torstai 29. heinäkuuta 2010

Hyvä isku















Tänään olisi voinut suunnitella tekevänsä päivän askareet pirtillä, paljon viileämpi paikka tehdä yhtään mitään.
Mutta hyvä tuuli ja kunnon työkalut antoivat puhtia aloittaa kasvihuoneen ovien hiominen.

Meille tarjoutui tilaisuus saada neljä parvekkeen ovea tänä kesänä, kun paikallissanomien yleisöosaston kirjoitus herätti naapureiden uteliaisuuden.
Joku pannahinen oli käynyt kippaamassa ovikuorman mettäläisen ajotielle, josta mettäläinen kimpaantui ja kehoitti kirjoituksellaan hakemaan omansa pois.
Me taas saimme tietää ovista pojan juhlien aikoihin, kun tuli puheeksi ovien tarve rakenteella olevaan kasvihuoneeseen.
No mehän emme voineet lähteä päätä pahkaa mettäläisen ajotieltä ovia hakemaan, meitä olisi pian syytetty kuorman kippaamisesta.
Ystävä puhemiehenä ja neljä ovea oli pian haettu omaan varastoomme.
Harmi vaan, kun pannahinen oli heittänyt ovet mettään ja lasit olivat rikkoutuneet.
Miäs kantoi hiomatarpeita, joista valikoin koneellisen pelin, kunnon iskuporakoneen. Hyvä laikka kesti kahden oven hiomisen. Kolmas ovi saanee uuden laikan, jos vain paikallisesta sekatavarasta löytyy.

Auringon porottaessa ja hiomapölyn kirveltävässä pölyssä tuli ihan nostalginen olo, rakennuspuolen kouluaikainen tuntu työhön.
Mitähän niille 26 - vuotta sitten koulunsa lopettaneille rakennuspuolen koulukavereilleni kuuluu?
Olin luokkani ainoa tyttö, poikia oli 15.
Jonkun kaverin olen joskus nähnyt, mutta tuntisinkokaan kaikkia? Ehkä.













Oviin sipaistaa valkoista pintaan ja mietitään lasiaukon materiaali. Se voisi olla jopa pleksiä, kun kasvihuoneen ovet ovat aina kovassa käytössä.
Kunhan nyt saan se uuden laikan ja kolmannen oven hiottua, suunnitellaan sitten lisää.
Olin niin mustan pölyn peitossa työrupeaman jälkeen, että piti ihan mennä suihkuun, että kehtasi lähteä yleiselle uimarannalle.



















Kaunis kiitos teille kaikille, kun käytte kommentoimassa.

5 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan.

Jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen joidenkin ihmisten järkyttävän välinpitämätön käytös. Syrjäseuduilla käydään kippaamassa ties mitä jätettä toisen maille. Äitinikin on saanut siitä kärsiä kerran jos toisenkin.

Susi kirjoitti...

Uskomatonta touhua, mutta hyvin kävi siinä mielessä, että ovet tulivat tarpeeseen eivätkä jääneet luontoon makaamaan tyhjän panttina. Niistä tulee varmasti hienot ovet :)

Tuo kukka on myös tosi kaunis ja sen vieressä oleva ihana pihakivetys :)

Villanne kirjoitti...

Kiva seurata projektin etenemistä! Järjetöntä tuo roskien kippaaminen metsiin!!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, kun saitte ovet.On sit mistä kulkea kasvihuoneeseen.Mikä kukka kukkii noin kauniisti?äiti

TeSa kirjoitti...

Hyvään käyttöön ovet tulevat.
Kun vain olisi saanut ne ehjät lasitkin.

En muista kukan nimeä. Kukat vain kukkivat, kukkina.