Miksi maanantait tulee niin nopeasti?

Viikonlopun aikana sitä aina luulee saavansa valmiiksi vaikka mitä.
Tai saakin, kun ei oleta kaiken tapahtuva nyt heti, vaan ehkä ensi vkl.
Monen viikonlopun projektina on ollut tämäkin, koulussa sivellinharjoitteluna tehtyjen lasinpalojen tinaaminen lampunkehikkoon.Kesällä mietin työhuoneellani, että miten hyödyntää suurta varjostinkehikoideni kokoelmaa. No, teenpä yhdestä lasivalaisimen.
Koulun alkussa ollut maalauskurssi mahdollisti suunnitelmani ja minäpä otin ja pyöräytin 8 ympyrää ja niihin maalit pintaan. Mallit ovat pareittain, kaksi samanlaista tai ainakin lähes samanlaista kuviota.
Sunnuntai-iltana sain tinaukset valmiiksi, jonain päivänä saan koko härpätyksen valmiiksi tänne näkösälle.

















Toinen syksyn pitkäpiimäinen työvaihe on ollut etupihan kukkamaa. N. 20 neliön kukkapenkki on pääsisäänkäynnin edessä, joten sen soisi olevan kutsuvan näköinenkin.
Olisin halunnut tehdä keväällä harvennusta tuolle alueelle, mutta miäs ei innostunut asiasta laisinkaan. Siinä olisi menetetty kaikkien kukkivien ihanuus. Ok, en tehnyt koko kukkamaalle yhtään mitään kesän aikana, en nyppinyt edes rikkaruohoja.
Syksyn tullen kuunliljat olivat huikeissa mitoissaan ja villiintyneet taimet sikinsokin.

















Sadat narsissin sipulit nostettiin ylös pieni alue kerrallaan, putsattiin ja parannettiin maa-alue.
Sipuleiden päälle istutettiin kuunliljat, itse aikanaan jakotaimista istuttamamme. Niitä oli paljon!
Osa kuunliljoista jätettiin siirtämättä, olkoon tarvittaessa keväällä paikkuutarpeisiin, jos kaikki siirretyt eivät lähde kunnolla kasvuun.
Yritän pysyä päätöksessäni, enkä tämän session jälkeen osta yhtään uutta narsissin sipulia mihinkään. Ne ovat pahuksen kestäviä, hyvin jakaantuvia ja määrätietoisesti ilahduttavat vuosi toisensa jälkeen, kun aurinko lämmittää mullan pintaa jälleen keväällä.

















Kukka-alueen yhtä reunaa koristaa kaunis mammuttiheinä, jossa on kaunis syysväri ja hauska heinätupsu.













Eikä viikonloppua ilman käsitöitä. Nyt on mopo karannut käsistä, kun neljä työtä on yhtä aikaa keskeneräisenä.
Puolustus, yhtä en osannut tehdä ilman apuja loppuun, siksi aloitin uuden. Yksi pitää olla matkalla seurustelutyönä, yhteen mallitilkkuun laskin silmukoita ja yksi oli pakko saada alkuun, se oli niin houkutteleva.

















Määrätietoisesti kohti uutta viikkoa,