulevaisuuteen.
Haluaisin lähettää täältä extra-annoksen tuota kaunista valoilmiötä, jos se mitenkään auttaisi valaisemaan pahaa mieltäsi.
Kauniita kuvia ainakin otat kaikesta huolimatta!
Ihania kuvia!
En tiedä. Joskus tuntuu, että helpommalla pääsee, kun ainakin julkisesti hyväksyy ja vain mielessään paheksuu. Aika parantaa tosiaan ne kipeimmätkin haavat. Sen olen todennut jo monta, monta kertaa.
Voima- ja piristyshali sinulle!
Ihana vanha pullo, minulla tuon värisiä säilyketölkkejä. Kauniita pikareitakin olet löytänyt. Kevään tuntua tuovat hiirenkorvalla olevat oksat.
Ihania kirppislöytöjä!
Toivottavasti asiat järjestyvät!
Ihania ja tunnelmallisia esinelöytöjä.
Minulla oli ihan samat mietteet vielä alkuvuodesta, mut nyt on taas parempia päiviä noussut esiin. Ajoittain vielä jokin pieni asia saa hermot ihan soimaan ja tuntuu että ois pakko ihan räjähtää. Jälkikäteen miettien huomaa miten pieni asia ja että itessä oli vikaa jonkin verran. Silti. Niin pienet asiat. Kun pahin stressi tuntu jo olevan ohi, niin fyysiset oireet alko vasta nostaa päätään. Onneksi nekin on jo hallinnassa, mut koko ajan olen vähä varpaisillani ja yritän pitää mielessä, että tää on minun elämä ja minä päätän mitä hyväksyn ja kenen kanssa viihdyn. Jotkin asiat on vaan pakko sietää, mut yritän ajatella, että ne on vaan pieni osa elämää. Voimia sinullekin!
Ihana keväinen tuulahdus pienet vihreä sirkat.
Kirpputoriarteesi ovat kivoja löytöjä.
Kyselit lampunvarjostimeni muotoa, miten sen nyt selittäisi vähän ovat niin kuin rintaliivin muotoiset, (selittää varjostimen kaarevuutta paremmin) minusta se muoto juuri viehätti ja väri tietystikin, haalistunut roosa, aikansa elänyt, mutta niin kaunis.
Meillä sankkaa lumisadetta ja joka paikassa lunta, kuten näkyy teilläkin olevan.
Aamuöiset lumisadeterveiset!
Kyllä tämä pahamieli tästä taas asettuu, tullakseen toistekkin.
Kiitos tsemppauksesta teille kaikille.
Valoisaa ja kirpeää pakkaspäivää teille kaikille.
Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja itsestään täytyy pitää huolta.
Kuvat ovat aivan ihania. Pidän jokaisesta niistä.
Kaunista keväistä sinulla täällä blogissasi! Viehättävät löydöt olet tehnyt kirpparilta!
Olen myös pohtinut kaiken mielipahan keskellä, että negatiivisia asioita kykenee toki ymmärtämään, mutta hyväksyä ei tarvitse.
Haleja täältäkin lähetän.
Ihanat kirpparilöydöt, oli hyvä ettei niitä olla yhtä aikaa bongattu ;-)
Minun poronsarvilöydöt taisivat olla tutut, teiltäpäinhän ne.
Ei kaikkea tarvi tosiaankaan niellä, mutta on hyvä olla tarkkana, missä kohtaa älähtää. Voimia sinulle ja iloisempaa huomista!
Kiitos myös teille.
Olen kohta itsehillinnän mestari ;)
Lähetä kommentti