Tilkkumatto

Vuoden asennustaan odottanut työvalo on vihdoin paikallaan! Pikkaisen piti johtoa pidentää, että se saatiin riippumaan katosta ompelupöytäni ylle. Kirpulta ostettu roikka on myös hyvä saksiteline!

 En sitten mitenkään viitsinyt fiksata näkymää työpisteelläni. Se on aina kaaoksen vallassa, mitä sitä peittelemään.
Lähinnä kannan tähän mallikirjoja, lehtiä ja langanloppuja, joita sitten selvittelen, kun tarvitsen tilan ompeluksille.

Syksyn tiistai-illat olen pyhittänyt kansalaisopiston tilkkutöille, jolloin vain ja ainoastaan leikkaan ja ompelen. Koko syksyn jatkunut froteemattojen teko on hyvässä vauhdissa. 

Rangon opiston tai oikeastaan koulun konetta kaiken likaisimmassa puuhassa, eli yhdistelen tilkut tunneilla. Kotona teen siistimmän homman, jossa ei täydy niin paljon imuroida froteenukka.

Tilkkutyökirjan arvonta tuli suoritettua illalla, kun miäs nyppäsi kahdeksan lapun joukosta nimen Paula. 
Sinä onnentyttö saat  kirjasi joko postin kuljettamana tai livenä.
Onnea sinulle ja kiitos kaikille osallistujille.

Ihana valo

 Viikonloppu oli valoisa, kiitos hetkellisen auringonpaisteen ja lumen. Puhdas lumi häikäisee vaikka ei sitä ole paljon.

  Muutama omena sinnittelee vielä puussa lumipeite harteillaan.

Pihaa on laitettu vähitellen talvikuntoon. Valonauhoja auraukseen, verkkoja omppupuiden ympärille ja kynttilälyhtyjä tunnelmaa luomaan.
Jo kesällä sprayasin tämän kynttilälyhdyn valkoiseksi. Puuliiterissä suihkin maalipulloni kanssa lyhdyn pintaan usemman kerroksen. Pellipinta krakeloitui paikoitellen, mutta ei se haittaa. Ainakaan silloin, kun on pimeää ja lumi peittää lyhdyn pinnan.
Jotain kuitenkin piti tehdä lyhdyn paloturvallisuudelle, koska lyhty tuppasi kaatumaan pienestäkin tuulenvireestä.
Laitoin miähen asialle ja pyysin asentamaan kunnon perustukset moiselle hökkelille, että voisin sytyttää kynttilän turvallisesti ikkunoista tuikkimaan.

Talosta tulikin tukeva, kun se jai jalaksen alleen. Vielä pitää tehdä pientä hienosäätöä, että saadaan ilman suurempaa vääntöä reilu kynttilälyhty sisään oviaukosta.
Kuka käskee ostamaan kaiken kivan kirpulta?

 

Vielä on tämä päivä aikaa ilmoittaa halukkuutensa kirjan arvontaan.

Ihana pitsi

Pistin apukeppini sivuun ja kiipeilin ripustelemaan verhoja, kun väkeni hävisi syyslomallaan kukin omiin menoihinsa.
Jos minulla on tylsää, sitä ei kannata jäädä pitkäksi aikaa paikalleen. Pääsin hyvin ylös, mutta alastulo aiheutti hiukan pelonsekaisia tunteita. 
Mutta, sain kun sainkin ähellettyä verhotankoon ihanaakin ihanamman pitsin, jota minä en ole tehnyt, vaan edesmennyt isäni täti useampi vuosikymmen sitten.

Muistan tämän olleen hänen rullaverhonsa reunassa, jolloin siitä on käytössä irronnut alareunan kiehkuroita. Ompelin ne ennen silitystä kiinni pienin pistoin, eikä ne käytössäni joudu kokemaan kovia.
Pitsin ohjeesta minulla ei ole tietoa. En ole vielä löytänyt perujen joukosta ohjetta, josta tämä on tehty.
Olen vuosia etsinyt ohjetta nimellä mustalaisen hääyö, jonka muistaisin sen olevan. Mutta turhaan.

 Samalla kiipeämisellä ripustin puolivalmisteet syystähden ylle.

 Telkkuhuoneen seinähyllyllä loikoilee lutunen karhu. Sitä aitoa, joka kiertelee lähimetsissä (alle km päässä) en halua edes nähdä!

 Telkkuhuoneen ristipistotyö, isä meidän rukous.

Täältä löytyy myös vanhimmalle pojallemme neulomani ja silmukoitu paita 21- v sitten. Peltomies, kuten hän itseään silloin kutsui. Nykyään hän on ajomies.

