maanantai 8. marraskuuta 2010

Punainen huivi



















Ihanaa, maa on valkoisenaan. Valoisaa ja kaunista. Lumen tuloon on jo varauduttu hyvissä ajoin, mutta enpä taida kuitenkaan tykätä parin seuraavan päivän aikana tulevasta lumimyräkästä, liikenteessä on muutenkin niin hektistä, ilman valtaisaa sadetta.
Niin, talven tuloon on varauduttu neulomalla jälleen lämmikettä.
Revontulihuivi, vuoronumero 19. Vieläkään en laittanut ohjetta naftaliiniin, aion tehdä tällä ohjeella vielä muutaman. Huivi ehti reissata mukanani muutaman kerran pojan pelireissuilla.
Missä minä en neuloisi?
Kirkossa, työpaikallani, vessassa. Muutoin minä neuloisin aina.
Ison huoltamoketjun ruokapaikassa huivin alkuaikoina.

Minulla on harvinaisen pitkä vapaa, kolme peräkkäin. Ja mitä minä teen? Etsin lankojani.
Monta suunnitelmaa, joihin olen jo hukannut ohjeetkin. Luulen, että kolmena päivänä saan neulottua kaikki suunnitelmani.
Ehei, mutta sain lisää mietittävää, kun löysin jemmoistani lankaa, jotka sopivat täydellisesti toisiinsa. Ajatuksenani tehdä jälleen neulepeitto luhdille. Kolme hyvin samansävyistä lankaa, eri materiaalia. Haastetta ensi keväälle, tänä syksynä en aloita yhtäkään isompaa projektia enään.

















Kirppislöytönä haluan esitellä kauniin ristipistotyynyn. Tämä menee luhtiin muiden tyynyjen kaveriksi.
Tosin, sopisihan tuo tälle puutarhapenkille.

Kävin viime viikolla työmatkallani ostamassa tyttären takkiin uutta vetoketjua. En ole aiemmin käynyt Lielahden uudessa kangaskaupassa. Vanhassa kylläkin poikkesin aika usein.
Tarjonta näytti hyvältä.
Ostokseni jäivät ihan siihen vetoketjuun. Mutta lankakaupassa en sitten pärjännytkään ilman ostoskoria.
Ostin toisiinsa sopivia lankanyssyköitä korillisen, vaaleanpunaiset neulon kummitytölle joululahjaksi.
Korini täyttyi monista pehmoisista keristä, ei taas minkäänlaista itsehillintää.
Odotan tältä päivältä jotain uutta, minulla on tapaaminen, josta voinen joskus tulevaisuudessa kertoa myös sinulle jotain.














Jännityksellä siistin kotia ja poistun hetkeksi koneelta,

12 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Olet taas kovasti ahkeroinut! Pidänpä peukkuja tapaamisesi johdosta, mitä se sitten lieneekin, mutta tärkeältä vaikutti!

Tess kirjoitti...

Kauniin värinen huivi!

Peukutukset multakin tapaamiseen.

KristiinaS kirjoitti...

Taas laitoit jännitystä ilmaan, mitähän sitten joskus kerrotkaan?
Lielahden Lankamaailman johtaja oli Oulunkylässä käymässä kun viimeksi oli neuletapaaminen, nähtiin hänet ja juteltiinkin, ehkä tuli muutama neuvo tai vinkkikin annettua. Komea mies;)

rommas kirjoitti...

Tykkään noista huivin väreistä tosi paljon.

R

Anonyymi kirjoitti...

Kauniin punainen huivi.Teillä on sit täysi talvi.Ei vaan meillä. äiti

MariJ kirjoitti...

Kaunis huivi! :)

Minä neulon myös kirkossa, työpaikalla ja vessassa. ;) (en tosin töissä silloin, kun palkka juoksee, mutta esim. ennen tunnin alkua, kun oppilaat eivät ole vielä sisällä)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa ihana tuo Sinun huivisi.

Titti kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihana huivi!
Meillä täällä odotellaan ensimmäistä lumipyryä!

paivis kirjoitti...

Niinpä, sitä kuvittelee vapaan aikana neulovansa sukat, villapaidan ja tekemään muutaman tilkkutyönkin:)
Kaunis väri revontulessasi, sopii juuri tähän ankeahkoon vuodenaikaan.
Toivottavasti tapaamisesi sujui toiveidesi mukaan.

Päivikki kirjoitti...

Onpa kaunis huivi! Tykkään tuosta väristä.

Marleena kirjoitti...

Kaunis huivi ja väristä tykkään. Kyllä minunkin pitää tuo revontuli joskus opetella!
Suloinen tuo ristipistotyyny. Piti oikein käydä makkarissa katsomassa omaani, mutta ei se samanlainen ollutkaan. Omani on äidin tekemä ja taidan sen kuvata sivuilleni.

Nzqu kirjoitti...

Revontuli on aina niin ihana! Ihanat ovat myös sinun lumiset kuvat, ja ristipistotyyny on hieno kirppislöytö.