Tiistaina oli nuorimmaisella taksvärkkipäivä, jolloin puuhailtiin pihalla ja pirtillä.
Olen vuosia työllistänyt lapset kyseisenä päivänä pihatöihin, jolloin kesäiset tavarat siirretään suojaan. Tällä hetkellä taksvärkki koski lähinnä nuorinta, mutta tokihan minä hyödynsin tyttären kotona olemista. Hän on niin "kouliintunut" vuosien varrella hommaan.
Päivän töihin kuuluu myös luhdin siivoaminen. Kaikki tekstiilit oli jo pesty, matot nostettu lattioilta, mutta tyynyt kannettiin yläkertaan ripustettuun riippumattoon, sekä tehtiin sen verran tilaa, että huvimajan tavarat saatiin sopimaan myös sisälle.
Eli ei mitään suuren suurta puuhastelua. Apu oli tarpeen, kun en saanut jalkaani nousemaan kynnyksen yli. Poika saa viedä päivätyönsä palkan kouluun loman jälkeen ja tytär sai neulotun tuubihuivin.
Neuloin helpoimmalla tavalla tytsin toivoman huvin. Kapea, kahden metrin huivi (4 oikein, 4 nurin), jonka päät ompelin yhteen. Valmiin huivin saa kiepautettua kolme kertaa kaulan ympärille. Lanka on ohutta kartiolankaa vuosien varrelta.
Kunhan tässä vielä hetken onnahtelen, toivon pääseväni vielä pihatöihin minäkin.
Yhden kukkamaan verran pitäisi polven taipua notkeasti. Tokihan tuon ehtisi tekemään keväälläkin, mutta olisi kiva jos siinä silloin jo vihertäisi muutakin kuin rikkakasveja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kiva että polvi jo parempana, mutta käytä tilaisuutta vielä hyväksi ja ota rennosti;)
Huh, henkeä pidätellen ja ihastuksesta huokaillen olen selannut blogiasi useamman kuukauden ajalta. Kaikkee ihanaa, kaunist ja nii pal nättii <3
Lehtikuuset ovat juuri nyt kirkkaina, kohta voin pyöräillä meidänkin rantatiellä pitkin kultaista käytävää.
Onpa ihana asia, että saat apuja perheeltä - paraneminen helpottuu toivottavasti.
Tummasävyinen opiskelijaneito on kovin viehko tuubissaan :)
Ihanaa, kun on omasta takaa apujoukkoja! Toivottavasti paranemisesi edistyy! Leppoisaa viikonloppua!
Kiva huivi ja näkyy olevan mieleinen :)
Kaunis kiitos kaikille. Apujoukot, nuo nuoremmat, viettävät lopun syyslomasta tytön luona, mutta onhan mulla miäs apunani.
Lähetä kommentti