torstai 30. syyskuuta 2010

Pieniä tekosia



















Syyskuusta tulikin sitten langankulutukseeni alin lukema tähän mennessä. Mitään muuta ei valmistunut, kuin pienet lapaset.
Aiemmin neulomani tossut saivat täytettä, reilu viikko sitten syntyi tyttö.

Peukuttomat lapaset ovat jämälankojeni hyväksikäyttöä, kaikki pätkäkin pitää säästää ihan näitä äkkiä jotain tehtäviä neuleita ajatellen.
Kevyesti kerretty pitkä nyöri pitää lapaset kiinni toisissaan, eli saa hyvin pujotettua haalarin hihasta hihaan.
Lapasen ulkosyrjässä on pienet rusetit.

Viime päivinä olen tosissani miettinyt tätä blogin pitämistä. Käsityöt, varsinkin suuret projektini, vievät monta viikkoa valmistua, ettei käsityöblogi vastaa tarkoitustaan.
Kommentointini on minimissään, vaikka joka ilta ehdin käydä lukemassa muutaman blogin. Olen pahoillani, jos tuotan lukijoilleni pettymyksen vähentyneillä pävityksilläkin.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Syksy maalaa maisemaa














Tänään on ollut mitä kaunein päivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja minä olen ollut energiaa täynnä.
Syksy sopii minulle. Päivän aikana leipoontui sunnuntaipullat ja -sämpylät. Ehdin tekemään pitkän ja mukavan kirppiskierroksen.
Pihamaalta on kerätty pudokkaat, huonot pois ja hyvät omput talteen.
Teen viikolla iltaisin omenahilloa, maistuu hyvältä puuron päällä. Tosin pakasteet ovat niin täynnä, etten tiedä mihin ne hillot säilöisin.













Eilisen viikkovapaani olin vain, en tehnyt paljon muuta kuin ruuan lasten kanssa. Ja ehkä hiukan virkkasin...
Nuorimmainen pääsi kokeilemaan kotona koulussa opittuja köksätaitojaan. Ruoka oli hyvää, se ehkä innostaa kokeilemaan toisenkin kerran.














Miäs oli yön reissulla Tallinnassa. Tuliaispussissa oli monta kivaa juttua kotiväelle. Mieluisia lehtiä, sekä odotetusti vyyhti lankaa.
En tahtonut yhtään enempää neulottavaa, tämä tuli ihan tarpeseen. Uusi Revontuli pitänee aloittaa, alkaahan kiekkokatsomokausikin ihan piakkoin.
Aamulla asettelin uudet timanttituijani riviin luhdin päätyyn. Kävin perjantaina töiden jälkeen tyhjentämässä - 50 % alennuksella ison ostoskärryllisen taimia Prisman taimimyymälästä. Osan vein kotimatkalla siskolleni.
Kesän alussa viimeistelty luhdin ympäristö on nurmettunut kauniiksi, mutta se vaatii jotain katsottavaa.
Miähen kanssa olimme kumpainenkin tahollamme miettineet, että tuo alueelle olisi kiva istuttaa puita, niin vain meidän ajatukset käyvät yksiin, vaikka kaikkea ei ääneen sanota.
















Samalle nurmialueelle piti kesän aikana tehdä ulkohyyskä, mutta kasvihuone meni edelle.
Hyyskän vuoro on sitten ensi kesänä, tai sitten seuraavana...
Peittääköhän nuo kolme alamittaista tainta hyyskän ;) No, ehkä antavat joskus jonkinlaisen näkösuojan. Ja onhan tuossa rivissä muutama syreeni ja hortesiakin.


















Seuraavaksi menen laittamaan syyssipulit maahan. En ole ostanut montaakaan pussia, mutta muutama laukka ja tulppaani mahtunevat johonkin koloon.
Ans kattoo, kuinka kauan pirteä oloni kestää. Kotona on flunssaista porukkaa. Olen välttynyt kaikilta syksyn kulkutaudeilta, vaikka osa meistä on jo toisella kierroksella.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle,

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Lintuhäkit


















Virkattu peitto valmistuu muutaman kerroksen päivävauhtia, siis todella hitaasti. Aamulla ennen töihin lähtoä ehdin virkkaamaan muutaman pylvään ja illalla hiukan enemmän.Töiden jälkeen olo on vielä kuin pyörremyrskyn jäljiltä, tuntuu että osa töistä olisi jäänyt tekemättä, mutta enempään ei pysty. Seuraavana päivänä sitten uudestaan sama vauhti päällä.
Jos kotona ehdin hetkeksi ottaa ihan omaa aikaa, se kuluu telkkarihuoneessa.
Sinne olen kantanut tekeillä olevat käsityöni, sekä työhön tarvittavan materiaalin.













Sunnuntaina, pojan huoneen siivouksen ja muokkauksen jälkeen, siirsin telkkuhuoneenkin kalusteet tytön kanssa.
Halusin kokeilla pienen huoneen mahdollisuuksia, josko saisin ujutettua yhden pöydän vielä kaikkien kaulusteiden sekaan.

















