Kirjakerhon kuukauden kirja, Sormustin ja sorkkarauta olisi tullut ties koska, joten peruin sen tulon välittömästi ja pistin tilauksen vetämään toista kautta. Eikä aikaakaan, kun postiPate kiikutti kirjan minulle. Ah ja lääh, mikä ihanuus kaikkine kuvineen ja ideoineen!
Tässä on kirja, jota olen odottanut. Olen pongannut monta kivaa juttua, jota voisin tehdä. Tai sitten vain lukea ja selailla, mitä muut ovat ahkeroineet.
Nuorimmainen asui viime viikon veljellään, kun koulussa oli tet-viikko. Poika lähti repsikaksi kiertämään pitkin poikin Pirkanmaata, eikä työaikojen vuoksi käynyt viikkoon kotona.
Vaikka työpäivät alkoivat jo kohta neljän jälkeen, ei tainnut siltikään olla koulua ikävä.
Tämän kuluvan viikon poitsu on ollut leirikoulussa, taas kaukana kotoa. Urheilullinen meininki on pitänyt nuoret liikkeellä, ohjattu toiminta on aina hyväksi.
Kiva, kun on saanut kuulla päivän tapahtumat ja tunnot heti tuoreeltaan. Reipas nuori miäs.
Kun ensi viikolla alkaa normi koulu, voi olla vieroitusoireita päästä kiinni tavalliseen arkeen ja koerumbaan.
Mukavaa torstai-iltaa sinulle,
5 kommenttia:
Kyllä teillä onkin ollut hiljaista. No, hyvää harjoitusta siihen, että jonain päivänä ne lapset ovat kaikki lentäneet pesästä. Pysyyköhän koti silloin paremmin siistinä (pohdin tätä lähinnä omalla kohdallani)?
Kyllä fiksu on fiksu....joku vähemmän viksumpi odottelee vielä omaa kirjaansa :D
Kivanoloinen kirja ja kaunis sydänkoriste.
Kyllä joskus on ihanaa, jos on rauhallista ja hyvä kirja kaverina.
Kiinnostavan näköinen kirja.
Meillä jo molemmat lapsista asuvat opiskelupaikkakunnilla. Hieman se aluksi kirpaisi, kun poikanen lähtee emon suojista. Lohduttauduin sillä, että nuori luottaa itseensä ja uskaltaa lähteä etäälle. Lomillaon mukavaa paijailla näitä lapsukaisia ja siitä he nauttivat.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Lähetä kommentti