Einon housut

Sateen saapuessa ilot ovat monet.
Itse ilakoin lankojeni kanssa, tytär itse sateesta.
En juurikaan järjestele lankojani, kun olen ne kotiin kantanut. Vaan kun minulle kannetaan hienoja säilytyslaatikoita, en voi jättää niitä tyhjiksi, jotain ihan pientä haluan täytteeksi.
Sain ison kirstun ja lipaston luhdille vietäväksi, mutta jätin ne pirtille. Katselen niitä aikani ja mietin, josko joskus ne kantaisin pihalle.
Iso kirstu on ollut pirtillä jo pidemmän aikaa tyhjillään. Luuttusin tänään arkun sisältä ja aloin kantamaan lankanyssykkää toisen perään ja hupsista, se täyttyi piri pintaan varsin nopeasti.
Enkä päässyt vielä alkua pidemmälle nyssyköideni kanssa ;)
Langanjämiä on valtavasti. Näistä pitäisi suunnitella jotain tai monta jotain.














Kirstun sisällä olevasta pienestä lokerikosta löytyi alushousunkaavat, Eino 1954.
Siellä ne kaavat ovat olleet ja sinne ne jätin.


















Tämän lipaston kanssa minulla on ollut pidempiaikainen pohdinta, mitä minä sille tekisin.
Molemmat huonekalut ovat hyvin vanhoja, mutta niillä ei ole minulle mitään sidettä, eli ihan hyvin voisin esimerkiksi maalata tämän lipaston.
En laittanut vedinnuppejakaan laatikostoihin, jos maalaan, vaihdan nupitkin.
Asettelin lipaston päälle kirpparilta löytämäni lampun, kirkkaassa valossa on hyvä tarkastella lankojaan.














Restaurantapäiviltä ostin rullatelineen, jonka myös pyyhkäisin vuosien pölystä ja langanpätkistä.
Rullien ympärille kieputtelin pitkät pätkät virkattua, käyttämätöntä pitsiä, jota löysin lankoja järjestellessäni.
Oletan niiden olevan isäni tädin virkkaamat.
Samalla järjestelin laukkutornini sisältöä.
Lankoja, lankoja, lankoja...

















Mukavaa sunnuntai - iltapäivää sinulle,