Pöytä on vielä laitettavana omalla pajalla, mutta muutoin sain kaikki paikoilleen ja kuvailinkin jo keväällä laitettujen lintuhäkkien kauneutta.


















Telkkua katselen mielelläni, eikä sen ympärillä olevat asiatkaan täydy olla ihan tylsiä.
Hersyvän hauska tapetti ei vaadi paljon muuta seinälle, korkeintaan pienen viidakon eteensä.

















Mukava ilta, hyvä elokuva ja kiva käsityö. Rentoutumista monin aistein.
Siis sinne!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Siirrellään


















Viikonlopun käsityöt ovat jääneet ihan minimiin, kun päätin aloittaa nuoremman pojan huoneen muokkauksen.
Poika on jo hetken aikaa puhunut, että haluaisi siirtää sänkynsä ikkunan alle. Minulla ei voimat riitä yksinään siirtämään isoja kaappeja ja lipastoja, miähen piti parantua ensin, että saimme yhdessä työn alkuun.
Ja eilen siihen tuli hyvä tilaisuus, kun vein työmatkallani aamusta aikaseen pojan mukanani yhteiskuljetukseen vanhimman poikamme kyytiin. Nuoriso lähti Jalasjärvelle airsoftin suomyrsky 3 isolla porukalla ja iltasella poika siirtyi kohti Tamperetta, pääsi siten aamulla veljensä kanssa Orivedelle pelaamaan lisää.

Koska nuorin ei tiedä huoneessaan tapahtuneesta muutoksesta, on tänä iltana uudelleen muokkaus, tahi hyväksyvä hymähdys. Jos poika jaksaa edes hymähtää.
Luulen, että kamppeet lentää ovesta sisälle, poika menee suihkuun ja kaatuu sänkyynsä.Toivottavasti siihen uuteen petikohtaan.
Sängyllä odottaa surusilmäinen Näpsä- hylje, monissa matkoissa mukana kulkenut pehmo.
Kannoimme huoneesta kaiken mahdollisen pyykkiin, verhot, liinat, peitot ja tyynyt. Päiväpeitto jäi vielä kuivumaan, muutoin kaikki on takaisin paikoillaan.
Tytti pesi ikkunan, pyyhki pölyjä, jota oli aivan hirveästi joka paikassa ja minä etsin puhtaan maton lattialle.
Pojalle jää itse siivottavaksi työpöytä, josta nyt löytyy hyvä tila läksyille ja kirjoille. Sekä huoneen korkuinen avohylly, josta yksi hylly tulee olemaan yöpöytänä.


















Sängyn päätyyn kokeiltiin ensinnä sovitella iso tv, mutta antennijohtoa olisi pitänyt vedättää useampi metri toisen huoneen puolelta tähän huoneeseen, telkku jäi vanhaan paikkaansa.
Kun tilaa jäi, kannoin kaikki aikapommini, eli vanhat vekkarit raksuttamaan samalle lipastolle.














Toivottavasti pojan nassu on yhtä hymyä illalla, kuin isännän hymypoikapatsas, en millään jaksaisi alkaa muuttamaan mitään toisaalle.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Risti nollaa


















Tai hertta tähteä, kuten meillä.
Viime keväänä valmistunut pihapelilauta on ollut vähäisessä käytössä.
Maanantai - illat olen varannut keramiikalle. Töistä on kiire päästä lähtemään heti työpäivän loputtua, muut ovat jo hyvässä vauhdissa, kun minä tulen paikalle aina tunnin myöhemmin.
Joskus itsellä on selkeä näkemys siitä mitä voisi tehdä, toisinaan illan aikana ei pääse alkua pidemmälle.
Syksyksi suunnittelin tekeväni muutaman isomman työn, keväällä vauhti aina hiipuu ja sitä roikkuu mukana, kun on itselleen paikan ja ajan varannut.

Tänä syksynä olen joutunut tekemään valintoja vapaa -aikaani.













Vapaapäivisin olen pakottanut itseni lasipöydän ääreen, koska pakollinen koulutyöni, klassinen mosaiikki, on saatava valmiiksi ja arvosteluun ennen valmistumistani. Tietysti.

Työ on kolmivuotisen opiskeluni aikana vaativimpia töitä. Työ on joka vaiheeltaan hyvin hitaasti edistyvää, mutta iloitsen jokaisesta kaaresta, jonka olen saanut näperrettyä valmiiksi.
Jostain syystä meille on alkanut kantautumaan mitä kauniimpia laseja, ja mielessä pyörii huikeat suunnitelmat.
Opiskeluni alussa panostin hyviin työvälineisiin, ja aina uuden opin saatuani, olen ostanut lisää itselleni.














Hiomakoneeni äärestä katselen tätä kaunista huonettani, joka keväällä oli vielä kasa rakennusmateriaalia.
Kävin aamulla laittamassa työhuoneeni pesään valkean, jotta iltapäivästä pääsisin lämpimään jatkamaan työtäni.
Siinä pesän täyttöä odotellessa istuin hetken lasihuoneessani ja tikutin tossua.
Tämän enempää en ole saanut tehtyä sukkasatoa, mutta hitaasti hyvää tulee. Otan neuleen mukaani, kun lähden kuljettamaan nuorinta iltapäivästä hammaslääkärissä ja takaisin kouluun.
Tänään minua ilahdutti viesti Vuokolta, hyvää syksyä myös sinulle.
Ja onnea äidilleni, hänellä on nimipäivä tänään.

