 

Talvilepoon

 Kesän kukkaistutuksissa olleet lankaköynnökset ovat aikamoisia pehkoja. Otin kaikki viisi talteen, jos saisin ne pidettyä hengissä talven yli. Kovin on roskaista puuhaa kukkien kanssa puuhailu, rikkaharja ja - kihveli on jatkuvasti töissä.

 Samoin otin talteen Mårbackan pelakuun taimetkin. Ikkunanedustoilla on hetken ruuhkaa. Jossain vaiheessa katkon kukintojen varsia, jotta kukat saavat aloittaa talvilevon.

 Vielä vaihdoin mullat kliiviaan ja otin pari uutta pistokasta tuoksupelakuusta.

Jo aikansa ihastuttanut orkidean kukintokin voi olla kaunis kuivuttaan.

Osallistu, klik!

Kirja-arvonta

Pieni tyttö antoi blogitunnuksen, josta kiitän ja kumarran.

Näillä sanoilla on minulle arvoa, kun käsityöblogeja on kymmenittäin.
TeSa- Ainut käsityöblogi jota seuraan. Kävin joskus kurkkailemaan eri käsityöblogeihin, mutta mikään ei koukuttanut.. Kunnes törmäsin tähän. Heti tuli tunne että "pakko lukea hetinytkaikki!!". Ihania kuvia, aivan upeita käsitöitä, niin kaunista :)

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait. 
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi. 
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Haluan jakaa tämän teidän kaikkien kanssa, myös sinun, Pieni tyttö.

Pieni tyttö kertoo avoimesti omasta elämästään, joka saa ainakin minut pohtimaan elämän kiemuroita tavalla, johon minulta välillä loppuvat sanat.

 Viime aikoina olen kirputtunut aika vähän, mutta ostokseni ovat olleet sitäkin paremmat!
Käsityökirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Eko oli mukavaa luettavaa, hyväkuntoinen ja siisti kirja päätyy omaan kässykirjahyyllyyni.

Mutta tämän toisen kirjan, Pientä ja suurta tilkuista pistän arvontavoitoksi. Jos haluat saada tämän omaksesi, laita viestiä tähän postaukseen. Kirjan selkämyksessä on hiukan kolhuja.

Arvon kirjan lähipäivinä.

Ihanaa viikonloppua sinulle, 

Tarttis tehä!

 Kun kotia ei ole rakennettu erikoisvälineitä varten, on kulkuväyliin pitänyt tehdä kuluneiden kahden viikon aikana hieman apuja minua varten.
Miäs nikkaroi apuportaat, että pääsin työhuoneelleni. En jaksanut olla pitkään aloillani, sen nyt arvasi, kun mieli teki näpertää taas jotain. Pysyy sopukin parempana, kun saan tehdä koko ajan.

 Näkymiä työhuoneeni ikkunasta, kun ei oikein tiedä, että sataako vai paistaako?

 En yleensä viivy työhuoneellani koskaan pidempään kuin leikkaan ja hion lasit. Pirtin lämmössä on mukavampi folioida ja juoda lämmintä teetä. 
Aktiivisena työnä on lasitähdet, mutta ei tuo kiemurainen lampunjalkakaan ole suotta ruokapöydän täytteenä. Siihen on suunnitteilla lasivarjostin, kunhan saisin alun jostain.

Kotihiiri

"Kuule, neiti Hiirinen, miss' on talos pikkuinen?" sanoi kissa.
"Aivan alla lattian, minä, polo, asustan", sanoi hiiri.
"Yksin ikävä on sun, luokses anna tulla mun!" sanoi kissa.
"Sisään et voi mahtua, mull' ei ruuan rahtua", sanoi hiiri.

Näin alkaa lasten aarreaitan runo, jonka sain tämän ihanan pienen hiiren mukana, kun rehvattiin Kristiinan kanssa viime sunnuntaina.

Lämpöisen valon antaa samalla tapaamisella saatu kivituikku, joka on yhtä kaunis valolla kuin ilmankin.

 "Kun en pääse talohon, tule tänne valohon", sanoi kissa.
"Liiaks siitä vaivaa lie, vaarallinen mulle tie", sanoi hiiri.

Ensilumi

Kuistinpäivitys oli paikallaan, kun viikonloppuna otettiin loputkin kesäkukat pirtille talvehtimaan.

 Kierros piikkilankaa.

 Öljykannu ja toinenkin vilahtaa kuvissa.

 Punaiset kanervat ja männynoksat koristavat kaidetelineissä.

Kirpulta ostin samanlaisen telineen kuin minulla jo oli. Etsinnässä on sopivat, uudelleen täytettävät lasiset kynttiläpurkit.

 Syksyisemmällä lookilla kohti talvea mennään.