Ihan selvästi tekee kevättä

Tai sitten lumisadetta!
Taivaalla on ollut viikolla hienoja värejä heti aamusta alkaen. Kuva on otettu eilen illalla kotipihalta, auringon laskiessa. Kaunista.
Katoille kerääntynyt lumi puhuttaa edelleen, tai minua se ainakin ihastuttaa. Paksu lumipeite valuu hitaasti, kun katto lämpiää. Jääpuikot vuotavat märkää ja lintujen laulu antaa uskon siihen, että hetkellinen jääkausi alkaa olla elettyä elämää.

Maanteillä piisaa kosteutta vielä pitkäksi aikaa ja sehän harmittaa. Varsinkin, kun auton pissapoika ei suostunut toimimaan. Olikohan työmatkallani, läpi vilkkaan kaupunkialueen jotain, mitä minun olisi oikeasti pitänyt nähdä ;) ?
Samapa tuo. Kukaan ei soittanut perääni, niinkin on joskus tapahtunut.













Kotiin oli ihana tulla, väkeni oli siivonnut lattiat ja minä pääsin jatkamaan omilla puuhillani.
Viime viikonloppuna teimme miähen kanssa viiden kirpparin kierroksen, vakiokierros, kun liikkeelle lähdetään.
Tein jonkin verran löytöjä, kun ajan kanssa sain katsella pöytien tarjontaa.
Paras oli ehdottomasti tämä teline, jossa oli jo valmiina useampi tyhjä rulla. Täytin ne pitsinauhoilla ja hain kaapistani tyhjiin tikkuihin kerän käämilankaa ja narua. Laiskuuttani en lähtenyt hakemaan luhdilta toista narurullaa, saa hiukan ensin hanki laskeutua, että viitsin sinne mennä.














Asettelin telineen keittiön työtasolle. Mietin, että pitääkö sen olla pystyssä vai vaakatasossa? Nyt telineessä on niin pitkät metallipuikot, että se on ruma, mutta josko jossain vaiheessa yrittäisin putsata ne ulkona ja katkaista sopivampaan pituuteen, niin telineen voi pitää pystyssäkin.
Telineeseen mahtuu kahdeksan rullaa ja sitä voinkin hyödyntää kaikilla kauniilla nauhoilla ja pitseilläni.
Telineen alta pilkahtaa isohko liina. Tämänkin ostin kierroksellani.
Sitten silmään pomsahti vaaka, kirjevaaka ilman tasoa. No, ei sillä tasollakaan ole niin väliä, tuskin mitään tällä yritänkään punnita.
Jokaisella esineellähän olisi kiva olla jokin käyttötarkoitus, tälle en tosin keksi yhtään mitään muuta käyttöä, kuin pujotella sen ennestään täysinäiseen asetelmaan, jossa kukkapurkkia pitää päästää välillä täyttämään vedellä.
Siirtelen taas, kun löydän jonkin kiva paikan sille.
















Kipsinen Madonna, lempeä hymy huulillaan, on aina kierroksillani etsinnän kohteena. Joko näitä tai enkeleitä.
Molempia löytyy jo useampi kotoamme. Kaikkea on kiva etsiä, voi sitten "huonommat" laittaa kiertoon takaisin.

















Aiemmin ostamani pikarit saivat rinnalleen lasikarahvin. Asettelin kaikki ikkunalaudalle ja nyt mietin, mihin siirrän kukka - astelmani.Olen vuosien aikana kasvattanut isoja huonekasveja, kun ne saavuttavat pirtin katon, on niistä ollut pakko luopua. Nyt olen vähentänyt pieniäkin kukkia, vaikka kyllä niitäkin on vielä paljon.
Pidän viherkasveista. Omani ovat helppohoitoisia, eivät paljon muuta vaadi kuin vettä juurilleen.
Tylsästäkin kasvista saa kivan ja haasteellisen, kun änkee sen ahtaaseen häkkiin ja vasta sen jälkeen miettii, miten sen pystyy kastelemaan.

Ilokseni huomasin kävijälaskureideni tulleen näkösälle.
Mukavaa viikonloppua sinulle,