Mäkiä on matkan varrella

Tämä kuva kertoo ilosta ja riemusta!
klikkaa suuremmaksi kuvan päältä














Tätä se lomamme oli, pelkkää mäkeä ja hymyä. Poika nautti täysin rinnoin, kun lopultakin koitti kauan odotettu yhteinen talvilomamme joka osaltani loppuu tänään, kotiuduimme iltapäivästä. Tahko on monen mahdollisuuden paikka. Siellä ei aika tule pitkäksi, jos vain itse jaksaa ja haluaa liikkua ja olla aktiivinen.
Mökit tai oikeastaan asunnot ovat tasokkaita, palvelut ovat lähes kävelymatkan päässä. Tosin joka paikkaan lähdetään kohden ylämäkeä, lääh, tai viimeistään palataan takaisin kohden ylämäkeä, puuh! Seutu on hyvin mäkistä, tasaista ei ole kuin asunnon lattia.
Meidän asunto oli n. 400 m päässä rinteestä, alppimajassa.














Ensimmäisen yön yövyimme majan ylimmässä kerroksessa, joka oli kaksikerroksinen nukkumaparvella, petipaikkoja löytyi yhdeksälle.


















Pian toinen lomapäivämme muuttui kantoryhmäksi, kun piti siivota pikaisesti jälkensä ja tavaransa puolta pienempään asuntoon. Sekaannus oli huomattu liian myöhään.
Muuton jälkeen jatkuivat hypyt ja menot.
Kauppaostokset sai tehtyä lähikaupoista, ei täytynyt lähteä ajamaan mihinkään pitkien matkojen taakse. Monesta paikasta sai valmista ruokaa, keittiössä kokkaamiseen ei mennyt aikaa.
Samoin väline- ja vaateostoksia voi tehdä paikallisesta urheilukaupasta.
Hieno paikka, tosin ympäristön siivo saa kyllä pitkän miinuksen. Miten ihmeessä noin ihanassa ympäristössä unohtuvat tavat?













Ja miten se minun loma meni? Tietysti neuloen ja ommellen, uiden ja tyttären kanssa kierrellen aluetta.
Otin kotoa mukaani hyvän kasan käsitöitä ja nautin suunnattomasti aikaansaannoksistani.
Olin ajatellut saavani pojan paidan valmiiksi ennen matkaa, mutta katin kontit, otin valmiit neulekappaleet kassiini ja ompelin paidan melkein valmiiksi ensimmäisen aamun mäkilaskuihin. Juups, heräsin aamuisin ihan liian aikaisin.


















Sovitin valmiin paidan pojan päälle ennen kuin tein huuhteluainekylvyn neuleelle. Paita oli hyvä, pienellä kasvunvaralla. Kyllä minä sen kuivumaan laittaessani huomasin, että paita venähti, en ollut tehyt mallitilkkua.Nyt paidassa on kasvunvaraa pitkäksi aikaa. Paita lämmitti sopivasti pakkaspäivinä, ilmat olivat viikon aikana hyvin vaihtelevia ja kovin tuulisia.


















Kävin tytsin kanssa lähes joka päivä rinteen reunalla moikkaamassa poikaa ja miästä.
Tuossa ympäristössä sain otettua kivat kuvat neuleestakin.
Poika on kropaltaan kuin mato, jonka voi vääntää solmuun. Joustinneuleinen paita ei kurvaile mistään pojan päällä.


















Neuleeseen ei ole ohjetta, se syntyi siinä neuloessani. Lanka Lappajärven villalanka, jota kului 0. 750 kg.
Joustinpaidat ovat mukavia tehdä, aivotonta työskeltelyä, sopii minulle.



















Matkaneuleista löytyy, jatkuu seuraavalla kerralla,

p.s, miäs on kuvannut mäessä otetut kuvat