Kukka teille molemmille

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syksyn iloja














Eilen olikin ihana sateinen ja lämmin syyspäivä.
Syksy on vuodenajoista kauneimpia, värejä, muutosta ja kesästä luopumista.
Vielä jaksaa nauttia pihan viimeisistä kukkivista, maistaa makean omenan.
Kesävaatteet voi laittaa huoletta säilöön ja kaivaa ihanat muhkeat villa - asut aamuliikenteen viileyteen.

















Kuistilla kukkii vielä kaikessa kauneudessaan keväällä ostaman Mårbackan pelakuu. Uusia nuppuja kehkeytyy jatkuvasti, kasvi on elinvoimaa täynnä.
Otan muutaman latvapistokkaan, saan kevään istutuksiin uudet kukat.


















Kesän mieluisin löhöpaikka, iso trampoliini peittyy keltaisin lehdin. Haravoitavaa riittää, mutta minäpä jätän ne maata muokkaamaan, vain maahan pudonneet isommat risut kannetaan pois.
Haravoin vasta keväällä, jos on isoja kasoja keossa.Pienet ja vähän isommatkin jyrsijät etsivät ruokaa talvisäilöihinsä. Pihapiirissä riittää vipeltäjiä.


















Rauhallista sunnuntaita sinulle,

perjantai 10. syyskuuta 2010

Pähkinä purtavaksi















Vähiin on jääneet löytöni kirpparipöydiltä, mutta ei sentään ihan tyhjinkäsin ole koskaan tarvinnut pois lähteä.Kirkas apteekin lasipullo sai paikan maljakkona, kun katkoin komeaa makasruohoa sisälle juurtumaan.
Juurrutan kukinnon ja vien sen paikkaamaan tyhjää tilaa kukkamaalleni. Tykkään tästä vanhanroosan sävystä, jota olen jakanut myös etupihan hiukan vaatimattomammille kukintopaikoille.

















Leikkokukkana maksaruoho pitää hyvin pintansa useita viikkoja sisällä kukkiessaan, siksi sille ehtii kehkeytä kunnon juuristo. Ja minä pääsen helpommalla, kun ei täydy kaivaa lapiolla rikki suuria kukkapehkoja.



















Aiemman päivityksen ruosteiset sakset ovat myös viimeaikaisia löytöjäni, tupakkiaski aiemmin kesällä löytyneitä.
Viime sunnuntaina, iltamyöhäsellä, pikaisesti poikennut miniänalku toi tullessaan Kiinan pähkinöitä. Pähkinöillä oli pitkä matka, metkat rasiat säästän. Pähkinät eivät säästyneet millään, maistuivat pahuksen hyviltä ja loppuivat samantein.













Viikonlopusta on tulossa kaunis, nautitaan siitä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ei lanka maailmasta lopu, ei



















Miten onkaan kiva olla, kun toinen on paranemaan päin ja lähempänä kotia.
Miäs otti tosissaan yhteen enteroviruksen kanssa, ja seilaa vuoroin sairaalan ja terveyskeskuksen vuodeosaston petipaikalla. Tippaan meni lääkettä pahoinvointiin, ja kipuun. Nyt vain kipuun. Kotiinpääsystä ei vielä mitään tietoa, ennen kuin aivokalvotulehdusepäily on pois suljettu.
Toivottavasti minä pysyn terveenä, ennen toisen kunnollista parantumista. Tai mikä sen parempi, menisi tauti ohitseni ihan viivana.Tästä syystä en sitten päässyt eilen tutustumaan uuteen Lankamaailmaan Tampereen Lielahteen.
Tänään tuo virhe piti heti korjata, vaikka puhelimeni soi jatkuvasti ja häiritsi todella pahasti keskittymistäni tämän valtavan suuren, 600 m², liikkeen tarjontaan.
Minne vain katsoikin, minut valtasi jokin käsittämätön hyvänolon tunne, lankaa! Ja niin paljon.
















Tampereelle ja sen ympäristöön on tullut monta kivaa lankakauppaa muutaman vuoden aikana, toivottavasti kaikille langoille löytyy ostajansa. Oman tilini saattaisin ohjata suoraan tämän liikkeen tilille, minä pysyisin langoissa ja myyjät töissään ;)
Ja kotiväki riutuisi.













Siksipä tein hyvin maltilliset ostokset, vain yhteen puseroon, jotta saan tyttärelle mieluisan paitulin talven tuiskuihin.
Ehdin hetken aikaa jutskaamaan myymäläpäällikön kanssa, ihana nainen. Hän kertoili, että tulevana lauantaina vietetään avajaisia, siis kaikki sinne ja Eurokangaskin aukeaa samana päivänä ihan naapuriin.Käsityökahvilatoiminta on myös suunnitteilla, kannattaa kurkkia Lankamaailman sivujen päivityksiä.


















Kuulaita syyspäiviä sinulle,